Jakkara

Olen alkuvuoden aikana ehtinyt huomata, että meidän neiti on erittäin viehättynyt matalista jakkaroista. Serkkutytön syntymäpäivillä neiti käytti suurimman osan ajastaan jakkaran luona touhuiluun ja mummilassa neiti rakastaa kiivetä pienen puisen pehmustetun jakkaran päälle. Kotona neiti istuu pahvisten pienten muumisalkkujen päällä niin että ne ovat jo lähes kasassa.

Koska en ole saanut vielä hankittua lapsille kunnollista lasten pöytäryhmää, oli keksittävä jotain muuta ensiavuksi. Miehen kanssa jo katseltiin puupalikoita sillä silmällä, mutta kun toinen tekee kahta työtä (joista toinen sijoittuu ympäri maailmaa ja toinen vastaavasti lähes täysin kotiin), voitte ehkä kuvitella ettei aikaa tällaiseen nikkarointiin oikein tahdo löytyä. Minä taas olen hieman estynyt käyttelemästä tarvittavia työkaluja, noiden erittäinkin auttavaisten käsiparien takia.

Jakkara löytyi sitten kuitenkin lähempää kuin arvattiinkaan. Vanhasta navetasta kaivettiin esiin mummin puinen jakkara. Mummi epäili hankkineensa tämän aikoinaan jostakin työkeskuksesta tai vankilan myymälästä. Vasaraa jakkara hieman kaipasi, sen verran olivat naulat päässeet ajan saatossa löystymään. Pesin jakkaran vedellä ja mäntysuovalla ja sivelin vielä pintaan vähän puuöljyä. Eiköhän tämä jakkara nyt jaksa taas palvella!

My princess has fallen in love with wooden stools. Finally we found one for her also!