Valinnan vaikeutta pajukossa

Sain Sannalta sellaisen inspiraation kipinän, ettei siinä sitten auttanut muu kuin ryhtyä tuumasta toimeen ja valita sopiva virkkuukoukku ja lanka. Ja miten sitten kävikään...

I got an inspiration and look how it turned out...

Viimeksi kun virkkasin palasia, en osannut päättää isoäidinneliöiden värejä ja lopputuloksena kummityttö Ilona saikin peiton, johon virkkasin useita erilaisia väriyhdistelmiä (kurkkaa vaikka täältä). Tällä kertaa halusin valita vain yhden sopivan mallin Pajun väritykselle. Tutkailin erilaisia väriyhdistelmiä Ravelryssa ja päätin, että teen kolme erilaista testipalasta. Mutta eihän se sitten ihan siihen jäänytkään. Osassa palasista on vielä langat kerineen roikkumassa, koska ajattelin purkaa ne ylimääräiset palaset ja käyttää kaiken mahdollisen langan sitten niiden varsinaisten palasten tekemiseen. Ja sitten hoksasin, että voisin tehdä vain palasen alun ja valokuvata sitä erilaisten kehysten kanssa.

I promised myself I would test knit three different versions of Willow and then choose only one color combination for the actual work. Did I really think it would really go like that?

Että mitäs tässä nyt sitten tekisi. Mikä on se oikea (paras) väriyhdistelmä?

Which combination do you prefer?

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11601105/?claim=aums5gvwvqh">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a> 

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/8407137/?claim=7v3ueu2x69t">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Arvaatko?

Kesän kunniaksi päätin esitellä teille vaihteeksi hieman erilaisia tekemisiä. Meillä on nimittäin talon takana viidakko. Viidakko syntyi, kun takapihalta kaadettiin puita kaivurin avulla. Kaivuri tallasi takapihan niin, ettei ruohonleikkuria raaski enää takapihalla käyttää. Nurmikkoa meillä on jo muutenkin hehtaaritolkulla, joten olen keväästä asti käynyt kuumaa aivotyöskentelyä takapihan kohtalosta. Perunamaa ja mansikkamaa olivat ehdottomasti loistavia ideoita, viidakko kun rajautuu toisella puolella kasvihuoneeseen ja marjapensaisiin (jotka nekin ovat suoranaista viidakkoa tällä hetkellä). Mutta kevät mennä hurahti peltotöissä, joten toteutus jäi tekemättä. Kunnes iski kuningasidea.

Viidakko kuvattuna kasvihuoneen liepeiltä. Kutsutaan sitä vaikka viidakon pohjoispäädyksi, vaikka tarkemmista pihan ilmansuunnista ei kyllä ole tällä emännällä tietoakaan. Kuvassa siis näkyy se eteläpääty. Ja siellä eteläpäädyssä sijaitsee vanha sauna.

Viidakko rajautuu toiselta pitkältä sivulta koivurivistöön, jonka takana on tie (jonka takana on pelto).

Ja seuraavaksi se viidakon pohjoispääty. Kuvassa näkyy taka-alalla kasvihuone. Ja nämä on kuvattu sieltä saunan liepeiltä (eteläpäädystä).

Arvaatko mitä tänne tulee?

Can you guess what I am planning to do to our backyard?

Ajatukset hajallaan

Jonkinlaista käsityökriisin jälkeistä aikaa kai nyt edelleen eletään, vai liekkö tämä osa sitä kriisiä. Olen päässyt taas vähän tekemisen makuun, mutten silti oikein saa tehtyä. Tai saankin, mutta noin kymmentä eri projektia yhtä aikaa. Sen lisäksi, että meillä on vihdoin ja viimein päästy tekemään vähän pihatöitäkin (ja niitähän muuten meillä riittää vuosiksi!), on pari muutakin juttua tekeillä. Tässä muutama.

PS: Kanat ovat edelleen ilman nimiä.

Trying to survive a crisis with handcraft. Doing more than enough, all at the same time. And our chicken are still without names. 

Valmista vaihe vaiheelta

Minun käsityöni valmistuvat vaihe vaiheelta. Toisinaan kovinkin nopeasti, toisinaan vaiheet kestävät pitkään ja niiden välillä voi olla pitkiäkin aikoja. Jota kuinkin näin se etenee:

1. Tarve ja/tai inspiraatio. Huomaan, että tarvitsen jotain, tai vaihtoehtoisesti löydän jonkun kivan tai kauniin mallin ja minulle iskee mahdoton tarve tehdä se. Yleensä se on niin, että ensin löytyy malli ja sitten vasta tarve...

2. Suunnittelu. Koko, malli, kenelle, mistä, milloin, missä järjestyksessä ja niin edelleen. Voi kestää ihan tolkuttoman kauan, jos en esimerkiksi osaa päättää mistä vär(e)istä haluaisin työn tehdä.

3. Materiaalihankinnat. Ah, täältä maalta joka paikkaan on pitkä matka ja vaikka tukkukauppias oli ihmetellyt meidän lähimmän lankakaupan omistajalle että ei kai nyt sentään 60 kilometrin päästä kukaan lankoja hae niin se vain on todellisuutta täällä meillä. Itse hankin materiaaleja yleensä kolmesta eri kaupungista, kolmesta eri ilmansuunnasta, välimatkat jota kuinkin 45, 60 ja 70 kilometriä. Ja sitten kun olen käynyt nämä (vaihtelevat) valikoimat läpi, joudun usein tilaamaan netistä. Ulkomailta ja kotimaasta. Ja toisinaan toki suoraan siirryn tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon, eli tilaan. Pitää saada juuri sitä, mikä on mielessä se täydellinen lanka tai materiaali, muu (yleensä) kelpaa.

4. Työn aloittaminen. Materiaalien hankinnan jälkeen tai ennen sitä pitää monesti pähkäillä eri kokovaihtoehtoja ja erilaisia toteutusvaihtoehtoja. Niitä usein pähkäillään myös työtä aloittaessa. Voin esimerkiksi aloittaa ja todeta vaikkapa 15 kierroksen jälkeen että haluaisin sittenkin tehdä tämän eri tavalla. Ja sitten aloitetaan alusta. Ja tätä miettimistä ja purkamista jatketaan, kunnes ollaan tyytyväisiä siihen, mitä on aloitettu. Tässä kohtaa voi myös välillä iskeä ahdistus, jolloin työ on jätettävä hetkeksi rauhaan ja aloitettava tai jatkettava sitten uudestaan.

5. Työn tekeminen. Tämä vaihe voi kestää työn koosta, helppoudesta, mielekkyydestä, väsymyksestä, kiireestä ja monista muista seikoista riippuen todella vähän tai todella kauan aikaa, tai jotain siltä väliltä. Voi esimerkiksi olla, että aloitan neuletakin vauvalle ja huomaan, että ennen kuin työ on tarpeeksi pitkä, on lanka loppu. Sitten täytyy hankkia lankaa uudestaan. Ja sitten pähkäilen vaikkapa sitä, kuinka pitkän resorin tahtoisin työhön tehdä. Ja sitten kestää aikansa, kunnes saan resorin tekemisen jälkeen aloitettua hihat. Vaikka siinä ne apulangalla nätisti ovat odottamassa, ei niitä jostain syystä vain saa viimeisteltyä. Täytyy ehkä kerätä voimia tai inspiraatiota päivä tai pari.

6. Työn viimeistely. Siis lankojen päättely (kappaleitten yhdistäminen) ja työn kastelu sekä kuivattaminen mittoihinsa. Ah kuinka vaikeaa tämä voikaan joskus olla. Vaikka tässä vaiheessa tarve saada työ täysin valmiiksi ja käyttöön on yleensä (ainakin minulla) todella polttava, voi tämä silti kestää päiväkausia.

Otetaanpas esimerkkinä silkkihuivit, joista olenkin jo aiemmin kertonut. Ensin silkkikankaat (jotka sain tuliaisina Kiinasta) odottelivat pussissa parisen vuotta. Mietin hartaasti ja tarkkaan, mitä kankaista tekisin. Hankin silkkilankaa ja neuloja ompelua varten. En raaskinut tai viitsinyt aloittaa ompelua käsin. Ostin ompelukoneen (en nyt sentään ihan vain näitä huiveja varten...). Vajaan vuoden päästä tästä osasin mielessäni yhdistää päärmepaininjalan näppäryyden silkkihuivien tekemiseen (kun olin ensin käyttänyt päärmejalkaa mekon ompelussa). Tuumailin ja kaivoin pussin kaapista. Leikkasin kankaasta yhden huivin ja ompelin sen. Rohkaistuin, ja leikkasin loputkin kankaat huiveiksi.

Sitten säilöin viikon (tai pari?) kankaita keittiön tuolin päällä. Varoittelin miestäni nojaamasta kankaisiin. Harmittelin ompelukoneessa olevia silkkilankoja aikani (kun sain inspiraation johonkin toiseen koneella tehtävään työhön), kunnes vihdoin ja viimein nostin koneen pöydän vierestä pöydälle ja aloin ommella. Liian väsyneenä, koska seuraavana aamuna purin useamman reunan huivista. Seuraavina päivinä sain huivit ommeltua ja nostin ne tuolin päälle odottamaan inspiraatiota viimeistelyä varten. Ja toissapäivänä sitten vihdoin ja viimein aloitin viimeistelyn, siis lankojen päättelyn. Pari päivää siinä sitten meni, kunnes sain lopulta silitettyä valmiit huivit. Kas, kankaasta valmiiksi huiviksi vajaassa kahdessa vuodessa! 

Tässä niitä nyt sitten tosiaan on (lisää). Toinen kangas päätyi neljään osaan, huivin koot 55 x 55 cm. Timanttinen kangas taas taipui kolmeksi huiviksi, koot 90 x 90 cm, 24 x 113 cm ja sokerina pohjalla meidän pikkuneidin ihka ensimmäinen silkkihuivi 22 x 88 cm. Yhtään hukkapalasta kankaasta ei jäänyt. Ja kuvista muuten näkee yhden silkkihuivin ominaispiirteistä (ja yhden tavoista tunnistaa oikea silkki). Kangas ei suinkaan ole laikukasta, vaan valo taittuu silkkiin eri suunnasta ja eri kohdasta eri tavalla. Enkä nyt tarkoita noita kuvion laikkuja, vaan sitä kuinka yhdestä kohtaa kangas näyttää harmaalta ja toisesta mustalta. Havainnollistuu hyvin vaikkapa tuossa viimeisessä kuvassa.

Finally, my silk turned into scarves. And my sweet princess got her first silk scarf. Isn't it about a time, at the age of 1 year and 9 months?

Väsynyt perfektionisti

Mitä tapahtuu kun (entinen) perfektionisti nukkuu katkonaisia öitä? Väsymystä ei ehkä muuten huomaa, mutta mitään ei valmistu. Tässä piti nimittäin olla kuvia valmiista silkkihuiveista, mutta eipä vain olekaan. Nimittäin työn jälki (se eilen illalla tehty) ei tunnu kelpaavan. Ja tiedän itseni ja sen, että jos se nyt harmittaa, se harmitus vain kasvaa. Niinpä taitaa käydä niin, että eiliset ompeleet puretaan tänään.

Niin ja tämä ei tietenkään millään tavalla tarkoita sitä, että työn jälki olisi täydellistä. Se ei nyt vain satu tällä kertaa sopimaan niihin kriteereihin, joita sattumanvaraisesti itselleni (tiedostamatta) asetan. Niin on silkkihuivin lisäksi käynyt nyt toisellekin työlle, jonka olen purkanut jo nelisen kertaa. Ei ole kelvanneet ohjeessa annetut lisäykset ja värejäkin on pitänyt vaihtaa.

Siksipä muistuttelenkin nyt teitä arvonnasta, johon ehtii vielä osallistua tänään. Arvontaan pääset tästä (KLIK!). Eikä huolta, kyllä näitä joskus valmistuu. Puikoilla on parikin työtä ja kunhan silkkilanka on ompelukoneesta vaihdettu, tarkoitus olisi laittaa paininjalan alle sitten jotain ihan muuta.

Nothing gets ready when a perfectionist is tired.

Ihan vahingossa

Meillä sisustetaan tuumaillen. Minä en yleensä kokeile, vaan mietin. Pyörittelen suunnitelmia ja vaihtoehtoja päässäni (usein pitkäänkin), harkitsen, mietin ja tuumailen. Ei mitenkään kiireellä, vaan rennosti ja ajan kanssa. Sisustuksessa meillä ei useinkaan tehdä nopeita ratkaisuja (paitsi sitten kun se tuumailu on tehty). Pikku hiljaa asiat sitten loksahtelevat paikoilleen. Hyvin poikkeuksellista minulta, joka yleensä haluan kaiken tässä nyt ja heti.

Niin kävi nytkin, ihan vahingossa. Olen miettinyt viime kesästä asti, mikä olisi vessan värimaailma. Tykkään vessan vaaleista seinistä (sävy on Tikkurilan Piazza), mutta yllättäen ne ovat osoittautuneet ehkä hieman haasteellisiksi kumppaneiksi väreille. Sävy on kaunis, mutta helposti tunkkainen. Ja minä kun halusin jotain raikasta, mutten kuitenkaan liian väritöntä. Ensin ajattelin vessaan sinistä, mutta ehkä olen vähän kyllästynyt siniseen ja se vaikutti vähän tylsältä ja ehkä vähän merihenkiseltä. Tiedättehän, beigeä (hiekkaa), valkoista ja sinistä.

Sitten ostin keltaisia saippuapurkkeja, vähän siitäkin syystä että halusin käsisaippuan, joka tuoksuu niin että kun likaiset kädet pesee, jää raikas tuoksu käsiin. Mutta ei se keltainen oikein missään vaiheessa oikeasti tuntunut hyvältä idealta, ainakaan saippuapurkkeja enempää.

 
Jouluksi laitoin punaisia pyyhkeitä ja se tuntuikin aika hyvältä idealta, mutta ehkä vähän tunkkaiselta niiden seinien kanssa. Eilen nakkasin kylpypyyhkeeni vessan naulaan ja siinä se sitten on. Ihan vahingossa. Ei tunkkaista eikä laimeaa, vaan sopivan värikästä mutta myös raikasta. Kuvat eivät ehkä tee nyt ihan oikeutta väreille, mutta minä tykkään! Eikä olisi varmaan ilman vahinkoa käynyt mielessäkään tällainen väriyhdistelmä.

Nyt täytyy enää (isännältä) vaivihkaa hankkia turkooseja käsipyyhkeitä, uusia saippuapurkkeja ja ehkä vähän muutakin... Vai pitäisikö vielä vähän tuumailla?

I have been thinking about colours for our toilet for over six months. Now this happened by accident. White, red and turquoise, what a fresh combination!

PS: Muista ARVONTA (klik)!

Tykkää blogista Facebookissa (klik).

Ja äänestä ihmeessä Pieni Lintu -valokuvauskisassa (klik).

Apua! Help!

Olen neulonut molemmille lapsille vauvanpeitot, ja nyt olen auttamattomasti myöhässä viimeisimmän tulokkaan peiton kanssa. Olen katsellut kymmeniä vauvanpeitto-ohjeita, mutten ole osannut päättää peittoa enkä lankaa. Siis, kertokaa minulle ihanimmista ihanin vauvanpeitto-ohje (ja/tai langat)! Ainut toivomus on, että peitto/ohje on suhteellisen nopeatekoinen, jotta vauva vielä ehtii peittoaan käyttää. Ja väreiksi olen suunnitellut ehkä jotain (vaalean-/limen)vihreää ja/tai valkoista (ja ehkä harmaata?). Tai jotain sinne päin.

Esikoispojan peitto on tehty helmineuleella (eikä lanka kestä valitettavasti konepesua), kesällä syntyneen neidin peitto on isoäidinneliöistä ja puuvillalangasta.

I need a baby blanket for my newborn but cannot decide the pattern and/or the yarn. Any suggestions?

Hiljaisuuden syitä

Kun on oikein oikein väsynyt ja kärsivällisyys ja voimat vähissä, voi käydä niin että kaikki on vähän sikin sokin ja mullin mallin ja mitään ei jaksa tai saa tehtyä loppuun. Tämä on meillä hyvinkin harvinaista, koska olen sitä sisukkaampaa mallia ja teen yleensä asiat sinnillä loppuun jos en muuten, mutta nyt kävi näin...

Vahakangas ja kanttinauhat odottavat ompelukoneen käyttelijää,

joulukalenterin sukkien neulominen on auttamattomasti kesken,

korukurssilla aloitetuista koruista puuttuu solmulukot, joita kukaan ei ole jaksanut tilata,

neuletakki on lankojen päättelyä ja muotoon asettelua vaille valmis,

tuubihuivi on aloitettu, jonka jälkeen on todettu että jatkamista varten täytyy käydä ostamassa puolta kokoa suuremmat puikot

ja nyt sitten illat kuluvat tämän huivin (ja oheistoiminnan) parissa.

PS: Sillä sinnillä tuli tyhjennettyä ja siivottua yhdessä miehen kanssa yläkerta, jonka jälkeen sain kertaalleen katon maalattua. Sitten loppuivat voimat, mutta onneksi maalari löysi tiensä meille ja tulossa on siis ehkä jo pikapuoliin yläkerran remontin etenemistä (valmistumista!).

Pieniä suuria asioita

Viime aikoina olen kirjoittanut (ja kuvannut) lähinnä neule- ja ompelutöitä, mutta palataanpa nyt hetkeksi myös remontoinnin maailmaan. Tällä kertaa joidenkin yksityiskohtien kautta.

Joku ihminen voisi kuvata minua (pikku)tarkaksi, suunnitelmia ja taas suunnitelmia laativaksi ja vaikkapa kontrollifriikiksi. Mitäs sitten tapahtuu kun tällainen tekee remonttia? No, ainakin se tarkoittaa tuhansia hetkiä ajatustyötä (niin että pää on jo aivan sekaisin ja aivan tyhjä), lukemattomia määriä erilaisia suunnitelmia, kauppareissuja, nettisurffailua, vertailua, tutkailua ja taas tutkailua.

Se tarkoittaa täydellisten koukkujen, lattialistojen, valaisimien, värien, sävyjen, materiaalien ja muiden etsimistä. Se tarkoittaa maalipurkkeja, pensseleitä, työtä, työtä ja työtä. Kun esimerkiksi sitä sopivaa lattialistaa ei valmiina löydy, on se tietenkin maalattava itse (niin kuin ei muuten remontoinnissa olisi työtä tarpeeksi).

Se tarkoittaa tuhansia kysymyksiä, kuten...

Minkä värinen pöytätaso ja mitä materiaalia sen pitäisi olla? Millaiset välitilan laatat ja minkä värinen sauma?

Laitetaanko keittiön kaapit ylhäältä umpeen, jätetäänkö auki vai laitetaanko koristelistaa?

Millaiset nupit keittiöön?

Entä kodinhoitohuoneeseen? (Ja tässä kohtaa voin vinkata, että luonnonvalo on ihana valo ja keittiön ja kodinhoitohuoneen kaapit ja laatikot ovat todellisuudessa ihan saman väriset, vaikkei se nyt valaistuksen vuoksi siltä kuvissa näytä.)

Pitäisikö osa seinistä maalata muulla kuin valkoisen sävyllä? Millä sävyllä maalattaisiin kodinhoitohuoneen seinät?

Laitetaanko vaaka-paneelia vai pystypaneelia vai molempia? Millainen koristelista eteiseen laitetaan? Jos seinät on maalattu maalarinvalkoisella, niin voiko sen kaveriksi laittaa valkoisen koristelistan (jonka sävy ei ole valmiiksi valkoisena ostettuna sama)?

Löytyisikö sauma-aine, joka sopisi sekä seinän vaaleamman, että lattian tummemman harmaan laatan kanssa (mutta ei näyttäisi kovin likaiselta kummassakaan)? Laitetaanhan valkoisen laatan kaveriksi silti valkoinen sauma?

Minkä värinen lattialista sopisi sekä laatan, laminaatin, valkoisen seinän että hirsiseinän kaveriksi? Mistä sellaista löytyy?

Laitetaanko portaisiin sileät vai koristeelliset välipuolat? Ja minkä väriseksi ne maalataan?

Ja silloin tällöin... kuinkahan paljon helpompaa tämä voisi olla jos ei olisi niin tarkka? (Ja onko meillä koskaan valmista?)

Details, details, details. How much easier could it be if I didn't think about everything so (too) much?