lauantai 30. maaliskuuta 2013

Erikoisia vieraita

Pitkäperjantain vastaisena yönä meillä oli käynyt erikoisia vieraita. Ainakin kahdenlaisia, koska pesästä löytyi pienten värikkäiden lisäksi yksi suuri valkoinen muna.

We had strange guests during the night before Good Friday. At least two kinds, as there is one big and several colourful eggs in the nest.







Ihanaa lankalauantaita ja hyvää pääsiäistä!

Have a wonderful Holy Saturday and Happy Easter!

torstai 28. maaliskuuta 2013

Valmista vaihe vaiheelta

Minun käsityöni valmistuvat vaihe vaiheelta. Toisinaan kovinkin nopeasti, toisinaan vaiheet kestävät pitkään ja niiden välillä voi olla pitkiäkin aikoja. Jota kuinkin näin se etenee:

1. Tarve ja/tai inspiraatio. Huomaan, että tarvitsen jotain, tai vaihtoehtoisesti löydän jonkun kivan tai kauniin mallin ja minulle iskee mahdoton tarve tehdä se. Yleensä se on niin, että ensin löytyy malli ja sitten vasta tarve...

2. Suunnittelu. Koko, malli, kenelle, mistä, milloin, missä järjestyksessä ja niin edelleen. Voi kestää ihan tolkuttoman kauan, jos en esimerkiksi osaa päättää mistä vär(e)istä haluaisin työn tehdä.

3. Materiaalihankinnat. Ah, täältä maalta joka paikkaan on pitkä matka ja vaikka tukkukauppias oli ihmetellyt meidän lähimmän lankakaupan omistajalle että ei kai nyt sentään 60 kilometrin päästä kukaan lankoja hae niin se vain on todellisuutta täällä meillä. Itse hankin materiaaleja yleensä kolmesta eri kaupungista, kolmesta eri ilmansuunnasta, välimatkat jota kuinkin 45, 60 ja 70 kilometriä. Ja sitten kun olen käynyt nämä (vaihtelevat) valikoimat läpi, joudun usein tilaamaan netistä. Ulkomailta ja kotimaasta. Ja toisinaan toki suoraan siirryn tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon, eli tilaan. Pitää saada juuri sitä, mikä on mielessä se täydellinen lanka tai materiaali, muu (yleensä) kelpaa.



4. Työn aloittaminen. Materiaalien hankinnan jälkeen tai ennen sitä pitää monesti pähkäillä eri kokovaihtoehtoja ja erilaisia toteutusvaihtoehtoja. Niitä usein pähkäillään myös työtä aloittaessa. Voin esimerkiksi aloittaa ja todeta vaikkapa 15 kierroksen jälkeen että haluaisin sittenkin tehdä tämän eri tavalla. Ja sitten aloitetaan alusta. Ja tätä miettimistä ja purkamista jatketaan, kunnes ollaan tyytyväisiä siihen, mitä on aloitettu. Tässä kohtaa voi myös välillä iskeä ahdistus, jolloin työ on jätettävä hetkeksi rauhaan ja aloitettava tai jatkettava sitten uudestaan.

5. Työn tekeminen. Tämä vaihe voi kestää työn koosta, helppoudesta, mielekkyydestä, väsymyksestä, kiireestä ja monista muista seikoista riippuen todella vähän tai todella kauan aikaa, tai jotain siltä väliltä. Voi esimerkiksi olla, että aloitan neuletakin vauvalle ja huomaan, että ennen kuin työ on tarpeeksi pitkä, on lanka loppu. Sitten täytyy hankkia lankaa uudestaan. Ja sitten pähkäilen vaikkapa sitä, kuinka pitkän resorin tahtoisin työhön tehdä. Ja sitten kestää aikansa, kunnes saan resorin tekemisen jälkeen aloitettua hihat. Vaikka siinä ne apulangalla nätisti ovat odottamassa, ei niitä jostain syystä vain saa viimeisteltyä. Täytyy ehkä kerätä voimia tai inspiraatiota päivä tai pari.

6. Työn viimeistely. Siis lankojen päättely (kappaleitten yhdistäminen) ja työn kastelu sekä kuivattaminen mittoihinsa. Ah kuinka vaikeaa tämä voikaan joskus olla. Vaikka tässä vaiheessa tarve saada työ täysin valmiiksi ja käyttöön on yleensä (ainakin minulla) todella polttava, voi tämä silti kestää päiväkausia.



Otetaanpas esimerkkinä silkkihuivit, joista olenkin jo aiemmin kertonut. Ensin silkkikankaat (jotka sain tuliaisina Kiinasta) odottelivat pussissa parisen vuotta. Mietin hartaasti ja tarkkaan, mitä kankaista tekisin. Hankin silkkilankaa ja neuloja ompelua varten. En raaskinut tai viitsinyt aloittaa ompelua käsin. Ostin ompelukoneen (en nyt sentään ihan vain näitä huiveja varten...). Vajaan vuoden päästä tästä osasin mielessäni yhdistää päärmepaininjalan näppäryyden silkkihuivien tekemiseen (kun olin ensin käyttänyt päärmejalkaa mekon ompelussa). Tuumailin ja kaivoin pussin kaapista. Leikkasin kankaasta yhden huivin ja ompelin sen. Rohkaistuin, ja leikkasin loputkin kankaat huiveiksi.

Sitten säilöin viikon (tai pari?) kankaita keittiön tuolin päällä. Varoittelin miestäni nojaamasta kankaisiin. Harmittelin ompelukoneessa olevia silkkilankoja aikani (kun sain inspiraation johonkin toiseen koneella tehtävään työhön), kunnes vihdoin ja viimein nostin koneen pöydän vierestä pöydälle ja aloin ommella. Liian väsyneenä, koska seuraavana aamuna purin useamman reunan huivista. Seuraavina päivinä sain huivit ommeltua ja nostin ne tuolin päälle odottamaan inspiraatiota viimeistelyä varten. Ja toissapäivänä sitten vihdoin ja viimein aloitin viimeistelyn, siis lankojen päättelyn. Pari päivää siinä sitten meni, kunnes sain lopulta silitettyä valmiit huivit. Kas, kankaasta valmiiksi huiviksi vajaassa kahdessa vuodessa! 




Tässä niitä nyt sitten tosiaan on (lisää). Toinen kangas päätyi neljään osaan, huivin koot 55 x 55 cm. Timanttinen kangas taas taipui kolmeksi huiviksi, koot 90 x 90 cm, 24 x 113 cm ja sokerina pohjalla meidän pikkuneidin ihka ensimmäinen silkkihuivi 22 x 88 cm. Yhtään hukkapalasta kankaasta ei jäänyt. Ja kuvista muuten näkee yhden silkkihuivin ominaispiirteistä (ja yhden tavoista tunnistaa oikea silkki). Kangas ei suinkaan ole laikukasta, vaan valo taittuu silkkiin eri suunnasta ja eri kohdasta eri tavalla. Enkä nyt tarkoita noita kuvion laikkuja, vaan sitä kuinka yhdestä kohtaa kangas näyttää harmaalta ja toisesta mustalta. Havainnollistuu hyvin vaikkapa tuossa viimeisessä kuvassa.



Finally, my silk turned into scarves. And my sweet princess got her first silk scarf. Isn't it about a time, at the age of 1 year and 9 months?

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Hätäiset pääsiäisoksat

Pienimmäisen nukkuessa ja kaksien silmäparien (joista toiset sairaana) eteisen ikkunasta seuratessa kahlattiin tien varteen isännän saappaissa ja puukko kädessä. Hyvin ennakoiden, pitkien saappaiden ansioista kun juuri ja juuri vältyttiin lumelta kengässä.

Keittiön pöydän ääreen istuttiin sekalainen nippu koivua ja pajua kädessä ja pienen tohinan jälkeen talosta löydettiin kuin löydettiinkin silkkipaperia. Viimeistely tehtiin washiteipillä ja lopuksi soitettiin mummi ja pappa kylään, jotta sairas neitokainenkin sai virpoa, isoveljen vierellä tietysti.

Hyvää pääsiäistä!





Easter caught us. This is our last minute decorating; some willow, birch, paper and washi tape.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Mikä on sinun suosikkilankaasi?

Olen jo pitempään haaveillut visiitistä Lankamaailmaan (jossa en ole ennen vieraillut), mutta välimatka ja mukana kulkevat kolme lasta ovat hieman viivästyttäneet suunnitelmia. Ei sillä, etteikö lastenkin kanssa voisi mennä lankakauppaan, mutta haluan mieluummin säästää visiittiä siihen, että saan tehdä sen hartaasti ja rauhassa. Ja eilen sitten viimein kuljinkin Lankamaailman ovista (vain yksi lapsi mukanani).

Ja mikä pettymys. En tiedä oliko vika minussa, mutta kovin montaa mieluista lankaa en kaupasta löytänyt. Useimmilla hyllyillä minua melkeinpä puistatti ja villalangat tuntuivat käsissä niin kamalilta että selässä kulki vilunväreitä. Vähän sama tunne kuin silloin kun hampaita vihloo tai joku ääni kirskahtaa tai vingahtaa pahasti. Auts.

Ja koska olin ajatuksissani miettinyt, että kaupassa vierailu toisi minulle uusia mielenkiintoisia lankatuttavuuksia, niin ajattelinkin nyt sitten kysyä teiltä suosikkilankoja. Siis, voisitko paljastaa mikä tai mitkä ovat sinun suosikkilankojasi (ja miksi)?

Tässä vielä minun kätköjäni.




 






PS: Ostin minä sieltä Lankamaailmasta kirjontalankoja ja hyvää palveluakin sain.

What is your favorite yarn and why?

torstai 21. maaliskuuta 2013

Arvonnan voittaja on...

Arvonta on viimein suoritettu ja virallisen valvojan läsnäollessa onnetar nosti 28 arpalipukkeen seasta voittajan....







Onnea Sude! Laitan sinulle sähköpostia!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Väsynyt perfektionisti

Mitä tapahtuu kun (entinen) perfektionisti nukkuu katkonaisia öitä? Väsymystä ei ehkä muuten huomaa, mutta mitään ei valmistu. Tässä piti nimittäin olla kuvia valmiista silkkihuiveista, mutta eipä vain olekaan. Nimittäin työn jälki (se eilen illalla tehty) ei tunnu kelpaavan. Ja tiedän itseni ja sen, että jos se nyt harmittaa, se harmitus vain kasvaa. Niinpä taitaa käydä niin, että eiliset ompeleet puretaan tänään.


Niin ja tämä ei tietenkään millään tavalla tarkoita sitä, että työn jälki olisi täydellistä. Se ei nyt vain satu tällä kertaa sopimaan niihin kriteereihin, joita sattumanvaraisesti itselleni (tiedostamatta) asetan. Niin on silkkihuivin lisäksi käynyt nyt toisellekin työlle, jonka olen purkanut jo nelisen kertaa. Ei ole kelvanneet ohjeessa annetut lisäykset ja värejäkin on pitänyt vaihtaa.



Siksipä muistuttelenkin nyt teitä arvonnasta, johon ehtii vielä osallistua tänään. Arvontaan pääset tästä (KLIK!). Eikä huolta, kyllä näitä joskus valmistuu. Puikoilla on parikin työtä ja kunhan silkkilanka on ompelukoneesta vaihdettu, tarkoitus olisi laittaa paininjalan alle sitten jotain ihan muuta.

Nothing gets ready when a perfectionist is tired.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Ihan vahingossa

Meillä sisustetaan tuumaillen. Minä en yleensä kokeile, vaan mietin. Pyörittelen suunnitelmia ja vaihtoehtoja päässäni (usein pitkäänkin), harkitsen, mietin ja tuumailen. Ei mitenkään kiireellä, vaan rennosti ja ajan kanssa. Sisustuksessa meillä ei useinkaan tehdä nopeita ratkaisuja (paitsi sitten kun se tuumailu on tehty). Pikku hiljaa asiat sitten loksahtelevat paikoilleen. Hyvin poikkeuksellista minulta, joka yleensä haluan kaiken tässä nyt ja heti.

Niin kävi nytkin, ihan vahingossa. Olen miettinyt viime kesästä asti, mikä olisi vessan värimaailma. Tykkään vessan vaaleista seinistä (sävy on Tikkurilan Piazza), mutta yllättäen ne ovat osoittautuneet ehkä hieman haasteellisiksi kumppaneiksi väreille. Sävy on kaunis, mutta helposti tunkkainen. Ja minä kun halusin jotain raikasta, mutten kuitenkaan liian väritöntä. Ensin ajattelin vessaan sinistä, mutta ehkä olen vähän kyllästynyt siniseen ja se vaikutti vähän tylsältä ja ehkä vähän merihenkiseltä. Tiedättehän, beigeä (hiekkaa), valkoista ja sinistä.


Sitten ostin keltaisia saippuapurkkeja, vähän siitäkin syystä että halusin käsisaippuan, joka tuoksuu niin että kun likaiset kädet pesee, jää raikas tuoksu käsiin. Mutta ei se keltainen oikein missään vaiheessa oikeasti tuntunut hyvältä idealta, ainakaan saippuapurkkeja enempää.

 
Jouluksi laitoin punaisia pyyhkeitä ja se tuntuikin aika hyvältä idealta, mutta ehkä vähän tunkkaiselta niiden seinien kanssa. Eilen nakkasin kylpypyyhkeeni vessan naulaan ja siinä se sitten on. Ihan vahingossa. Ei tunkkaista eikä laimeaa, vaan sopivan värikästä mutta myös raikasta. Kuvat eivät ehkä tee nyt ihan oikeutta väreille, mutta minä tykkään! Eikä olisi varmaan ilman vahinkoa käynyt mielessäkään tällainen väriyhdistelmä.




Nyt täytyy enää (isännältä) vaivihkaa hankkia turkooseja käsipyyhkeitä, uusia saippuapurkkeja ja ehkä vähän muutakin... Vai pitäisikö vielä vähän tuumailla?

I have been thinking about colours for our toilet for over six months. Now this happened by accident. White, red and turquoise, what a fresh combination!

PS: Muista ARVONTA (klik)!

Tykkää blogista Facebookissa (klik).

Ja äänestä ihmeessä Pieni Lintu -valokuvauskisassa (klik).


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Merinovillainen mekko

Koska meillä tykätään merinovillasta, sai neiti nyt merinovillaisen mekon. Tätä mekkoa (tunikaa) olenkin jo moneen kertaan teille esitellyt, Pikkuapila on mallin nimi. Nyt mekossa on lankana Dropsin Big Merino, sävyt lemmikki ja mokka. Lankaa tuntuu muuten olevan melkoisen vaikea löytää ja minä sattumalta hoksasin napata sitä mukaan messuilta viime vuoden puolella. Haaveissa olisi tehdä kuopukselle tästä samasta langasta neuletakki.



Mitä eroa sitten on mekolla verrattuna Dropsin Nepalilla neulottuun mekkoon? Mekko on neulottu saman kokoiseksi (mutta pidemmäksi) kuin aiemmin neidille tekemässäni mekossa (kurkkaa tästä), mutta mekko on isompi. Johtunee siitä, että lanka antaa periksi eri tavalla. Mekko on myös kevyempi ja pehmeämpi. Ja ilmeisesti neiti tästä tykkää, koska on jopa itse laittamassa mekkoa päälle (toisin kuin yleensä).




Tarkemmat tiedot tekemästäni mekosta löytyvät täältä (klik!). Muistakaa myös osallistua arvontaan tästä (klik!).

torstai 7. maaliskuuta 2013

Me sydän merinovilla


Meillä tykätään merinovillasta. Merinovilla on pehmeää ja kevyttä, eikä se kutita. Ja sitä on mukava neuloa. Siksipä pikkumieskin sai merinovillaisen peiton.


Peitto on neulottu kasin puikoilla kaksinkertaisella Wendy Merino-langalla, jota kuluikin kokonaisuudessaan melkein 12 kerää. Peiton koko on noin 60 x 120 cm ja hieman minua jäi harmittamaan koska mielestäni peitto voisi olla hieman leveämpi. Mutta mallitilkkuja en tällaisia töitä varten (yleensä) tee, joten sitä saa mitä tekee. Tarkemmin voit tutustua minun peittooni tästä. Peiton ohje on Purl Sohon Chevron Baby Blanket (katso täältä). Purl Soholta löytyy muuten melkoisen paljon muitakin ihania ilmaisia (!) ohjeita, suosittelen tutustumaan sivustoon.

Niin ja tämä ohje on muuten h-e-l-p-p-o. Peitto on pelkkää ainaoikeinneuletta ja oikein neulomisen lisäksi työssä käytetään vain kahta erilaista lisäystä ja kavennusta. Näitäkin käytetään joka kierroksella, joten jos ne eivät ole aiemmin tuttuja, opit varmasti muistamaan ne nopeasti.







PS: No ei se merinovilla täydellistä ole. Se venyy paljon herkemmin kuin jämäkämpi villa ja siihen tulee helpommin myös nyppyjä. Mutta on se silti ihanaa!

We love Merino! It is soft, light and not itching a bit. And it is nice to knit! Here is a merino blanket for my son, made from Wendy Merino. The pattern is Chevron Baby Blanket from Purl Soho.