Hyvää joulua minä!

Tänä vuonna tein tasan kaksi neulottua joululahjaa ja toisen niistä itselleni. Olen ollut syksystä asti epätoivoinen villasukkien puutteessani, ja nyt sain vihdoin aikaiseksi tehtyä itselleni yhdet.

Nämä sukat on neulottu Elisabet Ahrensin ohjeella nimeltä Manamansalot. Elisabet on suunnitellut sukkien mallineuleen muistuttamaan rantaan osuvia aaltoja ja veden laineilua. Lankavalintani ansioista taas minun sukkani ovat mielestäni ilmetty vehnäpelto tähkällä. Tiedättekö, se on niin kaunis näky. Ruskean keltaisessa tähkäpellossa silmä lepää. Tuosta ikkunasta sitä voi katsella, nyt maisema on mustana mutta vielä mielessä on kuva siitä syksyisestä kauniista maisemasta. Nämä sukat lämmittävät jalkaa ja mieltä. (Ja täällä se maisema on muuten jo vähän sinne päin, jos haluat kurkata, KLIK.)

This year I made two knitted Christmas presents - this is the first one, for myself. I see beautiful wheat field when I look at these and as a result they bring warmth not only for my feet but my mind also.

Ohje pattern Manamansalot / Elisabet Ahrens

Lanka yarn Seehawer & Siebert Sockenwolle

Puikot needles 3 mm pyöröpuikot (80cm)

Joulun toivotukset

Hyvää joulua! Merry Christmas!

Tänä vuonna, tuttuun ja turvalliseen tapaan, meidän joulukortit ripustettiin juuttinaruun pyykkipojilla. Ensi vuonna yritetään mitoittaa narun pituus paremmin. Olette ihania, kaikki tervehdyksen lähettäneet tai tuoneet ja meitä muuten vain ajatuksissanne muistaneet.

4. adventti: diy joulukortit

Tänä vuonna joulukortit tehtiin meillä kuviollisesta tarrasta, kartongin palasista ja erilaisista nauhoista ja kangassuikaleista. Kortin kääntöpuolelle vielä lainattu pätkä jouluista tekstiä ja tervehdys oli valmis. Hyvää Joulua!

These are my hand made Christmas cards. Merry Christmas to you all!

PS: Tässä oli alun perin tarkoitus esitellä huovutettua joulukuusen mattoa. Mutta ihan kaikkeen ei ehdi, ja tällä kertaa jouluvalmistelut menivät joulukuusen maton edelle. Nyt on kuitenkin siivottu, hankittu jouluruoat ja lahjatkin alkavat olla jo paketeissa. Ehkä sitten ensi vuonna se matto?

3.adventti: diy pikkujoulukynttilät

Sain tällaiset lahjaksi viime vuonna ystävältä, enkä halunnut samana vuonna kopioida ideaa, vaikka se mielessä oli ollutkin. Toteutus siirtyi sitten tälle vuodelle. Kangasteippiä, tuikkuja ja lasipurkkeja, siinäpä valmis pikkujoululahja. Kynttilänpolttajaneurootikkona laitoin vielä mukaan viestin, älä jätä kynttilöitä koskaan yksin! Meillä niitä poltetaan vielä palamattomalla alustalla, takanreunalla.

Little something for my friends. Fabric tape, candles and a glass yar. Easy as pie!

Säänkestävä ovikranssi

Nyt kun on näitä kaiken maailman myrskyjä ollut, niin ajattelin esitellä teille minun ovikranssilöytöni. Meillä pihalle tuulee melko kiitettävästi, joten en voisi kuvitellakaan että uskaltaisin ripustaa oveen jotain, jonka tuuli voisi hajottaa. Tämän en usko hajoavan, vaikka myrsky veisi mukanaan. Vaikka ihan varmasti en toki uskalla luvata.

Aika usein yksinkertainen on mielestäni varsin kaunista. Tämä on meidän paikallisilta joulumarkkinoilta hankittu, muistaakseni 4. luokkalaisten luokkaretkirahastoa kerryttämään ne kaksi euroa menivät jotka tästä maksoin. TODELLA! Tämän hinta oli kaksi euroa. Olisi tehnyt mieli laittaa ainakin tuplahinta reippaiden pikkumyyjien kassaan. Oman saat helposti tehtyä rautalangasta, puuhelmistä ja puupalikoista.

Door decoration from our local Christmas Market, cost two euros. You can do yours from steel wire, wooden beads and some leftover wood.

2. adventti: Hiippaleikkejä

On lähes mahdotonta saada kolme lasta kuvattua amatöörin taidoilla ja välineillä samaan kuvaan ilman, että jonkun silmät ovat kiinni, joku murjottaa, joku tärähtää tai rajautuu ainakin osittain pois kuvasta. Mutta kyllä meillä vähän hauskaakin oli. Ja se mitä teille halusin esitellä, olivat hiippalakit. Ohje on ihana, lanka on ihanaa ja lopputulokset ovat ihanat. Ja vielä ehtii tehdä oman(t) jouluksi! JES!

Did you know how hard it is to photograph three little monsters? Here are our pixie bonnet hats, made with love. And you still have time to make yours for christmas!

 

Ohje pattern Hiippa Pixie Bonnet Hat / Meiju K-P / Meiju Knits

Langat yarns Adriafil Bucaneve (natural and grey) / Katia Merino 100% (red)

Puikot needles 3.5 & 4mm pyöröpuikot (80cm)

Itse tehdyn lahjan arvo

Voi miten tykkään tehdä käsitöitä. Ja tykkään antaa niitä lahjaksi. Mutta, kuten jo aiemminkin olen tainnut mainita, yleensä ajatus lahjasta tulee aivan liian myöhään. Siinä vaiheessa kun toteutukseen ei mitä luultavammin löydy tarvittavaa aikaa. Vaikka syntymäpäivät ja muut juhlapäivät ovat jo hyvissä ajoin tiedossa, en jotenkin saa sisäistettyä niitä tarpeeksi ajoissa, jotta ehtisin hankkia tarvittavat materiaalit ja sen jälkeen olisi vielä aikaa toteutukseen. Pahoittelut siis näin jälkikäteen ja jo tulevaisuuttakin varten teille kaikille ystäville, sukulaisille ja tuttaville, joiden lahjat jäävät tekemättä ja vaihtuvat kaupasta ostettuihin.

Mutta vielä siihen otsikon asiaan. Mikä sitten on itse tehdyn lahjan arvo? Minun silmissäni se muodostuu ennen kaikkea ajasta. Vaikka materiaalitkaan eivät todellakaan ole useinkaan halpoja tai edes kohtuullisen hintaisia (ja esimerkiksi pelkkien kankaiden hinnalla saisi varmasti kaupasta valmiin paidan tai valmiin mekon), on minulle silti kaikkein kallisarvoisinta aika. Vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja ja yleensä aina aivan liian vähän käsitöitä varten. Mitä laskisit itse itsellesi tuntipalkaksi, varsinkin tilanteessa kun tunteja ei ole?

En toki oleta, että lahjan saaja laskee tunteja, joita olen käyttänyt käsityön tekemiseen. Mutta sisimmässäni kyllä toivon, että lahjan saaja arvostaa lahjaa. Toivon, että olisin valinnut juuri sellaista tekemistä, josta lahjan saaja pitäisi, jota hän oikeasti käyttäisi, ehkä tarvitsisi, ja joka olisi mieluisa. Loppujen lopuksi paras palkinto käytettyihin tunteihin kun taitaa olla lahjan saajan onni lahjasta. Toivottavasti onnistuin viime viikolla, kun kummityttö täytti kolme vuotta.

What is the value of a present you made yourself? I think it consists, most of all, from time. I have never enough time for crafts and that's why my time is precious. And because of that, I am most happy if the present is just what the reciever was hoping for. Something he or she likes, will wear and perhaps even needs. I hope my homemade presents make people smile! And I hope I got it right last week when my god daughter turned three years.

1. adventti: diy adventtikynttelikkö

Olen etsinyt sopivaa neljän kynttilän adventtikynttelikköä jo vuosia. Tahtoisin sellaisen yksinkertaisen, ei liian huomiotaherättävän, jossa olisi neljä kynttilää rivissä. Kerran löysinkin sellaisen, mutta jokin tilapäinen mielenhäiriö esti ostamisen. Harmittaa vieläkin.

Joka vuosi onkin sitten sama ongelma. Miten adventtikynttilät laitetaan? Tänä vuonna olen taas tutkinut eri vaihtoehtoja ja löysinkin useamman nätin idean. Mutta ei sitten kuitenkaan... Päädyin hakemaan kesäkeittiöstä vanhan kahvipannun, täytin sen merisuolalla ja tuikkasin kruunukynttilät suolan sekaan. Viimeinen silaus peltisillä sydännumeroilla.

DIY advent candles with tin numbers in an old coffee pot, filled with sea salt. As easy as pie!

Verhojuttuja

Tänä vuonna meidän ikkunat eivät saakaan punaisia jouluverhoja. Sain vihdoin ja viimein ommeltua kesällä ostamani kankaan ikkunoihin asti. Nämä harmaat verhot koristavat nyt keittiön ja eteisen ikkunoita. Muutakin meillä on puuhailtu, nimittäin päätin tänä vuonna tehdä teidän iloksenne adventtikalenterin. Siispä ensi sunnuntaista alkaen aina adventtina (ja ehkä vähän viikollakin) pientä jouluista puuhaa tulossa.

I finally got inspired and made these new curtains. The fabric has been waiting since summer. I also decided to make an advent calendar for you - check my blog every sunday before Christmas!

Telttailua

Vähän puuta, yksi harjanvarsi, pari pätkää juuttinarua ja vanha lakana yhdistettynä sahankäyttötaitoihin ja pieneen viitseliäisyyteen. Tadaa! Meillä on teltta. Kuvallinen ohje vaihe vaiheelta löytyy täältä (KLIK).

Tämä on nyt sangen viimeistelemätön teltta. Lakanaa en ehtinyt silittää ja vaikka hiukkasen hiekkapaperia näytin sahaus- ja porausjäljille, olisin voinut vielä pikkasen enemmänkin viimeistellä. Mutta aina ei vaan jaksa ja toisaalta teltan käyttäjät tuskin nyrpistelevät nokkaansa lopputulokselle. Varsin hauskaa on jo tuntunut olevan kun voi olla retkellä omassa pirtissä!

DIY tent. The best thing about this is to try and come through the "walls". You can find the instructions with photos from here.

Rauhallisen tahdin huppari

Tykkään yleensä kertoa teille lähinnä näistä tekosistani, enkä halua jaaritella sen lisäksi juuri muuta, enkä varsinkaan kertoa huolia tai murheita. Valittaminen kun ei auta yhtään, vaan pelkästään pahentaa tilannetta. Mutta kyllä mua jo nyt niin paljon harmittaa tämä hidas kirjoittamistahti, että ehkä täytyy jo vähän teillekin kertoa. Ihan vaan että olen viimeiset kolme kuukautta nukkunut öisin hassun hauskoja tunteja, yleensä pari tai vähän enemmän. Meidän pienimmäinen kun on sairastellut, valvonut ja itkenyt.

Väsymys on sillä tavalla viheliäinen juttu, että mitään ei jaksa tehdä ja siihen päälle on vielä yleensä ärtynyt ja pahantuulinen. Joka päivä täytyy kerätä voimia siihen, että saa ruoan pöytään tai pyykit pestyä. Viiden ihmisen kanssa kun näissäkin on melkoisen paljon tekemistä. Voi että tätä tekeväistä ihmistä sitten harmittaa, kun ei jaksa tehdä sitä kaikkea, mitä mielessä liikkuu. Mutta koska käsityöt ovat se asia, jotka saavat minut hymyilemään, olen silti vähän pyöritellyt puikkoja. Tällekin hupparille on tulossa kaveri. Se on itse asiassa jo huppua vaille valmis. Ja sitten on vielä kolmanteen langat. Sekin on tulossa, aikanaan. Siinä vaiheessa ajattelin sitten kuvata vähän enemmänkin.

I try not to moan and groan, as I believe it makes you feel more bad. But now I do want to tell you that for the last three months or so my son has been crying all nights and I have not been sleeping. Thus the pace of making anything is slow. But as I love knitting and it makes me smile, I cannot stop completely, no matter how tired I am. And so I finished this hoodie. It will also have a friend later on, a bit bigger and with different colors. And then I have yarn ready for a third one also.

Ohje pattern Pilvenreunalla-villatakki / Tiina Arponen / Muita ihania

Lanka yarn Novita wool

Puikot needles 3mm pyöröpuikot (80 cm)

Ihan itte värjätty lanka

Sen lisäksi, että sain tänä syksynä toteuttaa haaveeni langan kehräämisestä (värttinällä), pääsin joku viikko takaperin myös Tuulian vetämälle langanvärjäyskurssille. Ja kylläpäs olikin koukuttavaa hommaa. Pieni kemisti minussa nautti suunnattomasti erilaisten sävyjen sekoittelusta, puhumattakaan siitä kutkutuksen tunteesta kun näet viimein lopputuloksen.

Nämä langat on värjätty happoväreillä, käytössä oli sekä Jaqcuardin että Ashfordin värejä. Ensin vyyhditettiin langat,  haltialankojen kera. Lankana minulla oli valkoista ja luonnonvalkoista Dropsin alpakkaa, saattoipa joukossa olla vaaleankeltaistakin. Lankavyyhdit upotettiin hailakkaan veteen kastumaan. Keitettiin kattilassa vettä, vähintään 65 astetta. Sekoitettiin sopiva väri ja upotettiin väri ja langat kuumaan veteen. Sitten perään happo tai etikka, joista jälkimmäistä käytettiin siinä vaiheessa kun sitruunahappo loppui. Lopuksi jätetään väri kiinnittymään lankoihin. Kun väri on kiinnittynyt, vesi kattilassa on kirkasta. Sen jälkeen langat voi vielä huuhdella.

Itse pääsin keittelemään langat vielä kotona kurssin jälkeen uudelleen etikkavedessä kun värit eivät ehtineet kiinnittyä ennen yötä. Eipä menneet hukkaan vanhat (induktiolieteen sopimattomat) kattilat eikä remontin aikaan ostettu keittolevy. Voisin vaikka vannoa, että näitä tulee käytettyä joskus toistekin. Paistomittarikin meni uusiksi, tätä langanvärjäyksessä käytettyä kun en enää ajatellut lihan sisään pistää. Ja voi, onnea on puuhella, joka toimii hienosti laskutilana kuumille kattiloille.

Ja mitä siitä tuli? Ensin yritin tehdä maitokahvin väristä lankaa. Tiedättehän, jotain sellaista sievää kamelia tai hiekkaa. Ja tämän sain.

Eikös vain olekin sievä vanha roosa? No mutta, ei lannistuta. Seuraavaksi päätin vaihtaa suunnitelmia ja yrittää tehdä liukuvärjättyä lankaa. Jotain vahvaa keltaista (sinappia tai sellaista) ja toiseen päähän tummanharmaata. Että löytyy kontrastia!

Ja kas, siinähän on nyt se kameli! On siinä keltaistakin, ja oikein nättiä oranssia. Tässä vaiheessa toki jo innostuin onnistumisen tunteistani niin paljon, että heitin aivan överiksi. Tehdään harmaata! Ja sinistä! Liukuvärjättyä, eri sävyjä ja vähän vaikka mitä.

Nyt ongelmana lienee enää se, mistä saisin tarpeeksi värejä (tarpeeksi edullisesti) ja mitä näillä kaikilla sitten tekisin.

Tuulia Salmela taught me how to dye yarn. I love it! First it kind of didn't go as I planned, but who cares when the result is as sweet as dusty pink (even though the aim was something more close to camel or sand). These are so beautiful! The only problem now is what to do with them.