Minun värini

Sain jo jonkin aikaa sitten Lauralta Sateenkaaria ja serpentiiniä -blogista haasteen. Tässä kohtaa heti anteeksi kaikille, joiden haasteisiin en ole muistanut vastata. Tähänkin mun piti vastata heti ja kuvatkin on olleet jo otettuina, mutta se vaan sitten jäi...

Niin se haaste! Minun värini.

Tartuin tähän haasteeseen ehdottomasti meidän kodin näkökulmasta. Pukeutuminen on (minulla) esimerkiksi ihan eri asia (vai onko sittenkään?). Mietin ja mietin, että mitäs värejä täällä meillä nyt sitten onkaan. Tajusin, etten kyllä millään pysty valitsemaan vain yhtä. Meinasin jo kirjoittaa keltaisesta ja vihreästä, joita molempia olen inhonnut ja kuvitellut ettei ne koskaan tule ainakaan mun sisustukseen, mutta joita nyt sitten on sellaisina lempeinä ja ja pieninä pisaroina pitkin pirttiä (ja vähän muuallakin). Ei mulla oikein muitakaan sisustusvärejä ole.

Mutta sitten tajusin. Eihän mulla tosiaan ole sisustusvärejä. Ei siis ole oranssia, tai keltaista tai sinistä tai jotain sellaista oikeaa väriä. Tiiättehän te, jos vaikka väriympyrää kattoo. Mutta ne meidän värit. Ne on tässä.

This is a challenge from Laura (visit her blog from here KLIK). These are my colours. 

Vaikeinta lienee määritellä näitä. Luonnon värejä? Puun eri sävyjä? Ei niitä minusta voi kaikkia ruskeiksi sanoa. Hiekkaa! Ja kelopuu nyt ei ainakaan ole ruskea, joko se on harmaa? Siis sitten harmaata ja (luonnon)valkoista. Valkoisen sävyjä on kymmeniä, jos ei satoja - jos ette tienneet. Rauhoittavia värejä. Viimeiseen kuvaan piti vielä ottaa mukaan ripaus sitä keltaista ja vihreääkin.

Haluaisin haastaa tähän mukaan ainakin Pieni Lintu, Keski. ja harmaata arkea. Kaikki muutkin ovat kyllä mielestäni vallan tervetulleita esittelemään oman värinsä.

PS: Kuvia ei ole stailattu. Näin meillä ollaan. Ja mietin muuten vielä lopuksi että mulle oikeastaan värejä tärkeämpiä taitaa olla sävyt. Tiiättekö mitä tarkoitan?

PPS: Muistakaa osallistua arvontaan!

Näkymät meidän ikkunoista (haaste)

Pitkästä aikaa jotakin vähän erilaista. Laura Sateenkaaria ja Serpentiiniä -blogista nimittäin haastoi minuakin mukaan kuvaamaan näkymiä kodin ikkunoista. Olen joskus laskenut että meillä on 354 pestävää ikkunapintaa. Itse ikkunoita on yhteensä 21 kappaletta, niistä yksi yläkerrassa ja esimerkiksi pelkästään lastenhuoneessa on kuusi ikkunaa. Tykkään kyllä valosta, mutta se peseminen tahtoo sitten jäädä... No, joka tapauksessa, jokaisen ikkunan maisemia en tähän kuvannut ja ymmärrätte varmasti syyn.

Näistä kuvista näettekin nyt, missä se minun suurin projektini on. Ja siinä on samalla myös maanviljelijän suurin dilemman. Nimittäin silloin kun tälle projektille olisi mahdollisuuksia (kesällä), on aina varsin paljon muuta tekemistä. Ja ensimmäisen ja viimeisen kuvan lumipalloheisi ei muuten ole sama, vaan niitä on takapihalla kaksi kappaletta.

Haluaisitko sinäkin esitellä omat maisemasi? Nappaa haaste itsellesi!

How is the view from our windows? Laura challenged me to photograph it. Would you like to show your views?

Pirtin tunnelmaa

Liekkö olosuhteiden pakosta, lasten ansiota vai tämän talon henki, mutta minä olen pikku hiljaa oppinut kärsivällisyyttä. Meidän talon sisustuksen kanssa ei saa kiirehtiä, vaan talo kertoo kyllä itse sitten ajallaan, mitä tahtoo. Tai sitten se sisustaminen on vain sattumista kiinni...

Pitkään olin miettinyt, mitä laittaisin pirtin sohvan päälle seinälle. Ja sitten tein kirppikseltä sellaisia löytöjä, joista yleensä olen salaa hiljaisuudessa vähän kateellinen muille. Minä kun olen aina harmitellut, etten oikein koskaan löydä mitään kirppiksiltä. Näistä löydöistä sohvan taakse valikoitui jo vähän matkan varrella kärsinytkin opetustaulu, savolainen maisema.

This is me trying to show you the ambiance in our home. Our house finally told me what to put on the wall behind sofa. I found these treasures from flea market.

Piti kuvata teille myös kukkapenkistä poimitut, sateessa kaatuneet kukat.

Flowers from our garden, beaten down to the ground by the rain. 

Ja niitä löytöjä, jotka jäivät vielä odottamaan talon kuiskauksia ja oikeaa paikkaansa. Näitä ei ihan mihin vain laitetakaan, toisella leveyttä melkein 1,2 metriä ja toisella 2 metriä.

The maps are still waiting their places. I have to wait and listen to our house with these also.

Lopuksi kuvasin teille vielä tämän ihanan kaverin, jonka kanssa kartat toistaiseksi viettävät aikaansa pirtin nurkassa. Erinäisten sattumien kautta tämä Sokevan Ilona-harjasetti (suomalaista koivua ja aitoa lehmän jouhta!) matkasi meille arpavoiton kaverina Werannas-verkkokaupasta.

PS: Tämä ei ollut maksettu mainos eikä edes yhteistyötä. Niistä kyllä kerron selvästi erikseen. Nyt satun vain olemaan erityisen kiitollinen ja omien kokemusteni perusteella voin suositella. Että kiitos vain Werannasiin Riikalle! Ai niin ja sen arvonnan järjesti muuten Rouva Jones.

PPS: Kommentit ovat edelleen enemmän kuin tervetulleita, mutta anonyymit kommentit eivät ainakaan toistaiseksi onnistu. Syynä tähän viime päivien toistuva spam.

(Melkein) valmis talo: makuuhuone

Kotiin muuton jälkeen meillä on vaihdettu nukkumisjärjestelyjä useamman kerran, vähän niin kuin olosuhteiden pakosta ja kulloiseenkin tilanteeseen parasta ratkaisua etsiessä (lastenhuoneen ollessa edelleen talon ainut remontoimaton huone). Makuuhuone on ollut pikkuneidin käytössä (ja erinäisten laatikoiden täyttämä) meidän vanhempien nukkuessa ensin pirtissä ja sitten yläkerrassa (joka toimii makuu-/työhuoneena ja romuvarastona tällä hetkellä). Nyt makuuhuone on kuitenkin siivottu ja järjestelty uusimman tulokkaan ehdoilla ja uskallan raottaa sen ovea teillekin. Nyt huoneessa nukumme minä ja pienokainen, joten tulevaisuudessa pojan kasvaessa sisustus tulee vielä muuttumaan.

Harmillisesti minulla ei ole makuuhuoneen entisestä olemuksesta yhtään kuvaa, joten muutosta ei kuvien kautta pääse vertaamaan. Vanhoista tapeteista hoksasin napata kuvan niitä seiniltä repiessäni ja jotain voitte tyylistä kenties päätellä. Lattia oli pyökkiä, katto käsittelemätöntä puupaneelia ja seinät vaaleanpunaiset, höystettynä kukkaboordilla. Kaapin takaa paljastui vielä vanhaa, kukkakohokuvioista (ja mielestäni paljon nätimpää) tapettia.

Ja mikä siis muuttui? Raskas päätös vanhan kakluunin purkamisesta makuuhuoneessa tehtiin, kun todettiin uunin olevan niin hataralla pohjalla ja sellaisessa kunnossa, ettemme sitä koskaan uskaltaisi käyttää (puhumattakaan välikatosta ylöspäin puuttuvasta piipusta). Koristeeksi kakluunia ei jätetty, koska purkamisen myötä yksi seinä päästiin rakentamaan uudestaan ja näin järkeistämään kahden huoneen seinät suoriksi. Makuuhuoneeseen tulikin tämän johdosta varmasti ainakin neliön tai kahden verran lisää tilaa.

Tilan tuntua makuuhuoneeseen tuo myöskin uusi valkoinen katto vanhan puunvärisen tilalle. Katto oli paneloitava kokonaisuudessaan uudestaan, koska seinien ja kakluunien muutosten myötä kattoon jäi paneelittomat kohdat ja paikkaaminen ei onnistunut (mm. samanlaisen kattopaneelin vaikean, ellei jopa mahdottoman saatavuuden vuoksi). Pirtin tavoin myös makuuhuoneen lattian alle kaivettiin lisää ilmatilaa ja näin ollen myös lattia on uusi, laminaattia ja lattialämmitystä myöten. Ikkunat on maalattu valkoiseksi ja vanhaa makuuhuoneessa ovat oikeastaan vain verhotangot.

 

 

 

 

Ja mitä olisin tehnyt toisin? Makuuhuoneessa ajateltiin säästää seinissä, joten tapetit revittiin irti (huh, mikä homma!) ja seinät ovat siis osittain vanhaa kipsilevyä. Ei olisi kannattanut, nimittäin vanhan ja uuden kipsilevyn rajat näkyvät ja esimerkiksi harmaassa tehosteseinässä päivänvalolla on selvästi näkyvillä levyjen rajat (saumanauhat). No, tarkoitushan olikin että seinät nyt maalataan ja tapetoidaan sitten jos kyllästytään. Nyt se tapetointi sitten varmaan tehdään siinä vaiheessa, kun seinien epätäydellisyys alkaa ärsyttää liikaa (ja remontoinnin aiheuttamat ahdistukset ovat unohtuneet).

Our bedroom after the renovation. Pink and wood turned into white and grey with new cealing, walls and floor. Only curtain rod remained the same.

Epätäydellinen kotimme

Miksi olen antanut teidän odottaa kuvia meidän talon eteisestä, saunasta, kylpyhuoneesta, lastenhuoneesta (eli vanhasta salista) tai makuuhuoneista? Koska on mukava kuvata kauniita kuvia, valmiita kohteita, askareita tai tavaroita. En esimerkiksi ole lainkaan kuvannut sitä, kuinka olen vaihtanut eteiseen jo neljä kertaa verhot. Tämä siis siksi, etten ole oikein ollut tyytyväinen verhoihin tai siihen kokonaisuuteen, miltä eteinen näyttää. Tyytymättömyys siksi, koska minulla on omassa päässäni selkeä kuva valmiiksi sisustetusta eteisestä, eikä nykyinen eteinen ole vielä lainkaan sen näköinen. Enkä siksi ole halunnut näyttää sitä teillekään. Sehän on ihan epätäydellinen.

Mutta vaikka haluankin näyttää teille kauniita kuvia ja kaunista kotia tai kauniita käsitöitä (ainakin minun mielestäni!), ei tarkoitus ole silti saada näyttämään siltä, että meillä koti (tai elämä) olisi täydellistä. Toisinaan ehkä pyrin vähän toiseen suuntaankin jopa (tai niin ainakin kuvittelen). Ja siksipä haluan näyttää teillekin nyt hieman epätäydellistä kotiamme (ja niitä neljänsiä verhoja jotka näyttävät jo oikeastaan aika hyviltä ja vähintäänkin vähiten epätäydellisiltä!) ja vieläpä aika epätäydellisillä kuvilla.

En silti mahtanut luonteelleni kuvaustilanteessa mitään ja siksipä näitä kuvia on vain eteisen kahdesta kulmasta. Ne kaksi muuta kulmaa eivät millään ajautuneet kameran eteen, liekkö syynä vaatekasat ja muut nurkissa pyörivät romut.

Siis, eteinen valojen kanssa,

ilman valoja

ja prinsessan kera.

Ja se toinen kulma, koirankarvoilla ja

sisustuksellisesti ihanilla yksityiskohdilla; sähkötaulu, vaipparoskis ja jauhesammutin. Kaikki muuten vallan tärkeitä meidän kodissamme!

Sneak a peak to our hallway, with its imperfect details.

Papan keinutuoli

Monta tovia jo palvellut, ulkonäkökin sen kertoo - ja niin monta ihanaa muistoa tämä kätkee syliinsä. Sain tänään lainaksi papan vanhan keinutuolin yöllisiä hiljaisia hereilläolon hetkiä varten.

Tunnelmaa pimeään talveen

Suomen talvet ovat pimeitä ja ankeita ja minua väsyttää huomattavasti enemmän kuin valoisan kesän aikaan. Mutta ah mitä ihanaa tunnelmaa on pimeän aikaan mahdollista luoda!

Meillekin on joulu siis pikku hiljaa hiipinyt, ensimmäisenä jouluvalojen kautta. Tosin en ehkä sanoisi näitä jouluvaloiksi, sillä voin vannoa etten aio näitä valoja piilottaa kaappeihin heti joulun jälkeen, enkä varmasti vielä loppiaisenakaan!

Itsenäisyyspäivää varten koristelin lasipurkit juuttinarulla ja pitsiteipillä.

Keittiön ikkunaa koristaa kynttiläikkuna (jonka adapteri kuumuu sen verran paljon että yövalona tämä ei meillä toimi, vaikka näin alun perin suunnittelin).

Pirttiin on juuttinarulla ripustettu vanhat heinäseipäät, joiden ympärille kieputtelin sievän pienet (ja kuumumattomat) ledivalot.

Ja eteisen ikkunaa ja lastenhuonetta valaisee viime vuonna hankittu kynttelikkö.

PS: Näissä kuvissa on sitten kuvattu tunnelmaa, eikä tarkkuuden tai laadun voi ehkä sanoa hipovan täydellisyyttä. Mutta ah se tunnelma!

It is one of my favorite jobs to decorate our home with christmas lighting. Although I can guarantee that this lighting and its ambiance will stay long after christmas.