Ihan itte värjätty lanka

Sen lisäksi, että sain tänä syksynä toteuttaa haaveeni langan kehräämisestä (värttinällä), pääsin joku viikko takaperin myös Tuulian vetämälle langanvärjäyskurssille. Ja kylläpäs olikin koukuttavaa hommaa. Pieni kemisti minussa nautti suunnattomasti erilaisten sävyjen sekoittelusta, puhumattakaan siitä kutkutuksen tunteesta kun näet viimein lopputuloksen.

Nämä langat on värjätty happoväreillä, käytössä oli sekä Jaqcuardin että Ashfordin värejä. Ensin vyyhditettiin langat,  haltialankojen kera. Lankana minulla oli valkoista ja luonnonvalkoista Dropsin alpakkaa, saattoipa joukossa olla vaaleankeltaistakin. Lankavyyhdit upotettiin hailakkaan veteen kastumaan. Keitettiin kattilassa vettä, vähintään 65 astetta. Sekoitettiin sopiva väri ja upotettiin väri ja langat kuumaan veteen. Sitten perään happo tai etikka, joista jälkimmäistä käytettiin siinä vaiheessa kun sitruunahappo loppui. Lopuksi jätetään väri kiinnittymään lankoihin. Kun väri on kiinnittynyt, vesi kattilassa on kirkasta. Sen jälkeen langat voi vielä huuhdella.

Itse pääsin keittelemään langat vielä kotona kurssin jälkeen uudelleen etikkavedessä kun värit eivät ehtineet kiinnittyä ennen yötä. Eipä menneet hukkaan vanhat (induktiolieteen sopimattomat) kattilat eikä remontin aikaan ostettu keittolevy. Voisin vaikka vannoa, että näitä tulee käytettyä joskus toistekin. Paistomittarikin meni uusiksi, tätä langanvärjäyksessä käytettyä kun en enää ajatellut lihan sisään pistää. Ja voi, onnea on puuhella, joka toimii hienosti laskutilana kuumille kattiloille.

Ja mitä siitä tuli? Ensin yritin tehdä maitokahvin väristä lankaa. Tiedättehän, jotain sellaista sievää kamelia tai hiekkaa. Ja tämän sain.

Eikös vain olekin sievä vanha roosa? No mutta, ei lannistuta. Seuraavaksi päätin vaihtaa suunnitelmia ja yrittää tehdä liukuvärjättyä lankaa. Jotain vahvaa keltaista (sinappia tai sellaista) ja toiseen päähän tummanharmaata. Että löytyy kontrastia!

Ja kas, siinähän on nyt se kameli! On siinä keltaistakin, ja oikein nättiä oranssia. Tässä vaiheessa toki jo innostuin onnistumisen tunteistani niin paljon, että heitin aivan överiksi. Tehdään harmaata! Ja sinistä! Liukuvärjättyä, eri sävyjä ja vähän vaikka mitä.

Nyt ongelmana lienee enää se, mistä saisin tarpeeksi värejä (tarpeeksi edullisesti) ja mitä näillä kaikilla sitten tekisin.

Tuulia Salmela taught me how to dye yarn. I love it! First it kind of didn't go as I planned, but who cares when the result is as sweet as dusty pink (even though the aim was something more close to camel or sand). These are so beautiful! The only problem now is what to do with them.

Ihan itte tehty lanka

Tai ainakin pätkä sellaista! Jo jokunen viikko takaperin pääsin vihdoin ja viimein opettelemaan kehräämistä, kansalaisopiston kurssilla Tuulia Salmelan opastuksella. Ja onhan se ihanaa toteuttaa unelmia. Esittelen tätä lankaa siis teille kuin tuore äiti vastasyntynyttään.

As proud as a new mom, I am presenting you the yarn I spun with my own hands. I love it!

Siis, ensin oli kuitu. Tässä tapauksessa Manx Loaghtan.

Sitten värttinä, muistaakseni vaahterasta. Ja tämä on siis yläpainoinen värttinä, jossa koukku ja kehrä ovat kiinni karan yläpäässä.

Ja niin syntyy lankaa. Idea ei kehräämisessä ole vaikea, mutta vaatinee harjoittelua samaan tyyliin kuin pyörällä ajamaan opetellessa. Lopputulos ei ehkä ole täydellistä, tasaisesta puhumattakaan. Mutta tämä laitetaankin kehyksissä seinälle!

PS: Yksi haastavimpia asioita blogin kirjoittamisessa on kuvien ottaminen. Ehdin koko viime viikon suunnitella kuvien ottamista paremmalla ajalla, paremmassa valaistuksessa (keskellä päivää), mutta tänään päätin jo vihdoin luovuttaa ja ottaa ne kuvat tässä illan hämyssä.

Paniikki, pala kurkussa ja painajainen

Piti jo monta päivää sitten kirjoittaa teille ihan itse kehräämästäni langasta, mutta joku päätti pyllistää minun suunnitelmilleni ja keksi (taas) jotain muuta. Ei riittänyt panikointi siitä, että lapsi jätti kätensä traktorin oven väliin, vaan sen perään sitten vielä piti päätyä kokemaan neulojan pahin painajainen.

Että kun juuri tänään luin sattumalta tämän ja päätin vihdoin ja viimein ottaa itseäni niskasta kiinni ja pussittaa kaikki lankani. Ja sitten löysin merinosilkkilankavyyhdin päältä tämän (joka on nyt yhdessä koirankarvan kanssa säilötty teipin väliin).

Have you ever found any beetles, vermins or clothes mothes from your yarn stash? What did you do?

Paniikki. PANIIKKI. PANIIIIIIIKKI. P-A-N-I-I-K-K-I.

Mitäs sitten? Aerosolit kehiin? Sauna? Pakastin?

En jäänyt availemaan vyyhtiä vaan päätin, että lanka ja mustaherukkamehu ne yhteen soppii.

Ja kuinka paljon tekstiilejä yhdestä omakotitalosta löytyy! Hoidellaanko heti kaikki vai mietitäänkö ja odotellaan ja katsellaan?

Mitenkäs teillä muilla?

PS: Se käsi on onneksi kunnossa, tai niin kunnossa kuin käsi voi olla traktorin oven väliin jäämisen jälkeen.

Mikä on sinun suosikkilankaasi?

Olen jo pitempään haaveillut visiitistä Lankamaailmaan (jossa en ole ennen vieraillut), mutta välimatka ja mukana kulkevat kolme lasta ovat hieman viivästyttäneet suunnitelmia. Ei sillä, etteikö lastenkin kanssa voisi mennä lankakauppaan, mutta haluan mieluummin säästää visiittiä siihen, että saan tehdä sen hartaasti ja rauhassa. Ja eilen sitten viimein kuljinkin Lankamaailman ovista (vain yksi lapsi mukanani).

Ja mikä pettymys. En tiedä oliko vika minussa, mutta kovin montaa mieluista lankaa en kaupasta löytänyt. Useimmilla hyllyillä minua melkeinpä puistatti ja villalangat tuntuivat käsissä niin kamalilta että selässä kulki vilunväreitä. Vähän sama tunne kuin silloin kun hampaita vihloo tai joku ääni kirskahtaa tai vingahtaa pahasti. Auts.

Ja koska olin ajatuksissani miettinyt, että kaupassa vierailu toisi minulle uusia mielenkiintoisia lankatuttavuuksia, niin ajattelinkin nyt sitten kysyä teiltä suosikkilankoja. Siis, voisitko paljastaa mikä tai mitkä ovat sinun suosikkilankojasi (ja miksi)?

Tässä vielä minun kätköjäni.

 

 

PS: Ostin minä sieltä Lankamaailmasta kirjontalankoja ja hyvää palveluakin sain.

What is your favorite yarn and why?

Apua! Help!

Olen neulonut molemmille lapsille vauvanpeitot, ja nyt olen auttamattomasti myöhässä viimeisimmän tulokkaan peiton kanssa. Olen katsellut kymmeniä vauvanpeitto-ohjeita, mutten ole osannut päättää peittoa enkä lankaa. Siis, kertokaa minulle ihanimmista ihanin vauvanpeitto-ohje (ja/tai langat)! Ainut toivomus on, että peitto/ohje on suhteellisen nopeatekoinen, jotta vauva vielä ehtii peittoaan käyttää. Ja väreiksi olen suunnitellut ehkä jotain (vaalean-/limen)vihreää ja/tai valkoista (ja ehkä harmaata?). Tai jotain sinne päin.

Esikoispojan peitto on tehty helmineuleella (eikä lanka kestä valitettavasti konepesua), kesällä syntyneen neidin peitto on isoäidinneliöistä ja puuvillalangasta.

I need a baby blanket for my newborn but cannot decide the pattern and/or the yarn. Any suggestions?

Ja niin tuliaiset muuttivat muotoaan...

Minähän tiesinkin jo etukäteen mitä tulen niistä Italian tuliaisista tekemään, suloisen pehmoisista Filitaly-Labin Puno 2 -langoista siis. Lopputulos on ihanan pehmoinen ja lämmin Kiedo-huivi. Tai huivin ja kaulurin välimalli, miten nyt asian haluaa nähdä. Huivi on neulottu kolmella värillä ja lopuksi pintaan on virkattu valkoisella värillä raidat, joissa on samalla napinlävet.

Idea huivissa on hauska ja vaikka minua monesti ahdistavat liian tiukkaan kaulaa painavat (paksut) huivit, korut ja paidat, niin tämä ainakin ensimmäisen käyttökerran jälkeen tuntuu hyvältä. En ehkä olisi näin lyhyttä huivia itse muuten tehnyt, mutta tämän ohjeen kanssa innostuin ja ehkä on hyväkin ettei huivi ole liian pitkä. Etukäteen vähän pelkäsin, mutta yllättäen huivi ei ole tuntunut liian lämpimältä, vaikka pakkasta ei ole paria astetta enempää.

Tarkemmat tiedot minun huivistani löytyvät Ravelrystä täältä.

 

 

PS: Napit on muuten puhvelinsarvinapit.

Inspiring, soft and warm Kiedo-scarf made from Filitaly-Lab Puno 2. Perhaps my children will get this too (in a smaller size)...

Täydellisten villasukkien suunnittelua

Olen viime aikoina tehnyt salaisia puuhia (joulu ja vähän muutakin mielessä), joista en voi siis täällä vielä kertoa. Mutta sen sijaan päätin kertoa nyt villasukista.

Villasukkiahan on monenlaisia ja moniin eri tilanteisiin sopivia. Minulla on saappaisiin sopivia, kotona käytettäviä, erityistilaisuuksiin sopivia, lämpimiä, pehmeitä, pitkävartisia, kutiavia, hieman liian isoja, hienompia (joita ei tahdo raaskia käyttää), arkisia, yksivärisiä, kirjavia ja niin edelleen.

Nyt yhdet suosikkisukistani ovat (jo melkein) tiensä päässä. Nimittäin arkiset sukat, joita pidän kotona (etenkin iltaisin). Nämä sukat eivät kutia ja pidänkin siitä, että voin laittaa ne jalkaan ihan ilman mitään muuta. Ei siis muita sukkia tai sukkahousuja kaverina, vaan pelkät paljaat jalat ja villasukat. Nämä arkiset sukat ovat kuitenkin sievät, vähän erilaiset kuin ihan tavalliset sukat. Ja vieläpä sievän väriset, tosin ehkä arkisukiksi vähän aran väriset ja nopeasti koirataloudessa likaiset. Mutta nämä sukat voi onneksi laittaa pesukoneeseen.

Tarkoitus onkin siis tehdä sukat, jotka eivät ole liian hienot arkikäyttöön, langasta joka ei ole liian hienoa (tai kallista) arkikäyttöön. Sukat täytyy saada nätin värisinä, muuhun vaatetuksen väriin sopivana. Konepesun kestävänä ja langasta, joka ei kutita paljaissa jaloissa. Enkä halua myöskään liian paksuja sukkia, jotta ne eivät ole liian lämpimät jalassa. Ja tietenkin olisi hyvä, jos lanka olisi sellaista, etteivät sukat kulu heti puhki. Jotain tällaista alla olevaa olin ajatellut (ehkä).

Langan tulin tänään hankkineeksi, Pökkylän punasen tuvan valikoimista löytyi Austermannin Step Classic, lanka jossa aloe veraa ja jojobaöljyä. Ja koostumukseltaan siis 75 % villaa ja 25% polyamidia. Äkkiseltään näyttää vähän Nalle-lankaa vastaavalta, mutta juoksevuus on puolet enemmän (100g = noin 420 metriä), puikkosuositus 2,5-3 ja tiheys 10x10 cm 30 silmukkaa ja 42 kerrosta. Niin ja lankaa on vain 100 grammaa, joten kovin pitkävartisia sukkia ei nyt voi tehdä.

No mutta, mistä minä sen täydellisen ohjeen löydän?

Hunt for perfect woollen socks. Where to find the perfect pattern for this yarn, Austermann Step Classic?

PS: Minulla on ehkä ensi viikolla aikaa käydä yhdessä lankakaupassa Tampereella (keskustassa), mihin kannattaisi mennä?

Tuliaisia ja tunnustus

Ooh mitä Italian tuliaisia!

Souvenirs from Venice, thank you my lovely husband!

Sain siis neljä kerää Filitaly-Labin Puno 2 -lankaa. Aikoinaan kun törmäsin Suvi Simolan Kiedo-ohjeeseen, yritin googletella mistä tätä lankaa saisin, tuloksetta. No, Venetsiasta sitä sitten sain, lankakaupasta nimeltä Lellabella. Iso kiitos miehelle näistä tuliaisista (ja kahden päivän lankaetsinnöistä)! Koskaan ennen en olekaan näin arvokasta lankaa itse hankkinut...

Ja sitten sen tunnustus, jonka siis antoi Inka Auring*nihanat-blogista. Kiitos Inka!

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi sinulle tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Haluan jakaa tämän tunnustuksen eteenpäin seuraaville lempiblogeilleni:

1. Kati / Gardenia
2. Noushka / Sukat on sillä makkaralla
3. Karla / All I ever wanted is here
4. Sanna / Kotvasia
5. Mari / Prosessineuloja

Neulomistauon jälkeen...

Miten käy useamman kuukauden neulomistauon jälkeen?

Eikä tässä koko totuus, vaan kaikki lähti neidin neuletakista. Tätä oli suunniteltu jo monen monta kuukautta ja langat ja puikot ja ohje odottivat vain tekijäänsä ja aikaa neuloa.

Sitten keksittiin tiskirätit, joiden toimivuutta on mietitty pitkin talvea. No, kohta se nähdään (tai testataan).

Sitten päätin tehdä kesätopin, johon hain pellavalankaa. Joka ei taipunut minun käsissäni sopivaan tiheyteen millään, ja jolle keksittiin sitten uusi käyttökohde, pellavahuivi. Ja osa langoista käytiin vaihtamassa toiseen, kenties kesätoppiin sopivampaan.

Neuletakkia lukuun ottamatta ideat uusia, vanhat ideat (ja niitä varten jo hankitut langat) odottavat muuttolaatikoissa, joita en ole ehtinyt purkamaan... Mutta ne onkin sitten talviprojekteja!

Mikä tekee kodin? (Ja asiaa välikamarista.)

Vuokra-asuntoon muuttaminen on opettanut minulle ainakin yhden asian. Olen nimittäin huomannut, että kaksi asiaa ovat hiipineet pikku hiljaa ja täyttäneet asunnon (ja myönnettävä, tehneet kodin). Nimittäin lelut ja langat. Tämäpä onkin saanut miettimään, miten lanka"ongelman" ratkaisisin kotiin palatessani. Mihin ne langat laitetaan? Onko ideoita? Kuvassa alla vuokra-asunnon vaatekomero, jossa ehkä pienoista lanka"ongelmaa". Kuvassa vasemmalta oikealle mm. ompelukone (laatikossa), allekirjoittaneen työkalupakki (josta isäntä vie vasarat hukkaan sen jälkeen kun on ensin hukannut omansa), vahakankaita, askartelutarvikkeita ja sitä lankaa, lankaa ja lankaa.

Meillähän on pirtin (=keittiö ja olohuone) ja salin (=lastenhuoneen) välissä välikamari, joka on ollut aiemmin lähinnä varastona, siis siellä on säilytetty kaiken paperitavaran (=kirjanpidon) lisäksi lehdet, sekalainen määrä vaatteita, tietokonepöytä (johon tietokone ei oikein silti ole eksynyt) ja mm. imuri. Aiemmin ostimme tuohon huoneeseen Ikeasta kaksi tummaa hyllykköä, joihin saikin hyvin tavaraa varastoitua, mutta jotka olivat aika massiivisia. Minua epäilyttivät nuo hyllyt jo ostettaessa, mutta mies halusi tummat. Nyt kun huonetta on purettu ja kaapit siirretty sieltä pois, en halua noita kaappeja enää huoneeseen laittaa, vaan haluan ehdottomasti sisustaa huoneen jotenkin valoisammaksi ja avarammaksi.

Tässäpä teille remonttiraapustus osa x, vähän hahmottamaan millaisesta talosta on kyse. Raapustus on tosin vain osasta taloa ja mittasuhteetkin on kuvassa ei-sinne-päinkään.

No mutta, siis sinne välikamariin takaisin. Välikamarista on jo purettu pois kakluuni ja saatu samalla suoristettua seinistä vähän mutkia pois, ja lisäksi huoneen toiselta seinältä lähtee nyt ikkuna, joka on antanut aiemmin näkymän suoraan eteisen kaapin takaseinään (ja onkin ollut kaapin takana piilossa myös siellä välikamarissa). Jatkossa välikamari on siis ikkunaton huone, ehkä vähän pimeä mutta toivottavasti paremmin järjesteltävissä järkevään käyttöön. Tulevaisuudessa huoneesta saa tarvittaessa lapselle oman huoneen, mutta nyt olen haaveillut siihen jonkinlaista lukunurkkausta tms. Ehkä nojatuoli, joku kiva jalkalamppu ja vaikkapa joku huomattavasti mukavampi kirjahylly? Esimerkiksi tällainen? Tai jokin vanha, puunvärinenkin kävisi, vaikkapa korkea lipastokaappi? Olisiko hyvä olla kuitenkin osa hyllyistä piilossa? Voisiko siihen kirjahyllyyn sitten vaikka laittaa niitä lankoja? Laatikoihin en lankoja ainakaan halua (jos ei joku tee jotain todella hienoa ehdotusta asiasta), koska niitä täytyy sitten penkoa eikä niitä tule käytettyä kun ei tiedä mitä laatikossa on.

Tokihan ne langat saa uudelleenjärjesteltyä myös neulomalla ja virkkaamalla. Sitä meillä onkin tehty viime päivinä... Mattoprojektista lisää myöhemmin.

PS: Kotona tuntuu olevan kaaos, kun mitään ei ole oikein valmiina. Mutta aivan järkeenkäypäähän se oli, että nyt oli vuorossa pesuhuoneen "räjäytys". Siis kun saadaan pesuhuoneessakin lattialämmitys kuntoon, voidaan koko talosta lopullisesti purkaa patterit pois ja päästään tekemään ne muutkin huoneet kokonaan kuntoon. Vaikea levyttää seiniä, jos seinillä roikkuu pattereita...

PPS: Sitä täydellistä (?) neidin neuletakkiohjetta (ja siis kirjaa, jossa se on) postista odotellessa tein 3 minuutin juoksuretken kirjastoon ja mukaan tarttui kasa neulekirjoja pelkän kirjan selkämyksen perusteella. Joukossa yksi varattu ja hartaasti odotettu kirja, Kaikki lähti lapasesta, sekä erittäin positiivisesti yllättänyt Debbie Stollerin Stich'n bitch - Sankarineulojan käsikirja, joka täytyy ehkä hankkia omaan kirjahyllyyn myös. Huomautettakoon lopuksi vielä että kenenkään ei tarvitse luulla että ehtisin lukea noita kirjoja. Mutta ne kuvat!