lauantai 31. maaliskuuta 2012

(Vähän) edistystä taloprojektissa

Menin eilen paikalliseen rautakauppaan (joka on kylläkin paljon enemmän kuin vain rautakauppa) hakemaan maalia paneeliseinää ja hirren kotelointia varten. Ehkä hieman ihmeissään myyjä minua tutkaili kun esitin että haluaisin maalata paneeliseinää harmaalla läpikuultavalla maalilla ja haluaisin maalin johon voin maalata valkoisella päälle jos en tykkääkkään lopputuloksesta (ei siis käy mikä tahansa vaha tai öljy). Niin että olen ostamassa maalia jonka päälle haluan (ehkä) maalata.

Hieman minua epäilytti(ää) maali, että onkohan se liian tumma. Mutta kamalasti valinnanvaraa ei näissä läpikuultavissa maaleissa harmaan sävyissä ollut, kun omassa mielessäni vielä olin jo rajannut pois ne kaikki siniseen taittavat. Tikkurilan värikartassa suunnilleen se yksi vaihtoehto ja netissä tutkiskelu oli jo aiemmin paljastanut ettei tilanne muittenkaan maalien suhteen juuri parempi ollut. Ja kun laitoin maalikartan tulevan lattialaminaatin ja lattialaatan viereen niin ihan hyvältä se vaikutti. Se mallipalanen näytti jopa paremmalta laminaatin ja laatan vieressä kuin ihan yksistään. Ja paneeliseinälle on kuitenkin tulossa valkoiset keittiön kaapit ja neljä valkoista ovea (kulku eteiseen, välikamariin, vessaan ja pikkukamariin), joten tuskin seinä liian tumma on. Ja maalataan ensin kertaalleen ja mietitään tarviiko seinä vielä toisen kerroksen vai riittäisikö vain yksi kerros maalia.

Eli tällainen harmaa meille nyt on sitten tulossa ja maali on Tikkurilan Paneeli-Ässä. En tullut tarkemmin tutkailleeksi, onko maali himmeä vai puolihimmeä (kiiltävänä sitä ei olisi ollut olemassakaan), mutta eiköhän se nyt meidän seinään sovi. Enkä maltakaan odottaa, että näen miltä seinä näyttää.

Tänne sitä maalia siis on tulossa, paneeliseinään.



Kuvista ei ehkä saa ihan samanlaista vaikutelmaa kuin paikan päällä, mutta voin sanoa että näyttää muuten ihanan raikkaalta nyt kotona kun levytetyt seinät ja katto on (pohja)maalattu valkoisella (vertaa torstain kuviin)!

torstai 29. maaliskuuta 2012

Valintoja taloprojektissa, osa kolme

Tässäpä kuvia viime päivien pähkäilyistä, aiheena maalit. Kertauksena vielä kerrottakoon ensin, että hirsiseinän on tarkoitus jäädä puun väriseksi ja sitä korkeintaan sävytetään hieman, mikäli seinä vielä pesun jälkeen näyttää todella läikikkäältä kalkkilaastien jäljiltä. Pirtin/olohuoneen levytetyt seinät maalataan valkoisella, samoin kuin katto. Hirsiseinää vastapäätä oleva seinä keittiössä/pirtissä paneloidaan ja nyt pitäisikin siis valita maali paneeliseinälle. Tälle seinälle tulevat siis myös keittiön kaapit (jotka ovat valkoiset). Paneeliseinän maalin lisäksi pitäisi päättää, mitä tehdään katossa olevalle hirrelle/koteloinnille. Siis tosiaan, hirsi joka tuettiin raudalla palvelemaan meitä kantavana rakenteena myös seuraavat vuodet, on nyt saatu koteloitua piiloon.

Kahdessa ensimmäisessä kuvassa näkyy vielä vanhaa laattaa puuhellan yläpuolella. Tähän tulee sitten aikoinaan uusi keittiön välitilan laatta. Ja juuri tuohon kohtaan tulee myös kuparikupu, siis puuhellan yläpuolelle.Puuhellan vasemmalle puolelle tulee sitten induktioliesi ja sähköuuni sekä mikro (ja pari kaappia).


Seuraavassa kuvassa näkyy jo hieman paneeliseinää, jota tulee siis kahdelle seinälle: portaiden alle eteiseen vievälle seinälle...



...sekä tälle kuvassa perällä näkyvälle seinälle keittiöön. Tässä seuraavassa kuvassa siis näkymä pirtistä olohuoneen puolelta. Kuvassa näkyy vessan ovi ja avoinna oleva ovi vielä pieneen makuuhuoneeseen. Keittiön välitilan kohdalta onkin jo seinää tasoiteltu välitilan laattoja varten.



Olen suunnitellut paneeliseinän väriksi jotain läpikuultavaa harmahtavaa maalia, siis niin että puun syyt näkyisivät. Näin ei tulisi talosta liian valkoinen, vaan saataisiin hirsiseinän lisäksi myös vähän jotain muuta kontrastia. Keittiön kaapitkin ovat sitten kuitenkin valkoiset, joten raikkautta ei varmasti hävitetä vaikka harmaa sävy valittaisiinkin. Harmaa maali on vielä valitsematta, mutta jonkinlainen käsitys siitä mielessä jo on. Haluaisin siis harmaan, joka ei ole liian tumma (eikä toisaalta aivan todella vaaleakaan), eikä missään nimessä siniseen taittava. Lämpimään vai kylmään taittava, sitä en ole vielä sen tarkemmin miettinyt. Makuuhuoneesta pilkistävä vaaleanpunainen seinä on aikanaan myös tarkoitus maalata tehosteseinäksi ja harmaan sävyiseksi. Makuuhuoneen seinään tulee sitten varmastikin peittävä harmaa, mutta paneeliseinän sävyyn sopiva. Ei välttämättä saman värinen, vaan ehkä astetta tummempi?

Niin ja entäs sitten tuo katon kotelointi? Olin koko ajan ajatellut että maalataan se katon kanssa samalla valkoisella, mutta nyt mieli alkaa muuttua. Jos se maalataan valkoiseksi, onko se vähän hassun näköinen möykky katossa? Kannattaisiko ehkä ennemminkin maaalata kotelointi samalla harmaalla läpikuultavalla kuin paneeliseinä? Ajatuksena se, että miksi yrittää piilottaa jotain mitä ei piiloon kuitenkaan saa, siis entäpä jos sen sijaan korostettaisiin sitä? Ja sitten taas toisaalta, kun tuohon pienen hirsiseinän sivulle tulee vielä lauta (johon mm. laitetaan pistorasia ja valokatkaisija) ja sen olin kyllä ajatellut maalata valkoiseksi...

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Neuletakkipaniikki

Meidän pikkuneidillä ei ole kovinkaan paljon paitoja, ja mietin että niitä pitäisi hankkia lisää. Sitten tulin toisiin ajatuksiin. Oikeastaan en halua paitoja, vaan neuletakkeja. Neuletakit ovat jotenkin vain niin paljon suloisempia ja kaiken lisäksi huomattavasti näppärämpiä, koska ne on helppo pukea ja riisua sen mukaan onko lämmin vai kylmä. 

Ja sitten näin täydellisen neuletakin kuvan täältä. Ravelryssä sama takki ei näyttänyt läheskään niin hienolta, mutta kuvan perusteella tämä neuletakki oli pakko saada meille. Kyseessä siis Raglan Cardigan kirjasta 60 Quick Baby Knits (sixth&springbooks 2011). Ja koska kirjastosta ei löytynyt kirjaa eikä neuleohjetta tuntunut muuten löytyvän, tilasin kirjan. Ja nyt ollaan siis tässä vaiheessa:


Aloin tehdä kokoa 18 kuukautta, koska ajattelin ettei 9 kuukauden ikäiselle neidille kannata tehdä 12 kuukauden kokoista neuletakkia, koska neiti on 12 kuukautta keskellä kesää. Mutta nyt minusta tuntuu siltä että tuosta neuletakista tulee todella iso. Ja olisihan nyt tosi kiva saada pukea neidille neuletakki päälle mahdollisimman pian. Purkaakaan ei oikein viitsisi, koska neuletakkia on tehtynä jo melko paljon. Mikä eteen?

Samasta lähteestä, josta löysin tämän ihanuuden kuvan ensimmäistä kertaa, löysin nyt sitten tämän, josta Ravelryn tiedot täällä. Voi mikä ihanuus! Takin nimi on siis Louise Cardigan ja kirja on Vintage Baby Knits (Stewart, Tabori & Chang Inc 2009). Ainut ongelma (se sama ongelma taas!) on se, ettei tuota kirjaa löydy kirjastosta. Ja tarkoitan siis ettei tuota kirjaa löydy kirjastosta noin 100 kilometrin säteellä meiltä. Niin nyt sitten taas tilaamaan kirjaa vai? Sitten odotellaan pari viikkoa sitä että kirja löytää tiensä meille asti? Ja sitten odotellaan pari viikkoa sitä neuletakin valmistumista? Sitten onkin jo huhtikuu.

Niin että pitäisikö nyt kuitenkin purkaa tämä neuletakki ja tehdä koko joka sopisi päälle heti? Kaikki mulle heti äkkiä!!

PS: Ravelrystä voi tutkailla että tuossa Vintage Baby Knits -kirjassa olisi aika monta muutakin kivaa neuleohjetta...

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Valintoja taloprojektissa, osa kaksi

Välillä tuntuu, että remontti ei edisty ollenkaan. Vaikka edistyyhän se. Mutta siis samalla kun tehdään uutta ja korjataan, myös puretaan vielä edelleen. En edes muista mitä viimeksi kirjoitin, mutta edelleen on tilanne se, että melkein joka nurkka on kesken ja pari nurkkaa vielä täysin koskematta. Viime viikonloppuna saimme valittua taloon loputkin laatat ja tarkoitus olisikin nyt hieman valottaa talon sävyjä ja pintoja. Mutta nyt siis talossa näyttää suurin piirtein tältä. Suihkuseinä (ja takana sauna), näkymä keittiöön (ja vessaan sekä pieneen makuuhuoneeseen), portaat ja pirtti pari päivää sitten.





Ja miltä meillä sitten joskus tulee näyttämään? Talon lattiaan tulee Quick-stepin laminaatti, malli Eligna/vaaleanharmaa tammilankku. Nettisivuilla tuo näyttää ainakin minusta vähän pyökin tapaiselta, mutta todellisuudessa sävy ei ole lähelläkään pyökkiä, vaan enemmin harmaa (vaikkei kuitenkaan pelkästään harmaa).




Kuvistakin voi todeta, että ajatustyötä on valintojen kanssa tehty. Vaikka uskon että nämä valinnat on saatu meillä tehtyä suhteellisen helposti, ei vähiten sen vuoksi että lähimenneisyydessä on kokemusta kahdesta eri talosta ja eri sävyistä ja materiaaleista. En esimerkiksi missään nimessä halunnut lattialaminaatista tummaa, koska siitä on jo kokemuksia ja se on todettu meidän perheelle sopimattomaksi. Onhan se tumma lattia todella kaunis jos on puhdas, mutta meillä ainakin jo samana päivänä siivouksen jälkeen lattia näytti aivan kamalalta. Siis kaikki karvat ja hiekanmuruset ja pölypallerot pyörivät lattialla, vaikka olisit samana päivänä imuroinut ja luutunnut. Tumman lattian lisäksi en myöskään halunnut valkoista lattiaa (hienon näköinen sekin, muttei meillä). Enkä pitänyt aiemmasta pyökin värisestä lattiasta, koska mielestäni se taittaa punaiseen (?) eikä se sovi minun silmääni. Samasta syystä esimerkiksi kirsikka ei koskaan tulisi kuulonkaan. Ylipäätään minun silmääni miellyttävät lähinnä tammi tai eurooppalainen pähkinä (se vaaleampi, ei se amerikkalainen tumma). Jos nämä sävyt eivät ole tuttuja, tutustu esimerkiksi täällä.

No mutta siis, keittiön lattiaan laitetaan tummaa laattaa (30x30), joka on jo edellisen talon kanssa hyväksi todettua. Sama laatta jatkuu keittiöstä kiertäen leivinuunin. Leivinuunin sivustalle yksi rivi laattoja ja uuniluukun edustalle kaksi riviä. Tätä tummaa laattaa tulee myös eteisen lattia. Minun mielestäni talossa ei ole järkevää valita joka huoneeseen eri materiaaleja, joten tämä samainen laatta tulee sitten pienempänä (10x10) vessan, kodinhoitohuoneen, teknisen tilan ja pesuhuoneen sekä saunan lattiaan. Saumaväri oli edellisessä talossa likaisen värinen (siis se sävy, sementinharmaa, itsessään näytti mielestämme likaiselta) ja sen vuoksi päätimme valita nyt saumaväriksi aivan aavistuksen vaaleamman sauma-aineen. Sauma-aineeksi siis tulee tumman laatan kanssa Mapein Grigio medio, suomeksi keskiharmaa. Vaaleampaa sauma-ainetta emme halunneet, koska emme halunneet niin suurta kontrastia laatan ja sauman välille. Ja tummempi sauma-aine taas olisi ollut juuri laatan värinen ja mielestäni lattia olisi sitten ollut vain yhtä suurta oksennusta. Makuasioita nämä tietenkin ovat.

Kuvittelisin, että laattalattiasta tulee jota kuinkin tämän näköinen. Jos on tarvetta miettiä näitä valintoja, suosittelen tutustumaan ideakuviin. Ja ne laatat (ja laminaatit) tosiaankin kannattaa käyttää kotona (mallilaatat saa kaupoista mukaansa) ja ne laatat kannattaa ottaa mukaan sauma-aineita valitessa. Pieni vaiva valitessa, suurempi harmitus sitten jos lattia on valmis eikä olekaan toiveiden mukainen!

Pesuhuoneen seinään valittiin meillä kahteen kokonaiseen seinään valkoista kiiltävää laattaa (25x55) suihkuseinälle sekä suihkuseinän viereiselle seinälle (jolla myös saunan ovi) harmaata kiven näköistä laattaa (30x60). Jälkimmäisessä laatassa struktuuripinta, ei siis sileä. Ja sauma-aine valkoisen laatan kanssa valkoinen, harmaan laatan kanssa sama keskiharmaa kuin lattialaatan kaverina. Tämä keskiharmaa sauma-aine on harmaata kivilaattaa aavistuksen vaaleampi, joten pieni kontrasti myös siinä. Tulee näyttämään seinällä ehkä suurin piirtein tältä, tai sauma-aine voi olla aavistuksen tummempi.

Tässä vielä kuvia laatoista, kuvattu meillä kotona. Kahdessa jälkimmäisessä kuvassa näkyy myös pari malliesimerkkiä siitä, mitä olen suunnitellut keittiön välitilaan, siis pieni valkoinen laatta tai isompi valesaumoilla (onko tämä oikea termi?) varustettu laatta. Keittiön välitilan laatta on nyt siis ainut laatta, jota en ole päättänyt. Tällä hetkellä mielessä on valkoinen laatta ja vaalea (jopa valkoinen) sauma. Aiemmin ajattelin valkoista laattaa tummanharmaalla saumalla. Päätöstä odotellessa täytynee selailla vielä kuvia ja hakea ideoita.




No mitäs sitten seiniin? Hirsiseinä täytyy vielä pestä ja miettiä sen jälkeen voisiko sitä vaikkapa öljytä, siis jos seinä jää kovin laikukkaaksi kalkkilaastien takia. Levytetyt seinät talossa maalataan suurimmaksi osaksi valkoisella, mutta meidän makuuhuoneeseen olen suunnitellut yhtä harmaata (?) tehosteseinää. Tapetteja ei nyt laiteta, jos mieli joskus muuttuu niin maalin päälle tapetit on helppo laittaa, mutta tapetteja taas olisi tympeä repiä maalaamisen tieltä. Keittiöön tulee osittain paneloitua seinää, joka tarkoitus maalata myös jollain sävyllä, ehkäpä joku lämpimän harmaa, suhteellisen vaalea. Eteinen meillä on kauttaaltaan paneloitu, samoin kuin kodinhoitohuone. Nämä on maalattava nyt, koska pattereiden irrottamisen myötä seinät eivät enää näytä hyvältä. Maaliksi ehkä valkoista, peittävää tai niin että puiden syyt jäävät näkyviin?

PS: Tähän muuten loppui lanka neidin mekkoa tehdessä. Jäljellä olisi ollut vajaa kaksi kierrosta ja helman päättely (sekä hihat).


Langanhakureissuun asti meillä tehdään ehkä nyt sitten taas mattoa. Kuvan ottamisen jälkeen olen jo muutamaan kertaan purkanut ja tehnyt uudestaan, taas kun tehdään ilman ohjetta ja nyt olisi tarkoitus kehitellä erilainen malli kuin harmaassa matossa.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Käsityöprojekteja

Matto on siis valmis! On oikeastaan ollut jo muutaman päivän, mutten ole ehtinyt miettiä asiaa niin paljoa että olisin kirjoittanut siitä. Virkatun maton tekeminen matonkuteista on aika joutuisaa puuhaa ja valmista jälkeä tulee melko nopeasti. Siis jos ei päätä tehdä mattoa omasta päästä. Minä löysin joitain valmiita ohjeita Kauhavan Kangas-aitan sivuilta, mutta nämähän eivät tietenkään minulle kelvanneet. Nättejä mattoja, mutta eivät juuri sitä, mitä minä halusin meidän lattialle.

Viimeksi olen virkannut jotain pyöreää (patalappua?) varmaankin yläasteella, joten virkkaamista piti vähän harjoitella. Kokeilinkin aluksi villalangalla ja nelosen koukulla erilaisia kuvioita ja testailin vähän myös noita Kangas-Aitan malleja. Sitten vaihdettiin harmaaseen trikoomatonkuteeseen ja kympin metalliseen koukkuun. Kerrallaan tehtiin noin kolme kierrosta ja sitten todettiin että ei tullut hyvä, vaan työ oli joko liian kupruilevaa tai reunat kipusivat ylöspäin (liikaa). Siispä purkamaan. Tätä tein varmaan sen kymmenen kertaa ennen kuin olin täysin tyytyväinen.


Maton halkaisija on metri, kuvassa mittasuhteita hahmottamassa pojan pikkuautot. Trikoota meni tähän mattoon 2,4 kiloa, ylimääräiseksi jäi suurin piirtein 200 grammaa. Viimeisten kierrosten kohdalla punnitsin mitä yksi kierros suunnilleen vaatii, jotta osasin lopettaa työn tekemisen niin ettei viimeinen kierros jää vajaaksi. Aluksi suunnittelin, että tekisin vähän koristeelliset reunat mattoon, mutta päätin että ainakin näistä olohuoneeseen päätyvistä harmaista matoista haluan melko yksinkertaiset. Olisin ehkä halunnut tehdä vielä hieman isomman maton, mutta koska tuo matonkude loppui, päätin että teen toisen saman kokoisen. Harmaa trikookude oli harmillisesti Kempeleestä nyt loppu, mutta ensi viikolla sitä pitäisi taas saada. Sitä odotellessa päätin sitten alkaa tehdä mekkoa neidille.


Toisena projektina olisi silkkihuivit. Sain viimein haettua silkkilankaa ja uudet 70-neulat, joten voisin vihdoin ja viimein alkaa ommella noita silkkikankaita, jotka mies toi minulle Kiinasta reilu vuosi sitten. Nyt minua askarruttaa se, minkä kokoiset huivit tekisin. Molemmat kangaspalat ovat noin 115x120cm hulpioineen (jotka siis on leikattava pois). Tehdäkkö yhdestä kankaasta neljä pientä vai yksi suuren suuri huivi? Minkä kokoisen silkkihuivin sinä haluaisit?

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Voiko autossa neuloa?

Niin, siis kaikki intohimoiset neulojathan tietävät (eivätkö tiedäkin?) sen tunteen kun ei halua tai ei voi istua toimettomana, vaan käyttää sen ajan mieluummin neulomiseen tai virkkaamiseen. (Siksiköhän se neulominen onkin niin mukavaa, olenhan ihminen joka ei osaa vain olla.) Minä olen miettinyt paljonkin sitä, voiko autossa neuloa. Meiltä kun lähdetään johonkin autolla, niin matka on yleensä pitkä. Esimerkiksi tunti aikaa istua vänkärin paikalla, voiko siinä siis neuloa?

Ja sitten se toinen kysymys. Voiko kylässä neuloa? Kaikki lähti lapasesta -kirjassa on ihania pohdintoja tai toteamuksia neulomiseen liittyen. Yksi niistä menee näin: "Toisaalta tutut liikeradat eivät vaadi keskittymistä itse työhön, jolloin neuloja pystyy keskittymään keskusteluunkin, toisin kuin monet kanssaeläjät, neulomattomat sellaiset, usein tuntuvat kuvittelevan. Itse asiassa neuloja usein kuuntelee hyvinkin tarkkaan...". Niin, siis se, että minulla on käsityö kädessä, ei tarkoita sitä ettenkö olisi läsnä. Joka kerta kun lähden kyläilemään, mietin sitä samaa asiaa. Voiko kylässä neuloa? Tuntuu vain niin ajan tuhlaukselta istua tekemättä käsillä mitään!

Luulenpa, että minun lisäkseni monet muutkin käsitöiden ystävät potevat samaa ongelmaa kuin minä. Siis niitä käsitöitä, keskeneräisiä ja aloittamattomia projekteja, on vaikka ja kuinka paljon. Neuletöitä on erilaisiin tilanteisiin ja ainakin sitä varten, ettei vai missään tapauksessa pääse kyllästymään (vai miksi niitä pitää niin monta olla kesken yhtä aikaa?). Minullakin on tällä hetkellä (aktiivisesti) kesken ainakin kolme käsityötä. Yksi sellainen, joka vaatii jonkin verran keskittymistä (Pikkuapila), yksi sellainen joka vaatii tilaa ja jota tehdään yleensä illalla kun lapset nukkuvat, koska muuten työ roikkuu lasten käsissä tai lapset roikkuvat työn päällä (siis virkattu matto) ja yksi sellainen joka ei vaadi keskittymistä vaan sopii erityisen hyvin esimerkiksi television katselun seuraksi (se torkkupeitto). Tuo torkkupeitto siis olisikin oikein oivallinen työ tehtäväksi autossa ja kylässä...

PS: Heti kun ehdin, luvassa lisää tarinaa maton virkkaamisesta ja tilannekatsausta remontin keskeltä, sekä laattakuulumisia.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Mikä tekee kodin? (Ja asiaa välikamarista.)

Vuokra-asuntoon muuttaminen on opettanut minulle ainakin yhden asian. Olen nimittäin huomannut, että kaksi asiaa ovat hiipineet pikku hiljaa ja täyttäneet asunnon (ja myönnettävä, tehneet kodin). Nimittäin lelut ja langat. Tämäpä onkin saanut miettimään, miten lanka"ongelman" ratkaisisin kotiin palatessani. Mihin ne langat laitetaan? Onko ideoita? Kuvassa alla vuokra-asunnon vaatekomero, jossa ehkä pienoista lanka"ongelmaa". Kuvassa vasemmalta oikealle mm. ompelukone (laatikossa), allekirjoittaneen työkalupakki (josta isäntä vie vasarat hukkaan sen jälkeen kun on ensin hukannut omansa), vahakankaita, askartelutarvikkeita ja sitä lankaa, lankaa ja lankaa.


Meillähän on pirtin (=keittiö ja olohuone) ja salin (=lastenhuoneen) välissä välikamari, joka on ollut aiemmin lähinnä varastona, siis siellä on säilytetty kaiken paperitavaran (=kirjanpidon) lisäksi lehdet, sekalainen määrä vaatteita, tietokonepöytä (johon tietokone ei oikein silti ole eksynyt) ja mm. imuri. Aiemmin ostimme tuohon huoneeseen Ikeasta kaksi tummaa hyllykköä, joihin saikin hyvin tavaraa varastoitua, mutta jotka olivat aika massiivisia. Minua epäilyttivät nuo hyllyt jo ostettaessa, mutta mies halusi tummat. Nyt kun huonetta on purettu ja kaapit siirretty sieltä pois, en halua noita kaappeja enää huoneeseen laittaa, vaan haluan ehdottomasti sisustaa huoneen jotenkin valoisammaksi ja avarammaksi.


Tässäpä teille remonttiraapustus osa x, vähän hahmottamaan millaisesta talosta on kyse. Raapustus on tosin vain osasta taloa ja mittasuhteetkin on kuvassa ei-sinne-päinkään.

No mutta, siis sinne välikamariin takaisin. Välikamarista on jo purettu pois kakluuni ja saatu samalla suoristettua seinistä vähän mutkia pois, ja lisäksi huoneen toiselta seinältä lähtee nyt ikkuna, joka on antanut aiemmin näkymän suoraan eteisen kaapin takaseinään (ja onkin ollut kaapin takana piilossa myös siellä välikamarissa). Jatkossa välikamari on siis ikkunaton huone, ehkä vähän pimeä mutta toivottavasti paremmin järjesteltävissä järkevään käyttöön. Tulevaisuudessa huoneesta saa tarvittaessa lapselle oman huoneen, mutta nyt olen haaveillut siihen jonkinlaista lukunurkkausta tms. Ehkä nojatuoli, joku kiva jalkalamppu ja vaikkapa joku huomattavasti mukavampi kirjahylly? Esimerkiksi tällainen? Tai jokin vanha, puunvärinenkin kävisi, vaikkapa korkea lipastokaappi? Olisiko hyvä olla kuitenkin osa hyllyistä piilossa? Voisiko siihen kirjahyllyyn sitten vaikka laittaa niitä lankoja? Laatikoihin en lankoja ainakaan halua (jos ei joku tee jotain todella hienoa ehdotusta asiasta), koska niitä täytyy sitten penkoa eikä niitä tule käytettyä kun ei tiedä mitä laatikossa on.

Tokihan ne langat saa uudelleenjärjesteltyä myös neulomalla ja virkkaamalla. Sitä meillä onkin tehty viime päivinä... Mattoprojektista lisää myöhemmin.


PS: Kotona tuntuu olevan kaaos, kun mitään ei ole oikein valmiina. Mutta aivan järkeenkäypäähän se oli, että nyt oli vuorossa pesuhuoneen "räjäytys". Siis kun saadaan pesuhuoneessakin lattialämmitys kuntoon, voidaan koko talosta lopullisesti purkaa patterit pois ja päästään tekemään ne muutkin huoneet kokonaan kuntoon. Vaikea levyttää seiniä, jos seinillä roikkuu pattereita...

PPS: Sitä täydellistä (?) neidin neuletakkiohjetta (ja siis kirjaa, jossa se on) postista odotellessa tein 3 minuutin juoksuretken kirjastoon ja mukaan tarttui kasa neulekirjoja pelkän kirjan selkämyksen perusteella. Joukossa yksi varattu ja hartaasti odotettu kirja, Kaikki lähti lapasesta, sekä erittäin positiivisesti yllättänyt Debbie Stollerin Stich'n bitch - Sankarineulojan käsikirja, joka täytyy ehkä hankkia omaan kirjahyllyyn myös. Huomautettakoon lopuksi vielä että kenenkään ei tarvitse luulla että ehtisin lukea noita kirjoja. Mutta ne kuvat!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Valkoisen sävyjä

Valkoinen on valkoinen, vai onko?


Ainakin jokainen joka on yhtään esimerkiksi maaleja valinnut, tietää että niitä valkoisen sävyjä on kymmeniä. No miten valita oikea, vai onko sillä edes väliä? Minä pidän lämpimän sävyistä ja monesti valkoinen tuntuu aivan vitivalkoiselta ja kylmältä, mutta sitten taas toisaalta se luonnonvalkoinen voi näyttää likaiselta. Tai sitten se vitivalkoinen on niin valkoinen että se sotkeutuu niin äkkiä että se näyttää äkkiä likaiselta (mutta siis ihan toisesta syystä kuin luonnonvalkoinen).

Maalisävylappujen kanssa on kotona kuljettu ja yritetty mallata lappuja kattoon ja seiniin ja huonekaluihin, että minkäs värisiä ne huonekalut ja katot ja seinät meillä nyt oikein ovatkaan. Valkoiset keittiön kaapin rungotkin kun ovat eri väriset kuin valkoiset keittiön kaapin ovet. Seiniin ollaan ajateltu maalarinvalkoista ja kattoon jotakin perusvalkoista (vai menikö se toisin päin?). Keittiökaupassa oven väri näytti vähän vihreään taittavalta, mutta kotona se kyllä näyttää aivan mallikkaalta ja oikein hienolta (ehkä?). Niin ja olen aina kuvitellut että minulla on valkoinen lipasto ja valkoinen peili ja valkoinen vaatekaappi ja valkoinen yöpöytä, mutta kun otin sen yöpöydän oven mukaan keittiökauppaan niin eihän se olekaan valkoinen vaan aivan selvästi vanilja. Vai onko se vaniljakin kuitenkin valkoinen?



Torkkupeittoon ostin luonnonvalkoista Nallea Aloeveraa, koska se perinteinen valkoinen näyttää niin loistavan valkoiselta kaupassa (siis minun mielestä liian valkoiselta). No nyt tuo luonnonvalkoinen näyttää minun mielestäni likaiselta. Ainakin jos vertaa pöytään ja lamppuun. Niin ja sitten kun laittaa sohvan päälle sen, niin peitto näyttää vaalealta ja sohva tummalta. Vaikka ei tuo meidän sohva valkoinen taida ollakkaan, vai onko?




Niin, se suuri kysymys. Onko sillä väliä miten paljon valkoista yhdistelee? Huonekalut nyt on ainakin valittava sen mukaan millaisia on saatavilla. Mutta mitenkäs nuo valkoiset ja luonnonvalkoiset noin niinkuin yleensä. Onko tuo torkkupeitto nyt kuitenkin huono idea luonnonvalkoisena... Niin ja mitäs sävyä ostan siihen pitsiverhoon? Kalalanka olis melkein puolet halvempaa luonnonvalkoisena, mutta onko valkoinen sitten kuitenkin parempi? Näyttääkö pitsiverho likaiselta luonnonvalkoisena? Toisaalta, pitsiähän kastellaan kahvissakin että saataisiin sitä värjättyä. Niin ja matonkuteet on nyt ainakin luonnonvalkoiset.


 Niin ja eihän tähän ole absoluuttista oikeaa vastausta. Mutta mitä mieltä olette?

PS: Hyvää (valkoista) naistenpäivää!

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Valintoja taloprojektissa

Tänään kävin taas kurkistelemassa talolla tilannetta. Se mikä nyt mietityttää, on miten yhdistetään vanhaa ja uutta seinää. Ikkunalistat ja kattolistat lähinnä tässä mietinnän alla. Timpuri olisi ehdottomasti sen kannalla, että ikkunoihin sahalta koristeelliset listat, niin kuin on ennen tapana ollut. Ja kattoon pelkkä lauta (peittämään se aukko joka jää katon reunaan kun seinää on purettu hirsiseinän edestä pois). Minua taas ehkä miellyttäisi sinne katonrajaan oikein leveä kattolista ja ikkunoihin vastaavasta laittaisin vain laudat, jotka tahtoisin maalata ikkunoiden mukaan valkoisella. Joka tapauksessa ikkunoiden ympärille on myös laitettava oikein leveät laudat/listat, jotta uretaanit ja muut ikkunoiden reunalla saadaan piiloon. Kattohan meillä on siis valkoinen ja myös levytetyt seinät maalataan valkoiseksi. Hirsiseinä joka jää näkösälle on pirtin päätyseinä, kuvan laitoinkin pari päivää aiemmin.

Tuo minun mielessäni oleva vaihtoehto ei ehkä ole niin vanhaa tyyliä, mutta toisaalta ei kai talosta olekaan tarkoitus tehdä täysin vanhan tyylistä, vaan tyyli tulee olemaan jotakin vanhan ja uuden yhdistelmää. Uusimmassa Avotakassa esitellyssä kodissa oli sattumoisin juuri tuollaiset leveät kattolistat, katsomaan pääsee tästä. Mitäs mieltä olette? Katonrajaan vaatimattomammin lautaa vai isot kattolistat? Hirsiseinälle ikkunoita kehystämään koristeelliset, muotoillut ikkunalistat (vanhaan tyyliin) vai yksinkertaiset valkoiset laudat?

Ai niin ja sieltä Avotakan sivuilta löytyi myös mahdollinen seuraava sormia kutkuttava (ikuisuus)projekti. Veisi valmistuakseen varmasti mennessään sekä hermot että vuosia, mutta kyllähän itse tehdyt pitsiverhot makuuhuoneessa olisivat aika hienot... Katso ohje tästä. Ne matonkuteetkin on vielä hakematta (tänään nautittiin päiväunet kotona), haenko huomenna niiden lisäksi kalalankaakin? Tämän siitä saa kun eksyy tutkimaan internetin ihmeellistä maailmaa. Täydellisiä neuletöitä ei voi vain sivuuttaa...

Lisää projekteista

Nyt kun olen kertonut teille siitä suurimmasta projektista (taloprojektista), haluan ehdottomasti valottaa vähän myös sitä muuta, niitä projekteja jotka määrittivät sen ettei tästä tule remonttiblogi, vaan blogi paljon muustakin.

Viime viikolla löysin Marimekon alennusmyynnistä ihanaa vahakangasta, joka vihdoin ja viimein päätyi uuden ompelukoneen paininjalan alle. Tuloksena kaksi essua, jotka halusin nimenomaan vahakankaasta sen vuoksi, etteivät tussit, vesivärit tai muut värjäisi jatkossa meidän lapsukaisten vaatteita. Tarkoitus oli ommella vahakankaasta myös ruokalappuja, mutta kanttinauhat loppuivat harmillisesti kesken heti kun pääsin vauhtiin.


Kuvassa siis päällekkäin seinällä sekä pojan vihreä, että tytön vaaleanpunainen essu. Kangas Marimekon Puutarhurin parhaat. Kaavat piirsin Finlaysonin essun mittojen (50x57cm) mukaan vapaalla kädellä. Säästelin kanttinauhaa (aivan turhaan, koska se loppui kuitenkin kesken ja minulle jäi käteen vain tyhjänpäiväinen pieni pätkä), nyt harmittelen että niskaa varten nauhaa olisi voinut jättää enemmänkin. Halusin, että nauha ei ole niskasta yhtenäinen vaan sen voi solmia sopivalle korkeudelle lapsen kasvaessa. Neiti 8 kk nyt ehkä vielä hieman saa kasvaa muutenkin ennen kuin essua käyttää, mutta poika peilaili peilin edessä essu päällä hyvin tyytyväisenä.

Tässä sitten projekti, jonka kanssa en aio hätäillä, vaan teen meidän tulevaa torkkupeittoa hiljalleen, aina silloin kun siltä tuntuu. Ohje on Novitan kevään 2012 lehdestä. Aloitin peiton luonnonvalkoisella, lankana Novitan Nalle Aloe Vera. Ostin myös vaaleanharmaata, mutta en ole vielä aivan varma päätyykö harmaa peittoon lainkaan, tai jos päätyy, niin miten. Ohjeen mukaan peittoon tulisi kolme harmaata raitaa, mutta toisaalta voisi olla hauska niinkin että vain reunat tulisivat harmaalla.


Lukuisten muiden suunnitelmien (ja lankaostosten) lisäksi olen suunnitellut maton virkkaamista. Olen ihaillut Virkkuukoukussa-mattoja mutta tahtoisin ehdottomasti tehdä maton ihan itse. Olen miettinyt mistä ylijäämästä maton tekisin ja mielessä ovat käyneet mm. muovipussit ja vanhat lakanat. No, tahtoisin kuitenkin tyylikkään, kauniin ja yksivärisen (tai hillityn värillisen) maton tai mattoja, joten nämä luovat ideat eivät ole päätyneet vielä kovinkaan lähelle virkkuukoukkua. Tänään luonto antoi viimein näin yömyöhällä periksi ja googletin matonkuteet. Ja kappas, ensimmäinen Googlen tulos antoi osoitteeksi Kempele. Täytynee siis ehkä huomenna siirtyä naapuripitäjään ostoksille (ja lapset sitten kai nukkuvat taas päiväunet autossa...). Minkähän kokoisen virkkuukoukun hakisin? Niin ja mistä aika riittää näiden kaikkien suunnitelmien toteuttamiseen...?

PS: Meillä on vuokrakämpän keittiössä testailtu ahkerasti tiukasta alkukarsinnasta selvinneitä nuppivetimiä. Tästä valikoimasta meille siis valittiin keittiön kaappeihin ja laatikoihin nupit. Voittajan näette valmiin keittiön kuvista joskus tulevaisuudessa.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Taloprojekti

Koska taloprojekti on tällä hetkellä melkoisen suuri osa meidän elämää, täytyy ehkä päästää teidät kärryille siitä, mistä on kysymys. Meillä on siis ainakin yhden vuosisadan ikäinen vanha talo, maatila joka on ollut sukupolvien ja sukupolvien ajan saman suvun omistuksessa. Ja tätä taloa nyt siis remontoidaan. Pihapiiristäkin löytyy paljon lisää projekteja mutta niistä myöhemmin.

Tämä meidän taloprojekti alkoi jonkinlaisena dominoefektinä viime vuoden marraskuussa. Päivää ennen pojan 2-vuotissyntymäpäiviä aloin leipoa kakkuja ja tajusin kesken taikinan teon ettei meidän uuni lämpene. Ei auttanut muuta kuin pakata lapset ja kakkuvuoat sekä taikinat ja kaikki loput ainekset autoon ja siirtyä paistamaan kakkuja naapuriin. Kaksi päivää tämän jälkeen saatiin mies reissusta kotiin ja vanhaa uunia tieltä siirtäessä päätettiin kurkistaa myös astianpesukoneen taakse (kone kun oli seisonut paikoillaan jo meidän muuttaessamme taloon kesällä 2010). Minä seisoin keittiöfirman pihalla uuden modernimman uunikaapin osat autossa kun sain mieheltä puhelun, "älä ota sieltä kaupasta mitään".

Niin, sieltä astianpesukoneen alta löytyi haljennut poistoputki ja meisselin sai painettua lattialevystä läpi, niin pehmeä se oli. Tätä ehdittiin tovi itkeä ja vakuutusyhtiön kanssakin päästiin neuvottelemaan. Säikähdyksellä selvittiin ja aika pian huomattiin että vesi oli valunut suoraan alaspäin eikä ollut tehnyt kovin isoja vahinkoja. Mutta päätettiin kuitenkin alkaa remontoida lattiaa (ja vähän muutakin), lattialämmitystä kun oli ollut jo kova ikävä ja keittiön nurkka tuntui varsin kylmältä, eivätkä lattialla pysyneet pallotkaan paikoillaan vaan valuivat nurkkia kohti. Ja kun se laminaatti oli jo keittiöstä avattu ja koko pirtti ja keittiö (noin 50 neliötä) ovat kuitenkin samaa yhtenäistä lattiapintaa.

Ja koska meillä halutaan tehdä asiat kunnolla, päätettiin avata lattia kokonaan. Aika monta kertaa on mietitty olisiko kannattanut, toivottavasti lopputulos joskus hamassa tulevaisuudessa on sen arvoinen.

Kun ensin revittiin laminaatit, lankut ja kaikki vuosien saatossa lattiaan liitetyt osaset pois, seuraavaksi lattian alta kannettiin kuutiotolkulla hiekkaa ja kiviä pois, koska ilmatilaa ei ollut tarpeeksi. Voin kertoa, että purkaminen on kamalaa. Siinä kestää uskomattoman kauan aikaa, se on raskasta ja tuntuu ettei loppua näy. Uutta tulee sitten huomattavasti nopeammin.

No mitäs sitten. On purettu, purettu, ja purettu. Lapsikin vuokrakämpän lattian listoja puri, "minä puren lattiaa". Sitten on tehty paljon uutta ja samalla purettu taas jostain nurkasta lisää. Ja on neuvoteltu (ja tapeltu). Ja sitten on neuvoteltu lisää. Kompromisseja on tehty melko monta. Nyt on taas sellainen tunne että asiat edistyvät ja neuvotteluissakin on päästy puusta pidemmälle. Ja tässä nyt siis ollaan.


Lattia on pirtissä, keittiössä, pienessä vessassa ja kahdessa makuuhuoneessa laminaattia vaille valmis. Levyn alla on lattialämmitysputket. Viime viikonloppuna puhdistettiin hirsiseinät jotka on tarkoitus jättää näkösälle (niitä on kaksi, loput oli levytettävä piiloon erinäisten, moninaisten seikkojen takia). Seinän puhdistukseen löytyy melko monta vinkkiä ja niitä otetaan myös vastaan täällä. Jatkossa seinä on vielä ainakin pestävä kunnolla ja välit on tarkoitus tilkitä pellavanauhalla.

Keittiön kaapit on tilattu ja toimitettu (odottavat paikkaa johon kasata), laminaatti ja laatat lattiaan on valittu ja tilattu (muttei vielä toimitettu), maalit on valittu seiniin ja kattoihin. Kodinhoitohuoneen muutoksista on neuvoteltu ja päästy yhteisymmärrykseen. Eteisen muutokset odottavat tekijäänsä, samoin kuin kylpyhuone. Niin ja vanha sali, nykyinen lastenhuone on vielä täysin tekemättä, on tällä hetkellä kattoa myöten täynnä meidän tavaroita ja huonekaluja.

Lattialistat on valitsematta, samoin ikkunalistat. Irrallista (vanhanaikaista) valkoista astiakaappia etsiskellään. Sain juuri eilen Ikeasta sähköpostilla tiedon että voin tilata haluamiani nuppivetimiä heiltä (eivät kuulu normaaliin valikoimaan). Ja koko ajan tämä lista kasvaa. Siis lista hankinnoista ja päätöksistä, niistä lisää jatkossa varmasti.

Huh mikä tekstioksennus. Hymy lopuksi ja yritän jatkossa tarinoida vähemmän kerralla.

Miksi tämä blogi

Minulla on aina projekteja, milloin mihinkin tekemiseen liittyen. Projektien lisäksi minulla on aina unelmia projekteista, tai vähintäänkin suunnitelmia projekteista. Tällä hetkellä meillä remontoidaan ja sen lisäksi että talo on aika iso projekti, poikii remontti aika paljon pieniäkin projekteja kuten uuden astiakaapin etsimistä (valkoista ja vanhaa), vanhan puusohvan entisöintiä (hiominen ja sävyttäminen/lakkaaminen/maalaaminen), uusien verhojen ompelua ja kuparikuvun hoitamista (voi millä ne naarmut saadaan pois joita ajan saatossa on puhdistuksella ilmeisesti tehty?). Nämä vain muutama mainitakseni.

Näiden remonttiprojektien lisäksi mielessä on tällä hetkellä ainakin tusina uutta neuleprojektia tai ompeluprojektia, kuten uusi torkkupeitto, villasukat lapsille, pitsilapaset (Kuurankukka), huivi/kauluri (Kiedo) ja neulemekko (Pikkuapila) sekä neuletakki (Raglan Cardigan) aurinkoista aurinkoisimmalle tyttärelle.


Kesällä näihin projekteihin voidaan lisätä sitten lukuisat toteutusta odottavat ideat pihalla, pellolla ja puutarhassa, puhumattakaan meidän viime kesänä rakennetusta terassista josta uupuvat mm. kaiteet. Niin ja aikaa minulla ei vain ei tahdo olla, joten projektien aikataulu on aina erittäin liukuva...

No miksi tämä blogi? Kaikessa mitä teen on sydän mukana. Nämä projektit ovat minun intohimoni, joten voisi olla mukava jakaa näitä muillekin. Pitkään olen jo kuvannut projekteja, miksipä en siis näyttäisi niitä kuvia muillekin.