Katto-Kassiset hommissa

Tänä kesänä on meillä taas todettu, että vanhan talon asukkaana ei yllätyksiltä voi välttyä. Mieheni isyysloman viimeinen viikko alkoi heinäkuussa tohinalla, kun räystään alle kurkistettaessa tajuttiin, että katossa on hometta. Ei auttanut muu kuin purkaa kattoa ja todeta tilanne. Edellisen kerran 80-luvulla kattomiehet eivät olleet olemattoman ilmatilan lisäksi laittaneet katolle lainkaan aluskatetta, joten kaikki kondensiovesi pelleistä oli valunut suoraan villoihin ja kattorakenteisiin. Varsinainen talon katto oli turvassa vanhoine huopineen, mutta taloon myöhemmin rakennetun eteisen ja pesuhuoneen päällä oleva katto purettiin (lähes) kokonaan pois. Minä katselin yläkerran sisäkaton paneelien reunoilta taivasta ja olin (melko) kauhuissani.

Siellä se nyt sitten on. Vanhat kattoparrut ja sisäpaneelit jäivät, kaikki muu on uutta. Vanhan katon pinnoite olikin jo melkoisen kamalassa kunnossa, joten katto olisi joka tapauksessa täytynyt uusia muutaman vuoden sisällä. Minä en edes tiennyt että talon katto on oikeasti alun perin ollut tummanruskea. Nyt meillä on sitten lastenhuoneen lattiaa lukuunottamatta kurkittu, purettu ja rakennettu talo käytännössä läpikotaisin. Hyvä on odotella talvea uuden katon alla, nyt kun paniikkikin on jo melkein saatu nieleskeltyä kurkusta alas.

This is what happens when you live in an old house. All of a sudden you may have to build your roof again. Now it is good to wait for winter under a brand new grey roof.

PS: Puuttuuhan sieltä vielä harjapellit ja piipun pellit. Ja rännit. Älkääkä antako talon katon ja seinien värien yhteensopimattomuuden häiritä, seinät maalataan sitten seuraavaksi. Ehkä ensi kesänä...

PPS: I am linking to Communal Global - Wednesday around the world. Check this out (CLICK)!

Maalia ja inspiraatio

Olipa kerran lämmin syyskuun päivä. Löytyipä kaksi vuotta vanha maalipurkin jämä ja sopivan näppärä pensseli. Ja iski vielä inspiraatio, eivätkä lapsetkaan olleet äidin suunnitelmista moksiskaan.

One warm September day and some paint. Finally, after two years, our terrace is ready. Also covered with paint the greetings from our dogs. Photos of the terrace will follow as soon as we will have time to repair our outdoor walls.

Kahden vuoden terassinrakennusprojekti on nyt viimeisiä lautoja ja kaidetolppien hattuja myöten valmis! Terassin kaidetolppien hatut ovat muuten entisen talon ikkunanpielilautojen koristepalasia, ylimääräisiä sellaisia. Ja liekkö kaikilla koiranomistajilla sama ongelma, mutta meidän ulko-oven ovenpielilaudat ainakin kertovat omat tarinansa. Tähän päivään asti ovenpielissä näkyivät terveiset ainakin Artulta, Kaapolta ja Sulolta. Laudathan toki olisi voinut vaihtaa, mutta tulipa nyt ainakin sudittua vähemmän huomiota herättäviksi.

PS: Ulko-oven molemmin puolin on vielä muistot entisistä portaista ja niiden kaiteista. Peittynevät sitten uuden talomaalin alle vuoden tahi kahden päästä. Ja valmiista terassista tulossa kuvia sitten, kun talon ulkovuori on saatu terassin kohdalta vaihdettua. Nyt siinä on vielä vanhojen ikkunoiden reiät. Parempi kun ei pilaa asioita kiireellä...

(Melkein) valmis talo: makuuhuone

Kotiin muuton jälkeen meillä on vaihdettu nukkumisjärjestelyjä useamman kerran, vähän niin kuin olosuhteiden pakosta ja kulloiseenkin tilanteeseen parasta ratkaisua etsiessä (lastenhuoneen ollessa edelleen talon ainut remontoimaton huone). Makuuhuone on ollut pikkuneidin käytössä (ja erinäisten laatikoiden täyttämä) meidän vanhempien nukkuessa ensin pirtissä ja sitten yläkerrassa (joka toimii makuu-/työhuoneena ja romuvarastona tällä hetkellä). Nyt makuuhuone on kuitenkin siivottu ja järjestelty uusimman tulokkaan ehdoilla ja uskallan raottaa sen ovea teillekin. Nyt huoneessa nukumme minä ja pienokainen, joten tulevaisuudessa pojan kasvaessa sisustus tulee vielä muuttumaan.

Harmillisesti minulla ei ole makuuhuoneen entisestä olemuksesta yhtään kuvaa, joten muutosta ei kuvien kautta pääse vertaamaan. Vanhoista tapeteista hoksasin napata kuvan niitä seiniltä repiessäni ja jotain voitte tyylistä kenties päätellä. Lattia oli pyökkiä, katto käsittelemätöntä puupaneelia ja seinät vaaleanpunaiset, höystettynä kukkaboordilla. Kaapin takaa paljastui vielä vanhaa, kukkakohokuvioista (ja mielestäni paljon nätimpää) tapettia.

Ja mikä siis muuttui? Raskas päätös vanhan kakluunin purkamisesta makuuhuoneessa tehtiin, kun todettiin uunin olevan niin hataralla pohjalla ja sellaisessa kunnossa, ettemme sitä koskaan uskaltaisi käyttää (puhumattakaan välikatosta ylöspäin puuttuvasta piipusta). Koristeeksi kakluunia ei jätetty, koska purkamisen myötä yksi seinä päästiin rakentamaan uudestaan ja näin järkeistämään kahden huoneen seinät suoriksi. Makuuhuoneeseen tulikin tämän johdosta varmasti ainakin neliön tai kahden verran lisää tilaa.

Tilan tuntua makuuhuoneeseen tuo myöskin uusi valkoinen katto vanhan puunvärisen tilalle. Katto oli paneloitava kokonaisuudessaan uudestaan, koska seinien ja kakluunien muutosten myötä kattoon jäi paneelittomat kohdat ja paikkaaminen ei onnistunut (mm. samanlaisen kattopaneelin vaikean, ellei jopa mahdottoman saatavuuden vuoksi). Pirtin tavoin myös makuuhuoneen lattian alle kaivettiin lisää ilmatilaa ja näin ollen myös lattia on uusi, laminaattia ja lattialämmitystä myöten. Ikkunat on maalattu valkoiseksi ja vanhaa makuuhuoneessa ovat oikeastaan vain verhotangot.

 

 

 

 

Ja mitä olisin tehnyt toisin? Makuuhuoneessa ajateltiin säästää seinissä, joten tapetit revittiin irti (huh, mikä homma!) ja seinät ovat siis osittain vanhaa kipsilevyä. Ei olisi kannattanut, nimittäin vanhan ja uuden kipsilevyn rajat näkyvät ja esimerkiksi harmaassa tehosteseinässä päivänvalolla on selvästi näkyvillä levyjen rajat (saumanauhat). No, tarkoitushan olikin että seinät nyt maalataan ja tapetoidaan sitten jos kyllästytään. Nyt se tapetointi sitten varmaan tehdään siinä vaiheessa, kun seinien epätäydellisyys alkaa ärsyttää liikaa (ja remontoinnin aiheuttamat ahdistukset ovat unohtuneet).

Our bedroom after the renovation. Pink and wood turned into white and grey with new cealing, walls and floor. Only curtain rod remained the same.

Epätäydellinen kotimme

Miksi olen antanut teidän odottaa kuvia meidän talon eteisestä, saunasta, kylpyhuoneesta, lastenhuoneesta (eli vanhasta salista) tai makuuhuoneista? Koska on mukava kuvata kauniita kuvia, valmiita kohteita, askareita tai tavaroita. En esimerkiksi ole lainkaan kuvannut sitä, kuinka olen vaihtanut eteiseen jo neljä kertaa verhot. Tämä siis siksi, etten ole oikein ollut tyytyväinen verhoihin tai siihen kokonaisuuteen, miltä eteinen näyttää. Tyytymättömyys siksi, koska minulla on omassa päässäni selkeä kuva valmiiksi sisustetusta eteisestä, eikä nykyinen eteinen ole vielä lainkaan sen näköinen. Enkä siksi ole halunnut näyttää sitä teillekään. Sehän on ihan epätäydellinen.

Mutta vaikka haluankin näyttää teille kauniita kuvia ja kaunista kotia tai kauniita käsitöitä (ainakin minun mielestäni!), ei tarkoitus ole silti saada näyttämään siltä, että meillä koti (tai elämä) olisi täydellistä. Toisinaan ehkä pyrin vähän toiseen suuntaankin jopa (tai niin ainakin kuvittelen). Ja siksipä haluan näyttää teillekin nyt hieman epätäydellistä kotiamme (ja niitä neljänsiä verhoja jotka näyttävät jo oikeastaan aika hyviltä ja vähintäänkin vähiten epätäydellisiltä!) ja vieläpä aika epätäydellisillä kuvilla.

En silti mahtanut luonteelleni kuvaustilanteessa mitään ja siksipä näitä kuvia on vain eteisen kahdesta kulmasta. Ne kaksi muuta kulmaa eivät millään ajautuneet kameran eteen, liekkö syynä vaatekasat ja muut nurkissa pyörivät romut.

Siis, eteinen valojen kanssa,

ilman valoja

ja prinsessan kera.

Ja se toinen kulma, koirankarvoilla ja

sisustuksellisesti ihanilla yksityiskohdilla; sähkötaulu, vaipparoskis ja jauhesammutin. Kaikki muuten vallan tärkeitä meidän kodissamme!

Sneak a peak to our hallway, with its imperfect details.

(Melkein) valmis talo: meidän ihanat portaat

Uudet portaat ovat seisseet paikoillaan alkukesästä asti (kuten jo silloin kerroinkin, luettavissa täältä), mutta nyt vasta portaat on ehditty tehdä täysin valmiiksi. Ne nimittäin vielä kertaalleen purettiin, maalattiin kahteen kertaan ja koottiin takaisin paikoilleen (ja samalla maalattiin ja viimeisteltiin porraskuilu). Nyt voin sanoa ettei kyllä kaduta hetkeäkään että päätettiin tehdä portaat itse.

Mutta aloitetaan kuitenkin siitä, miltä portaat näyttivät ennen remonttia.

Sitten aloitettiin uusien portaiden tekeminen ja koko kesän portaat näyttivätkin sitten tältä.

Materiaali- ja työkustannuksissa en enää ole pysynyt täysin perässä, mutta sanoisin että reilusti alle tonnilla (lue: jotakin 500 ja 1000 euron väliltä) nämä portaat ja porraskuilu on tehty alusta loppuun, materiaaleineen, maaleineen ja töineen kaikkineen. Verrataksemme halvimmasta päästä oleviin tarjouksiin, jotakin kahden ja kolmen tonnin väliltä olisi pitänyt maksaa portaista muiden tekemänä.

Tarkemminkin voin kertoa jos joku haluaa lisätietoja, tässä kerrottakoon sen verran että portaat on tehty männystä. Askelmat on tehty liimapuulevystä ja välipuolat on ostettu puuvalmiina Puukeskuksesta, käsijohteista toinen on haettu paikallisen rautakauppiaan kotipihalta (johon oli jäänyt tarpeettomana), toinen porrasfirmasta. Käsijohteiden kanssa tuli vähän kiire, muuten nekin olisi luultavasti tehty puutavarasta itse. Valkoinen maali on maalarin valkolakkaa (sävytettynä), askelmat on maalattu venelakalla, sävytettynä samalla sävyllä kuin harmaat paneeliseinät.

Ja se lopputulos. Ehkä vähän rouhea ja itse tehdyn näköinen, mutta juuri siksi niin ihana. Sopivat mielestäni oikein täydellisesti paikoilleen, ovat oikein jämäkät ja juuri sen väriset kuin halusin. Siis niin hienot!

Our wooden stairs, I am almost in love!

Hitaasti mutta varmasti

...etenee siis meidän remontti. On sellaisia asioita kuten vessapaperiteline, joita ei ole edes ehtinyt miettiä. Siis vaikka teline on ollut valmiina kaapissa, ei sen kiinnittäminen seinään ole tuntunut siltä tärkeimmältä asialta. Mutta kesätauon (lue: maatilan kaikkien kiireisten kesätöiden) jälkeen tällaisiakin asioita ehtii miettiä.

Ja saatatte ehkä muistaa kuinka olin onnellinen siitä, että satuin pyytämään keittiökalusteiden toimittajaa laittamaan myös altaan kohdalta jääneet ylimääräiset massiivipuutasot meille mukaan. Tästähän askarreltiin jo keväällä vessaan taso altaan alle ja itse asiassa jo silloin samalla hioin ja öljysin pienen hyllyn vessan seinälle. Mies kun oli sitä mieltä että ehdottomasti vaaleaan vessaan pitää saada jotain ilmettä lisää.

Hyllyyn on etsitty tarpeeksi pieniä kiinnikkeitä, mutta niitä ei ole tullut missään vastaan. Loppujen lopuksi päätettiin vain laittaa hylly kiinni yläpuolelta pienillä kulmaraudoilla. Ei mielestäni ollenkaan epäonnistunut hylly!

Hiljaisuuden syitä

Kun on oikein oikein väsynyt ja kärsivällisyys ja voimat vähissä, voi käydä niin että kaikki on vähän sikin sokin ja mullin mallin ja mitään ei jaksa tai saa tehtyä loppuun. Tämä on meillä hyvinkin harvinaista, koska olen sitä sisukkaampaa mallia ja teen yleensä asiat sinnillä loppuun jos en muuten, mutta nyt kävi näin...

Vahakangas ja kanttinauhat odottavat ompelukoneen käyttelijää,

joulukalenterin sukkien neulominen on auttamattomasti kesken,

korukurssilla aloitetuista koruista puuttuu solmulukot, joita kukaan ei ole jaksanut tilata,

neuletakki on lankojen päättelyä ja muotoon asettelua vaille valmis,

tuubihuivi on aloitettu, jonka jälkeen on todettu että jatkamista varten täytyy käydä ostamassa puolta kokoa suuremmat puikot

ja nyt sitten illat kuluvat tämän huivin (ja oheistoiminnan) parissa.

PS: Sillä sinnillä tuli tyhjennettyä ja siivottua yhdessä miehen kanssa yläkerta, jonka jälkeen sain kertaalleen katon maalattua. Sitten loppuivat voimat, mutta onneksi maalari löysi tiensä meille ja tulossa on siis ehkä jo pikapuoliin yläkerran remontin etenemistä (valmistumista!).