Sitä aitoa maalaisromanttista ympäristöä

Hups, niin vierähti huomaamatta kolme viikkoa. Käsitöitä ei juuri ole tehty, vaan ne voimat mitä suurin väsymys on väistyessään antanut, olen käyttänyt pihalla touhuiluun. Tässäpä teille siis tunnelmia meidän pihalta näin kesäaikaan.

Olen kuullut huhua aidoista maatiloista, joissa on kaunis, hyvinhoidetun ja valmiin näköinen piha. Liekkö jotain urbaania legendaa? Meidän pihassa tämä maatalon pihanhoidon dilemma kulminoituu vähintäänkin kahteen asiaan. Ensinnäkin, pihan koko on valtava. Ja toisekseen, kesällä maatilalla on yleensä kaikkea muuta kuin aikaa pihahommille. Lisämausteen hommalle voi toki antaa myös tämän tilan emännän taidottomuus ja kokemuksen puute kaikesta viherhommasta. Ehkä joku siihen pystyy, mutta meillä pihahommia tehdään lähinnä joskus sateessa, siis silloin kun on esimerkiksi mahdotonta olla peltotöissä tai jos jostain kumman syystä yhtään konetta ei tarvitse korjata tai huoltaa juuri sillä hetkellä.

Olemme asuneet tilalla muutamaa päivää vaille tasan neljä vuotta ja sinä aikana olemme talon sisäremontin lisäksi onnistuneet kyllä aloittamaan jos jonkinmoista pihahommaa. (Ja ehkä tässä kohtaa on syytä myös mainita että perheemme koko on tämän neljän vuoden aikana kasvanut kohta kolmella, joten puuhaa on riittänyt noin ylipäätään melko paljon.) Sadevesiputkia on saatu kaivettua talon ympärille, joitakin pensaita on siirrelty ja lukuisia vanhoja lahonneita puita kaadettu talon ympäriltä, noin muutaman homman mainitakseni. Vähän joka nurkasta on ehditty aloittaa, mutta pitkäjänteisyys on ehkä unohtunut ja aloituksen jälkeen juuri mitään ei ole ehditty tehdä valmiiksi asti. Samalla kun on aloiteltu, on tehty kuoppia ja koloja, jotka vaativat ehdottomasti uutta nurmikkoa. Onkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että jokaisella pihan eri alueella on multaa. Tänä vuonna on sentään päästy jo asiassa eteenpäin, näitä alueita on osittain saatu jo tasoitettua ja lanattua, joten nurmikon istutus ei ole enää vuosien päässä.

Toimikoon meidän piha kannustuksena kaikille, jotka kuvittelevat oman pihansa näyttävän keskeneräiseltä tai hoitamattomalta. Ehei, olette väärässä ja teillä on todellakin toivoa! Itse olen alkanut sisäistää jo ajatuksen maalaisromanttisesta viidakkomaisesta pihasta. Ehkä se on se meidän juttu? Ainakaan lapsilta ei puutu virikkeitä.

May our yard work as an incentive for those who think their yards or gardens look unfinished. No, you are wrong! Your gardens look beautiful! What comes to our yard, I think it may be impossible to be a farmer and have a beautiful, finished yard. Maybe we are even happier in our unfinished jungle? At least we don't need any children's slides, as our children are kept busy picking up rocks or shoveling soil. And they love it!

Tee itse peltiset yrttiruukut

Törmäsin jossain peltipurkista ja vanhoista metallisista henkareista tehtyihin yrttiruukkuihin ja päätin toteuttaa näistä oman versioni.

This is how you create nice diy herb pots from tin cans. This is easy!

Mitä tähän sitten tarvitaan? Peltipurkkeja, surrilankaa, vasara, naula ja jonkinlaiset pihdit. Itse tosin näissä prototyypeissä vääntelin surrilangan osin myös sormin. Eikä lopputulos olekaan ehkä se kaikkein symmetrisin, mutta se ei tainnut tällä kertaa tavoitteena ollakaan, vaan ennen kaikkea idean testaaminen.

Naputtelin ensin vasaralla peltipurkkien sisäreunat vähemmän teräviksi, jottei niihin niin helposti loukkaisia itseään. Sitten tein naulan ja vasaran avulla purkin molemmin puolin reiät ripustusta varten.

Sitten taivuttelin molempiin surrilankoihin toiseen päähän lenkin, jonka pujotin purkin sivuilla oleviin reikiin. Ja puristin vielä lenkin tiukemmin purkin reunaan pihdeillä.

Taivuttelin surrilankaa vähän leveämmälle, jotta yrteille olisi enemmän tilaa. Sitten kieputin surrilangat yhteen ja lenkit langan päihin.

Toistaiseksi nämä roikkuvat nyt keittiön ikkunalla, siellä kun sattui olemaan pari koukkua valmiina. Voi olla että näitä ilmestyy meille tänä keväänä lisääkin, olen nimittäin päättänyt että viherpeukaloni on jatkossa jossain muualla kuin keskellä kämmentä!