Taisteluni pitsitopin kanssa

Jos kesämekon päälle saamisessa kesti, niin kyllä kesätoppikin antoi odottaa itseään. Tämä kun valmistui juuri parahiksi pimeänä sateisena ja synkkänä iltana, ensimmäisenä iltana kun tuntuu siltä, että syksy on jo täällä. Toppi onkin vähintään yhtä änkyrä kuin tekijänsä. Tämän piti olla yksinkertainen ja nopea työ, mutta toisin kävi. Paitsi että (yksinkertaisesta ohjeesta huolimatta) tämän valmistumiseen meni ikuisuus, oli tekeminen kuin suohon uppoamista.

Periaatteessa ohjeessa ei ollut mitään vikaa, mutta en kuitenkaan tykännyt siitä. Ensinnäkin, jos paidan ympärysmitaksi haluaa 108 senttiä, ei tietenkään kappaleita voi mitata 108 senttiä pitkiksi (kuten ohje käski). Leikkasin silti, vaikka takaraivossa joku huusi että saumanvaratkin pitäisi leikata, sivusaumat kun tähän väkisilläkin (ainakin minun mielestäni) piti tehdä. Noh, kyllähän se Katian pitsirimpsu (langaksikin haukuttu) purkaantui. Mutta että kahdeksan senttiä katosi? Nimittäin ennen saumojen ompelua mittasin ja paidan leveydeksi sain juuri ja juuri 50 senttiä.

Sitten meni vielä vähän muutakin vikaan. Yäosan kappaleet eivät asettuneetkaan jostain syystä oikeille paikoilleen, vaikka kuinka muka ne oikein asettelin. Huomasin tämän siinä vaiheessa, kun hihojen viimeistely oli käsillä. Leikkasin osan toiselta puolelta pois. Enkä sitten kuitenkaan tykännyt hihoista, ne olivat liian leveät ja roikkuivat aivan liikaa käsien päällä. Loppujen lopuksi ompelin sekä sivu-, että hihasaumat ompelukoneella. Ja sitten oli vielä se kaula-aukko. Tajusin jossain vaiheessa, että olkasaumassa on toisella puolella kolme yhteen neulottua kuviota ja toisella puolella kaksi. Suunnittelin jo piruuttani jättäväni tämän näin, mutta korjasin sitten kuitenkin.

Lopputulos on kyllä taisteluista huolimatta nätti, ja on tähän ainakin paneuduttu. Mutta koska mielessäni oli ihanan kepeä ja viileän väljä toppi, on tämä vielä odotellut päälle pukemista. Oikeastaan minusta tuntuu, että taistelu täytyy ehkä käydä vielä uudestaan.

Ohje pattern Pitsitoppi / Suuri Käsityö 4/2013 / itse sovellettu

Lanka yarn Katia Guadalupe (pitsinauha)

Koukku hook 3mm

This was supposed to be a lovely summery lace top, very simple to make and ready with just a few night's work. Then our battle begun. The outcome is nice, but nothing I imagined it to be. And now I am left thinking whether I should start a new battle with Katia's Guadalupe to get what I wanted.

Oh and have you noticed? I have a new address, www.rakkaudellatehty.fi! The old one will automatically redirect, but please tell me if there are any problems!

Saamattoman sisupussin kesämekko

On joitain asioita, joista en voi antaa periksi (etenkään itselleni). Näihin kuuluvat neuletöiden viimeistely höyryttämällä tai kastelemalla ja ompelutyön silittäminen ompelun jälkeen (ainakin jos kyse on puuvillamekosta). Sitten on se saamattomuuden tunne, kun ei vain sitä viimeistä lankaa saa pääteltyä tai otettua itseään niskasta kiinni ja nostettua silitysrautaa pöydälle. Kun nämä yhdistää, niin kesämekon saa ensimmäisen kerran päälle kun syksy jo tuoksuu ja sataa vettä. Tämä sisupussin mekko valmistui jo ennen juhannusta, mutta päälle se pääsi ensimmäistä kertaa eilen. Muistelin, etten ollut päätellyt lankoja ja ehkä sen vuoksi se silittäminenkin tuntui niin mahdottomalta. Eihän siihen sitten viittä minuuttia kauempaa mennyt.

Mekon malli on Yoshiko Tsukiorin kirjasta "Ihanat mekot ja tunikat" ja kangas on puuvillaa Metsolasta. Ompelin mekon ilman hihoja ja helmasta tein pidemmän kuin ohjeessa, samoin kuin inspiraation lähteellä Siksaksiksessa. Lisäksi ompelin mekkoon vyön, jonka avulla mekkoa voi käyttää monipuolisemmin. Mies haukkui yöpaidaksi, mutta itse kyllä tykkään. Toisenkin voisi vaikka ommella, ehkä vähän laskeutuvammasta kankaasta. Tällä vauhdilla se valmistunee ensi kesäksi.

Cotton summer dress, light and simple. This was finished before midsummer, but as a result of my indolence it took two months to get this ironed and ready to wear. Together with me in the photos is my furry black and white model Sulo, faster than a rabbit.

Pellavapyyhkeet

Olen useammin kuin kerran lukenut, että pellava imee kosteutta moninkertaisesti puuvillaan verrattuna. Päätin sitten, että meilläkin testataan. Vaikka oikeastaan idea lähti saippuapurkeista (tai niiden väreistä) ja sattuivat vielä Lapuan Kankureiden Ruusunen-pyyhkeetkin olemaan paikallisessa sisustuspuodissa alennusmyynnissä. Näin heti mielessäni Ruususet yhdessä Pellavaisten kanssa roikkumassa meidän vessassa. Ja siellähän ne nyt roikkuvat.

My soap bottles told me to sew these linen hand towels with lace. Those yellow friends are called "Sleeping beauty", they are from Lapuan Kankurit.

Tein pellavapyyhkeisiin tuplakäänteet, valkoisesta nauhasta ripustuslenkit ja alareunaan ompelin lopuksi pitsin koristeeksi. Yksinkertaista ja nopeaa! Ja lopputulos miellyttää kyllä minun silmääni. Seuraavaksi ehkä sitten pellavafroteeta?

PS: En enää silittänyt pyyhkeitä (näihin kuviin) ompelun jälkeen. Jos et tiennyt, pellava kannattaa kastella läpimäräksi ennen pesua, runsas vesi vähentää rypistymistä pesun aikana. Meillä ei ainakaan taida olla aikaa pyyhkeiden silittelyyn, mutta eikös pellava saa ollakin ryppyistä, saahan?

Maalari maalasi...

ja vähän minäkin. Tällaista kiirettä meillä tällä kertaa. Mitäs sanotte?

We've been painting, together with our painter. There is still some finishing to do. What do you think?

PS: Kesti kauan myöntää itselleen, että nyt ei vain luista. Nimittäin mikään käsityön tekeminen. Ja nyt kun olen sen saanut myönnettyä, olen jo melkein päässyt taas vauhtiin. Voi olla jopa mahdollista, että tuo puuvillaneuletakki vielä täksi kesäksi sitten kuitenkin ehtii päälle...

I have lost my knitting mojo this summer. Now it might finally be coming back...