Ja niin tuliaiset muuttivat muotoaan...

Minähän tiesinkin jo etukäteen mitä tulen niistä Italian tuliaisista tekemään, suloisen pehmoisista Filitaly-Labin Puno 2 -langoista siis. Lopputulos on ihanan pehmoinen ja lämmin Kiedo-huivi. Tai huivin ja kaulurin välimalli, miten nyt asian haluaa nähdä. Huivi on neulottu kolmella värillä ja lopuksi pintaan on virkattu valkoisella värillä raidat, joissa on samalla napinlävet.

Idea huivissa on hauska ja vaikka minua monesti ahdistavat liian tiukkaan kaulaa painavat (paksut) huivit, korut ja paidat, niin tämä ainakin ensimmäisen käyttökerran jälkeen tuntuu hyvältä. En ehkä olisi näin lyhyttä huivia itse muuten tehnyt, mutta tämän ohjeen kanssa innostuin ja ehkä on hyväkin ettei huivi ole liian pitkä. Etukäteen vähän pelkäsin, mutta yllättäen huivi ei ole tuntunut liian lämpimältä, vaikka pakkasta ei ole paria astetta enempää.

Tarkemmat tiedot minun huivistani löytyvät Ravelrystä täältä.

 

 

PS: Napit on muuten puhvelinsarvinapit.

Inspiring, soft and warm Kiedo-scarf made from Filitaly-Lab Puno 2. Perhaps my children will get this too (in a smaller size)...

Ne (ainakin melkein) täydelliset villasukat

Nyt ne on tehty! Kuten jo aiemminkin siis kerroin (täällä), tarkoitus oli tehdä konepesun kestävät villasukat, jotka eivät ole liian hienot arkiseen käyttöön, jotka ovat sopivan ohuet ja silti oikein sievät. Niin ja ennen kaikkea halusin sukat, jotka eivät kutita paljaissakaan jaloissa!

Ja tässä ne tosiaan ovat, Austermannin Step Classicista neulotut sukat. Sukat olivat tänään ekaa kertaa jalassa, joten käyttökokemuksia on vielä huono sanoa, mutta ainakin lopputulos vaikuttaa täydelliseltä. Malli on ihana Taina Anttilan Paraphernalia ja koko 38 istuu täydellisesti minun jalkaani. Malli oli mukava ja nopeakin neulottava ja lopputulos vaikuttaa jämäkältä mutta ei liian paksulta. Sukan varsi on sopiva, ei lyhyt eikä pitkä. Sukkien tarkemmat tiedot löytyvät myös Ravelrystä täältä.

No, kyllä näitä tehdessä (tai jo mallia etsiessä) tuli vähän sellainen olo että joudun ehkä tekemään itselle vielä toisetkin arkisukat, ja lisäksi suunnittelin sukkia myös joululahjaksi eräälle läheiselle...

PS: Sukkien (langan) väri on ehkä hieman tummempi sisävalaistuksessa.

Oh so lovely socks for everyday use! Love these!

(Melkein) valmis talo: pirtti

Miltä meidän pirtti näytti ennen?

Hailakkaan vaaleanpunertavat puolipaneelit ja kupruilevat seinälevyt päällystettynä vihertävään taittavalla valkoisella maalatulla lasikuitutapetilla, vihreät (jatkuvasti lamppuja polttavat) kattovalot, (henkilökohtainen inhokkini) pyökin värinen lattia,

keittiökaappeja pirtin perimmäisessä nurkassa (kauemmas keittiöstä ei pirtissä enää päässyt),

ja vaaleanpunertavaa laattaa uunin toisella sivulla, reunustettuna ihanalla metallisella lattialistalla.

Ja miltä meidän pirtti näyttää nyt?

Pirttihän on ollut näin valmis jo muutosta asti, mutta en ole saanut aikaiseksi ottaa kuvia, saati sitten valita niistä tänne sopivia.

Vanhan talon kanssa on mietitty monenlaisia ratkaisuja ja tehty paljon kompromissejä. Esimerkiksi hirsiseinäksi päädyttiin jättämään näkyville talon päätyseinä, koska sivuseinillä on joskus vuosia sitten siirretty ikkunoita ja näiden seinien hirsissä on tämän johdosta aukkoja. Nyt jos oikein tarkkaan katsot, voit huomata että päätyseinän ikkunanpielilistat ovat ainakin tuplasti (triplasti?) leveämmät kuin valkoisilla sivuseinillä. Hirsiseinien ikkunoita siirrettiinkin ulospäin ehkä kymmenisen senttiä (kun sisältä purettiin hirsiseinän edestä seinää) ja paksut ikkunanpielet vaadittiin, jotta eristeet saatiin kaikki peittoon. Tämähän tulee sitten jatkossa aiheuttamaan päänvaivaa esimerkiksi verhotankoja asennettaessa...

Hirsiseinälle on kehystetty lattian alta pelastetut kaksi kokonaista ehjää aukeamaa Liitto-sanomalehteä vuodelta 1920 (näkyvillä vain etusivu).

Ja tässä vielä yksi erityistä päänvaivaa aiheuttanut ratkaisu. Nimittäin kun siitä hirsiseinän edestä purettiin kymmenisen senttiä sisäseinää pois, jäi katonrajaan katon ja seinän väliin kymmenen sentin aukko. Tarpeeksi leveän ja korkean puuvalmiin (ja siis maalausta vielä kaipaavan) koristelistan metrihinnaksi olisi tullut yli 20 euroa (toimitusajoista puhumattakaan), joten loppujen lopuksi pitkällisen pähkäilyn tuloksena päädyttiin tähän. Ja näyttää hyvältä, vaikken sitä etukäteen uskonutkaan.

Muutamia pikkujuttuja on vielä tekemättä, esimerkiksi yksi 10 sentin lattialistan pätkä uupuu, ikkunoiden viimeistelymaalaaminen on tekemättä ja verhotangot (ja valkoiset valoverhot) asentamatta. Tehdään sitten kun jaksetaan, tai kun inspiraatio iskee (vähän niin kuin kaiken muunkin asian kanssa meillä...)!

Kalusteetkin varmasti vielä hakevat pirtissä paikkaansa. Tauluja en ole vielä ehtinyt juuri edes miettiä seinille. Mattoja olen miettinyt (ja sopivia olisi useampikin), mutta ainakin vielä olen ollut pelkkään lattiaan aivan tyytyväinen. Ja ruokapöydän päälle olen suunnitellut äitini autotallista mukaani nappaamaa mustaa kattokynttelikköä. Mutta kaikki ajallaan, nyt kuitenkin on jo valmis pirtti ja se on paljon se!

Mitä täältä sinun mielestäsi puuttuu? Mistä pidät erityisesti tai mihin tekisit (sisustuksessa) muutoksia?

This is our living room before and after the renovation.

Yksi (uusi) tapa vähentää yöunia

Sain jo jonkin aikaa sitten mukavan yhteistyöehdotuksen (tästä lisää myöhemmin) ja asia mielessäni eksyin sitten sattumalta tänään helmikorukurssillekin.

Ja tässäpä tosiaan taas yksi hyvä keino vähentää yöuniaan. Siis mikäli sattuu kuulumaan esimerkiksi perheeseen, jossa on kaksi pientä lasta ja parhaimmillaan yhden päivän varoitusajalla ympäri maailmaa matkusteleva avomies, on hieman vaikeaa (lue: lähes mahdotonta) hankkia harrastuksia, joissa kävisi esimerkiksi kerran viikossa tiettyyn kellonaikaan tekemässä jotakin. Tässä kohtaa voi ottaa lisäksi myös huomioon sen, että maaseudulla asuessa valinnanvaraakaan ei (aina) ole kovin paljoa.

On siis välillä mukavaa hurahtaa johonkin (uuteenkin), jota voi tehdä melkein milloin vain, ilman suurempia erityisvalmisteluja tai esimerkiksi lastenvahtia.

Ja niinpä pikkuneiti sai tänään käsikorun (tästä kun aloittaa niin ei voi mennä pieleen...!)

ja äiti kaulakorun

sekä käsikorun.

Pieniä suuria asioita

Viime aikoina olen kirjoittanut (ja kuvannut) lähinnä neule- ja ompelutöitä, mutta palataanpa nyt hetkeksi myös remontoinnin maailmaan. Tällä kertaa joidenkin yksityiskohtien kautta.

Joku ihminen voisi kuvata minua (pikku)tarkaksi, suunnitelmia ja taas suunnitelmia laativaksi ja vaikkapa kontrollifriikiksi. Mitäs sitten tapahtuu kun tällainen tekee remonttia? No, ainakin se tarkoittaa tuhansia hetkiä ajatustyötä (niin että pää on jo aivan sekaisin ja aivan tyhjä), lukemattomia määriä erilaisia suunnitelmia, kauppareissuja, nettisurffailua, vertailua, tutkailua ja taas tutkailua.

Se tarkoittaa täydellisten koukkujen, lattialistojen, valaisimien, värien, sävyjen, materiaalien ja muiden etsimistä. Se tarkoittaa maalipurkkeja, pensseleitä, työtä, työtä ja työtä. Kun esimerkiksi sitä sopivaa lattialistaa ei valmiina löydy, on se tietenkin maalattava itse (niin kuin ei muuten remontoinnissa olisi työtä tarpeeksi).

Se tarkoittaa tuhansia kysymyksiä, kuten...

Minkä värinen pöytätaso ja mitä materiaalia sen pitäisi olla? Millaiset välitilan laatat ja minkä värinen sauma?

Laitetaanko keittiön kaapit ylhäältä umpeen, jätetäänkö auki vai laitetaanko koristelistaa?

Millaiset nupit keittiöön?

Entä kodinhoitohuoneeseen? (Ja tässä kohtaa voin vinkata, että luonnonvalo on ihana valo ja keittiön ja kodinhoitohuoneen kaapit ja laatikot ovat todellisuudessa ihan saman väriset, vaikkei se nyt valaistuksen vuoksi siltä kuvissa näytä.)

Pitäisikö osa seinistä maalata muulla kuin valkoisen sävyllä? Millä sävyllä maalattaisiin kodinhoitohuoneen seinät?

Laitetaanko vaaka-paneelia vai pystypaneelia vai molempia? Millainen koristelista eteiseen laitetaan? Jos seinät on maalattu maalarinvalkoisella, niin voiko sen kaveriksi laittaa valkoisen koristelistan (jonka sävy ei ole valmiiksi valkoisena ostettuna sama)?

Löytyisikö sauma-aine, joka sopisi sekä seinän vaaleamman, että lattian tummemman harmaan laatan kanssa (mutta ei näyttäisi kovin likaiselta kummassakaan)? Laitetaanhan valkoisen laatan kaveriksi silti valkoinen sauma?

Minkä värinen lattialista sopisi sekä laatan, laminaatin, valkoisen seinän että hirsiseinän kaveriksi? Mistä sellaista löytyy?

Laitetaanko portaisiin sileät vai koristeelliset välipuolat? Ja minkä väriseksi ne maalataan?

Ja silloin tällöin... kuinkahan paljon helpompaa tämä voisi olla jos ei olisi niin tarkka? (Ja onko meillä koskaan valmista?)

Details, details, details. How much easier could it be if I didn't think about everything so (too) much?