Katto-Kassiset hommissa

Tänä kesänä on meillä taas todettu, että vanhan talon asukkaana ei yllätyksiltä voi välttyä. Mieheni isyysloman viimeinen viikko alkoi heinäkuussa tohinalla, kun räystään alle kurkistettaessa tajuttiin, että katossa on hometta. Ei auttanut muu kuin purkaa kattoa ja todeta tilanne. Edellisen kerran 80-luvulla kattomiehet eivät olleet olemattoman ilmatilan lisäksi laittaneet katolle lainkaan aluskatetta, joten kaikki kondensiovesi pelleistä oli valunut suoraan villoihin ja kattorakenteisiin. Varsinainen talon katto oli turvassa vanhoine huopineen, mutta taloon myöhemmin rakennetun eteisen ja pesuhuoneen päällä oleva katto purettiin (lähes) kokonaan pois. Minä katselin yläkerran sisäkaton paneelien reunoilta taivasta ja olin (melko) kauhuissani.

Siellä se nyt sitten on. Vanhat kattoparrut ja sisäpaneelit jäivät, kaikki muu on uutta. Vanhan katon pinnoite olikin jo melkoisen kamalassa kunnossa, joten katto olisi joka tapauksessa täytynyt uusia muutaman vuoden sisällä. Minä en edes tiennyt että talon katto on oikeasti alun perin ollut tummanruskea. Nyt meillä on sitten lastenhuoneen lattiaa lukuunottamatta kurkittu, purettu ja rakennettu talo käytännössä läpikotaisin. Hyvä on odotella talvea uuden katon alla, nyt kun paniikkikin on jo melkein saatu nieleskeltyä kurkusta alas.

This is what happens when you live in an old house. All of a sudden you may have to build your roof again. Now it is good to wait for winter under a brand new grey roof.

PS: Puuttuuhan sieltä vielä harjapellit ja piipun pellit. Ja rännit. Älkääkä antako talon katon ja seinien värien yhteensopimattomuuden häiritä, seinät maalataan sitten seuraavaksi. Ehkä ensi kesänä...

PPS: I am linking to Communal Global - Wednesday around the world. Check this out (CLICK)!

(Melkein) valmis talo: pirtti

Miltä meidän pirtti näytti ennen?

Hailakkaan vaaleanpunertavat puolipaneelit ja kupruilevat seinälevyt päällystettynä vihertävään taittavalla valkoisella maalatulla lasikuitutapetilla, vihreät (jatkuvasti lamppuja polttavat) kattovalot, (henkilökohtainen inhokkini) pyökin värinen lattia,

keittiökaappeja pirtin perimmäisessä nurkassa (kauemmas keittiöstä ei pirtissä enää päässyt),

ja vaaleanpunertavaa laattaa uunin toisella sivulla, reunustettuna ihanalla metallisella lattialistalla.

Ja miltä meidän pirtti näyttää nyt?

Pirttihän on ollut näin valmis jo muutosta asti, mutta en ole saanut aikaiseksi ottaa kuvia, saati sitten valita niistä tänne sopivia.

Vanhan talon kanssa on mietitty monenlaisia ratkaisuja ja tehty paljon kompromissejä. Esimerkiksi hirsiseinäksi päädyttiin jättämään näkyville talon päätyseinä, koska sivuseinillä on joskus vuosia sitten siirretty ikkunoita ja näiden seinien hirsissä on tämän johdosta aukkoja. Nyt jos oikein tarkkaan katsot, voit huomata että päätyseinän ikkunanpielilistat ovat ainakin tuplasti (triplasti?) leveämmät kuin valkoisilla sivuseinillä. Hirsiseinien ikkunoita siirrettiinkin ulospäin ehkä kymmenisen senttiä (kun sisältä purettiin hirsiseinän edestä seinää) ja paksut ikkunanpielet vaadittiin, jotta eristeet saatiin kaikki peittoon. Tämähän tulee sitten jatkossa aiheuttamaan päänvaivaa esimerkiksi verhotankoja asennettaessa...

Hirsiseinälle on kehystetty lattian alta pelastetut kaksi kokonaista ehjää aukeamaa Liitto-sanomalehteä vuodelta 1920 (näkyvillä vain etusivu).

Ja tässä vielä yksi erityistä päänvaivaa aiheuttanut ratkaisu. Nimittäin kun siitä hirsiseinän edestä purettiin kymmenisen senttiä sisäseinää pois, jäi katonrajaan katon ja seinän väliin kymmenen sentin aukko. Tarpeeksi leveän ja korkean puuvalmiin (ja siis maalausta vielä kaipaavan) koristelistan metrihinnaksi olisi tullut yli 20 euroa (toimitusajoista puhumattakaan), joten loppujen lopuksi pitkällisen pähkäilyn tuloksena päädyttiin tähän. Ja näyttää hyvältä, vaikken sitä etukäteen uskonutkaan.

Muutamia pikkujuttuja on vielä tekemättä, esimerkiksi yksi 10 sentin lattialistan pätkä uupuu, ikkunoiden viimeistelymaalaaminen on tekemättä ja verhotangot (ja valkoiset valoverhot) asentamatta. Tehdään sitten kun jaksetaan, tai kun inspiraatio iskee (vähän niin kuin kaiken muunkin asian kanssa meillä...)!

Kalusteetkin varmasti vielä hakevat pirtissä paikkaansa. Tauluja en ole vielä ehtinyt juuri edes miettiä seinille. Mattoja olen miettinyt (ja sopivia olisi useampikin), mutta ainakin vielä olen ollut pelkkään lattiaan aivan tyytyväinen. Ja ruokapöydän päälle olen suunnitellut äitini autotallista mukaani nappaamaa mustaa kattokynttelikköä. Mutta kaikki ajallaan, nyt kuitenkin on jo valmis pirtti ja se on paljon se!

Mitä täältä sinun mielestäsi puuttuu? Mistä pidät erityisesti tai mihin tekisit (sisustuksessa) muutoksia?

This is our living room before and after the renovation.

Hirsiseinän kylpypäivä

Kiitos anopin lastenhoitoavun, tänään minäkin pääsin tekemään (rakkaudella) remonttia. Ja töitä teinkin kirjaimellisesti rystyset (rystynen) verillä. Vielä aamulla seinät olivat kalkkilaastin jäljiltä vaalean laikukkaat, mutta nyt ne on vihdoin pesty. Pesu käsitti juuriharjan, mäntysuopaa ja uskomattoman monta ämpärillistä vettä.

Kuvassa vasemmalta oikealle seinää kalkkilaastin rappaamisen jäljiltä, märkää pestyä seinää ja pestyä, jo hieman kuivunutta seinää.

Kovaa hommaa se oli. Jynssääminen tuntuu hartioissa ja vesi oli tosiaan vaihdettava suurin piirtein viiden minuutin välein. Ja valmiiden valkoisten sivuseinien varominen aiheutti myös haastetta ja työ oli välillä melko hidasta kun oli varottava roiskimasta likaa joka paikkaan. MUTTA kyllä lopputulos on mielestäni päivän työn arvoinen.

 

PS: Seinän pesu alhaalta ylös, näin vältettiin pysyvät likajäljet seinässä!

Taloprojekti

Koska taloprojekti on tällä hetkellä melkoisen suuri osa meidän elämää, täytyy ehkä päästää teidät kärryille siitä, mistä on kysymys. Meillä on siis ainakin yhden vuosisadan ikäinen vanha talo, maatila joka on ollut sukupolvien ja sukupolvien ajan saman suvun omistuksessa. Ja tätä taloa nyt siis remontoidaan. Pihapiiristäkin löytyy paljon lisää projekteja mutta niistä myöhemmin.

Tämä meidän taloprojekti alkoi jonkinlaisena dominoefektinä viime vuoden marraskuussa. Päivää ennen pojan 2-vuotissyntymäpäiviä aloin leipoa kakkuja ja tajusin kesken taikinan teon ettei meidän uuni lämpene. Ei auttanut muuta kuin pakata lapset ja kakkuvuoat sekä taikinat ja kaikki loput ainekset autoon ja siirtyä paistamaan kakkuja naapuriin. Kaksi päivää tämän jälkeen saatiin mies reissusta kotiin ja vanhaa uunia tieltä siirtäessä päätettiin kurkistaa myös astianpesukoneen taakse (kone kun oli seisonut paikoillaan jo meidän muuttaessamme taloon kesällä 2010). Minä seisoin keittiöfirman pihalla uuden modernimman uunikaapin osat autossa kun sain mieheltä puhelun, "älä ota sieltä kaupasta mitään".

Niin, sieltä astianpesukoneen alta löytyi haljennut poistoputki ja meisselin sai painettua lattialevystä läpi, niin pehmeä se oli. Tätä ehdittiin tovi itkeä ja vakuutusyhtiön kanssakin päästiin neuvottelemaan. Säikähdyksellä selvittiin ja aika pian huomattiin että vesi oli valunut suoraan alaspäin eikä ollut tehnyt kovin isoja vahinkoja. Mutta päätettiin kuitenkin alkaa remontoida lattiaa (ja vähän muutakin), lattialämmitystä kun oli ollut jo kova ikävä ja keittiön nurkka tuntui varsin kylmältä, eivätkä lattialla pysyneet pallotkaan paikoillaan vaan valuivat nurkkia kohti. Ja kun se laminaatti oli jo keittiöstä avattu ja koko pirtti ja keittiö (noin 50 neliötä) ovat kuitenkin samaa yhtenäistä lattiapintaa.

Ja koska meillä halutaan tehdä asiat kunnolla, päätettiin avata lattia kokonaan. Aika monta kertaa on mietitty olisiko kannattanut, toivottavasti lopputulos joskus hamassa tulevaisuudessa on sen arvoinen.

Kun ensin revittiin laminaatit, lankut ja kaikki vuosien saatossa lattiaan liitetyt osaset pois, seuraavaksi lattian alta kannettiin kuutiotolkulla hiekkaa ja kiviä pois, koska ilmatilaa ei ollut tarpeeksi. Voin kertoa, että purkaminen on kamalaa. Siinä kestää uskomattoman kauan aikaa, se on raskasta ja tuntuu ettei loppua näy. Uutta tulee sitten huomattavasti nopeammin.

No mitäs sitten. On purettu, purettu, ja purettu. Lapsikin vuokrakämpän lattian listoja puri, "minä puren lattiaa". Sitten on tehty paljon uutta ja samalla purettu taas jostain nurkasta lisää. Ja on neuvoteltu (ja tapeltu). Ja sitten on neuvoteltu lisää. Kompromisseja on tehty melko monta. Nyt on taas sellainen tunne että asiat edistyvät ja neuvotteluissakin on päästy puusta pidemmälle. Ja tässä nyt siis ollaan.

Lattia on pirtissä, keittiössä, pienessä vessassa ja kahdessa makuuhuoneessa laminaattia vaille valmis. Levyn alla on lattialämmitysputket. Viime viikonloppuna puhdistettiin hirsiseinät jotka on tarkoitus jättää näkösälle (niitä on kaksi, loput oli levytettävä piiloon erinäisten, moninaisten seikkojen takia). Seinän puhdistukseen löytyy melko monta vinkkiä ja niitä otetaan myös vastaan täällä. Jatkossa seinä on vielä ainakin pestävä kunnolla ja välit on tarkoitus tilkitä pellavanauhalla.

Keittiön kaapit on tilattu ja toimitettu (odottavat paikkaa johon kasata), laminaatti ja laatat lattiaan on valittu ja tilattu (muttei vielä toimitettu), maalit on valittu seiniin ja kattoihin. Kodinhoitohuoneen muutoksista on neuvoteltu ja päästy yhteisymmärrykseen. Eteisen muutokset odottavat tekijäänsä, samoin kuin kylpyhuone. Niin ja vanha sali, nykyinen lastenhuone on vielä täysin tekemättä, on tällä hetkellä kattoa myöten täynnä meidän tavaroita ja huonekaluja.

Lattialistat on valitsematta, samoin ikkunalistat. Irrallista (vanhanaikaista) valkoista astiakaappia etsiskellään. Sain juuri eilen Ikeasta sähköpostilla tiedon että voin tilata haluamiani nuppivetimiä heiltä (eivät kuulu normaaliin valikoimaan). Ja koko ajan tämä lista kasvaa. Siis lista hankinnoista ja päätöksistä, niistä lisää jatkossa varmasti.

Huh mikä tekstioksennus. Hymy lopuksi ja yritän jatkossa tarinoida vähemmän kerralla.