Valinnan vaikeutta pajukossa

Sain Sannalta sellaisen inspiraation kipinän, ettei siinä sitten auttanut muu kuin ryhtyä tuumasta toimeen ja valita sopiva virkkuukoukku ja lanka. Ja miten sitten kävikään...

I got an inspiration and look how it turned out...

Viimeksi kun virkkasin palasia, en osannut päättää isoäidinneliöiden värejä ja lopputuloksena kummityttö Ilona saikin peiton, johon virkkasin useita erilaisia väriyhdistelmiä (kurkkaa vaikka täältä). Tällä kertaa halusin valita vain yhden sopivan mallin Pajun väritykselle. Tutkailin erilaisia väriyhdistelmiä Ravelryssa ja päätin, että teen kolme erilaista testipalasta. Mutta eihän se sitten ihan siihen jäänytkään. Osassa palasista on vielä langat kerineen roikkumassa, koska ajattelin purkaa ne ylimääräiset palaset ja käyttää kaiken mahdollisen langan sitten niiden varsinaisten palasten tekemiseen. Ja sitten hoksasin, että voisin tehdä vain palasen alun ja valokuvata sitä erilaisten kehysten kanssa.

I promised myself I would test knit three different versions of Willow and then choose only one color combination for the actual work. Did I really think it would really go like that?

Että mitäs tässä nyt sitten tekisi. Mikä on se oikea (paras) väriyhdistelmä?

Which combination do you prefer?

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11601105/?claim=aums5gvwvqh">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a> 

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/8407137/?claim=7v3ueu2x69t">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Lastenhuoneen pöytä ja tuolit

Meidän perheessä joulupukilta toivottiin (lue: äiti toivoi) lastenhuoneeseen pöytää ja tuoleja. Toivomus, tai lähinnä toivomuksen kriteerit, osoittautuivat varsin kiperiksi täyttää. Halusin lapsille kestävän pöydän, materiaalina jotakin aivan muuta kuin mdf-levyä. Lisäksi toivoin, että pöytä olisi vähän korkeampi (kuin 45 cm), jotta se ei kävisi lapsille heti liian pieneksi.

Katselin pöytää ja tuoleja kymmenistä kaupoista ja netistä ja ainut suhteellisen sopiva oli Artekin valikoimista. Koska en halunnut harmitella mahdollisia kynän jälkiä pöydässä, en halunnut sitten kuitenkaan upottaa tähän hankintaan rahaa reilusti enemmän kuin kuukauden kodinhoidontuki. Pöytään olisi jo melkein materiaalitkin löytyneet kotoa, mutta ajanpuutteen takia päädyttiin hankkimaan Ikeasta koivuinen pöytä ja mäntyiset jakkarat. Tuoleissa ei ollut selkänojia, mutta jostain oli tällä kertaa tingittävä. Lyhensimme normaalikorkuisen pöydän jalkoja kymmenisen senttiä ja maalasin jakkarat valkoiseksi, jotta erilaiset puupinnat eivät olisi häiritsevän epäsopivia keskenään. Tässä lopputulos, johon ollaan kyllä varsin tyytyväisiä. Kestävä pöytä, jonka pinnan voi tarvittaessa myöhemmin hioa ja siistit jakkarat, joita voi myöhemmin käyttää muutenkin.

I wanted to have wooden table and chairs for our kids and it seemed almost impossible. In the end we bought a small kitchen table from Ikea and cut the table legs about 10 cm lower. I also painted the chairs white, as the table is made of birch and the chairs are pinewood. The children's room is still the only room which has not been renovated yet. I hope we have time for it soon...

PS: Tässä taitaa muuten olla tämän blogin ensimmäiset kuvat lastenhuoneesta, joka on siis edelleen ainut huone jota meillä ei ole vielä remontoitu...

Se vuoden ensimmäinen neuletyö

Vaikka mies on vaihtanut maapallon toiselta laidalta toiselle ja vain lennosta vaihtanut matkalaukkuun kotona puhtaat vaatteet, sain silti vihdoin kuvattua vuoden ensimmäisen valmistuneen neuletyön. Kiitos kuvaajalle, tiedät kuka olet!

Ja millä vuosi aloitettiin? Autoilijan käsineillä! Kun on auton ovet avattaessa lähes poikkeuksetta kiinnitettävä omien turvavöiden lisäksi kolmet muutkin, ovat nämä käsineet enemmän kuin näppärät. Niitä lasten turvaistuimien turvavöitä en nimittäin ainakaan minä saa minkään sortin hanskat kädessä kiinnitettyä ja palellutan näin ollen sormeni lähes aina lähtöä tehdessä. Paitsi nyt. Käsineet on tarkoituksella tehty hieman väljiksi, jolloin ne ihanasti lämmittävät melkein sormenpäihin asti ja silti pienikin näpertely onnistuu. Ja vaikka näistä ei ehkä tullut niin ihanat kuin kuvittelin, ajavat ne silti asiansa täydellisesti. Siis, toimii!

This years first knitting project was drivers gloves. Not the perfect ones, but still work well.

Ohje pattern A Time to Reap / Melissa Schaschwary

Lanka yarn Drops Alpaca

Puikot needles 2,5mm pyöröpuikot (80cm)

Keltainen porotunika

Tässä kohtaa oli tarkoitus kirjoitella teille vuoden ensimmäisestä valmistuneesta neuletyöstä. Mutta koska käsineitä on hieman haastavaa kuvata itsekseen - auto on rikki, pakkasta riittävästi ja perheen toinen aikuinen toisella puolella maailmaa - saatte odotella niitä kuvia vielä hetken. Sen sijaan päädyin pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen ja voitte nyt tutustua ensimmäiseen aikaansaannokseen.

Olen säilönyt tätä keltaista puudelikangasta jo tovin aikaa lasiovien takana kaapissa, ihaillut ja tuuminut mikä olisi se oikea mekkomalli. Päädyin lopulta tunikaan. Tapani mukaan tein kokoa isomman, joten kuvissa tämä nyt (vielä) näyttää mekolta. Ai niin ja mitkä ihmeen keltaiset porot? Jos neiti 2,5 vuotta on ilmoittanut jo aiemmin tulevaisuuden ammatikseen lentävä poro, ei varmaan pitäisi ihmetellä sitä, että nämä puudelit ovat hänen mielestään poroja. Poroja, eikä mitään puudeleita. Ja sillä selvä.

My daughter is convinced that these are reindeer and not any kind of poodles. No wonder, as she has already said she is going to be a flying reindeer as she grows up. Thus, may I present you our yellow reindeer tunic. Oh how I love the fabrics from Viljamin Puoti!

 

Malli pattern Hollywood Cerice puuvillamekko (tunika) / Ottobre 3/2012

Kangas fabric Keltainen puudelipuuvilla / Viljamin Puoti

Lopuksi täytyy vielä hieman ylistää Viljamin Puotia. Kankaat ovat ihania ja laadukkaita ja asiakaspalvelu on loistavaa, myös ongelmatilanteissa. Jes, näitä lisää! On ilo antaa rahansa suomalaiselle yrittäjälle, kun palaset ovat kohdillaan. Kiitos! Eikä tämä ollut maksettu mainos eikä yhteistyötä muutenkaan.

Mitä tänään löytyikään postilaatikosta...

Mainosten lisäksi laatikosta löytyi pienestä pussista pienet jämälangoista neulotut villasukat, mukana vain pienen pieni valkoinen lappu jossa kauniilla käsialalla sukkien saajan nimi. Käsialan perusteella osasin aavistaa lähettäjän, mutta hieman jäin kyllä ihmettelemään millä keinolla meidän autoton supermummomme 23 asteen pakkasella nämä sukat postilaatikkoon lennätti. Tämä posti kyllä pelasti meidän päivän. Kiitos mummolleni!

Thank you my grandmother, your grand grandson will be more than happy to put these on his feet, especially as it is minus 23 degrees (celsius) in here. I just wonder how these flew into our mailbox, with no address or envelope, just a tiny paper with the name on it...

Maailman laiskin langanpäättelijä ja sen tekemä kirjoneuletakki

Olen saanut tämän valmiiksi jo aikoja sitten - melkein. Tarvittiin parinkymmenen asteen pakkaset, että sain otettua itseäni niskasta kiinni ja pääteltyä viimeiset langat esikoisen pilvineulehupparista. Jos muistatte tämän (KLIK)? Tässä on nyt sen isoveli. Esikoisen toiveesta päävärinä musta. Siis minä luulin että meidän nelivuotiaan lempiväri on oranssi (tai pinkki)...

It took minus 20 degrees to finish the last unfinished yarns from this sweater, which has been waiting for inspiration a few weeks. I was going to knit one for my dauhter as well, but I am going to think about it again, as I suggest she might be a bit oversensitive with wool. Oh what a pity!

Ajattelin ottaa veljeksistä huppareissaan yhteiskuvia. Niin ajattelin, mutta toisin kävi. Näistä veljeksistä on nimittäin minun taidoillani käytännössä lähes mahdotonta saada talvivalossa kuvia ilman vauhdin huumaa. Esikoinen hoiti kuitenkin mallin hommansa esimerkillisesti, eikö?

Ohje pattern Pilvenreunalla-villatakki (sovellettu itse pienimmästä koosta)

/Tiina Arponen /Muita Ihania

Lanka yarn Novita wool

Puikot needles 3mm pyöröpuikot (80cm)

Tarkoitus oli tehdä näitä kolmaskin, mutta olen alkanut epäillä meidän neidin olevan jotenkin yliherkkä villalle, joten se kolmas jäänee nyt ainakin toistaiseksi tekemättä.

Vuoden viimeinen neuletyö

Tämä vuoden viimeinen neuletyö oli tarkoitus esitellä jo ennen vuoden vaihtumista. Mutta vietinkin vuoden viimeiset päivät aika lailla samoissa tunnelmissa kuin vuoden ensimmäiset päivät ja vasta eilen viikon kestänyt pääkipu kääntyi voiton puolelle.

No mutta, se vuoden viimeinen valmistunut neule oli samalla se toinen viime vuoden joululahjoista - kauluri meidän perheen isännälle. Sain kaulurin tehtyä salassa ja päättelin viimeiset langat aatonaattona noin viisitoista minuuttia ennen kuin isäntä iltakymmenen aikoihin kaarsi töistä pihaan. Kuvat on siis napattu nopeasti, huonossa valossa eikä työtä ole kasteltu tai prässätty. Mutta hyvä siitä tuli! Ja lämmin. Käyttöönkin se on jo päässyt, eipähän ole palelluttanut niskojaan metsätöissä tämän vuoden puolella.

Ohjeessa kauluri tehtiin paksusta alpakkalangasta, mutta koska minä en löytänyt sopivaa, päädyin merinoon. En kuitenkaan halunnut kaulurista ihan perinteisen merinomaista - sellaista vähän liukkaan sileää ja pehmeää (ainakin minun mielestäni). Langassa oli kyllä hakemista, mutta vaaleanharmaan teeteen Saran onneksi lopulta löysin ja lanka oli ihan nappivalinta! Jes!

Ohje pattern Structured Alpaca Cowl / Purl Soho

Lanka yarn teetee Sara

Puikot needles 4.5 mm