Kummityttöjen ruokalaput

Marimekon vahakangasta jäi vielä yli essujen tekemisen jälkeen ja projektina on siitä asti ollut käyttää loppu kangas ruokalappujen tekemiseen. Ensimmäisen sainkin jo aiemmin valmiiksi ja kiikutin kummitytölle, kaksi muuta kappaletta ovat odottaneet valmiiksi leikattuina hetkeä, jolloin kukaan lapsukaisista ei olisi pöydän alla painamassa ompelukoneen paininjalkaa kaverina. Ompelukoneen käyttö nimittäin on hieman haastavaa näiden lapsukaisten kanssa.

Nyt sain sitten vihdoin ommeltua ruokalaput valmiiksi ja vain kerran oli neiti pöydän alla painamassa äidille vähän lisää vauhtia. Ompelukoneen sain maaliskuussa syntymäpäivälahjaksi, enkä vielä ole kamalan paljon ehtinyt laitteeseen tutustua. Ompelukoneen käyttö on muutenkin jäänyt vähemmälle (sitten yläasteen), joten pientä tutustumista ja alkukankeutta on ehkä vielä havaittavissa. Haastavinta oli tässä ehdottomasti saada kanttinauha kaartumaan nätisti niskaan tulevissa "tiukoissa kaarteissa". Pienelle perfektionistille sisälläni on vaikea saada tyytyväinen olo mutta olen yrittänyt vakuutella itselleni että jostakin on aloitettava ja harjoittelu tekee (sitten ajallaan) mestarin. Lopputulos on kai nyt kuitenkin käyttökelpoista ja se lienee pääasia!

Eli tässä niitä nyt sitten on, uudelle kummitytölle yksi ja omalle tytölle yksi (ja kolmas kummityttö on jo niin iso ettei enää ruokalappua tarvitsekaan). Kankaana siis Marimekon Puutarhurin parhaat -vahakangas ja kanttinauhoina essuista tuttuja vihreää ja vaaleanpunaista. Ruokalapuissa on taskut ja kiinnitystä varten ompelin vielä tarranauhan palaset ruokalappujen yläreunaan.

PS: Seuraava projekti ompelukoneen ääressä lienee uusi koiran peti uudelle tulevalle perheenjäsenelle. Ihanaa!