Viime viikolla löysin Marimekon alennusmyynnistä ihanaa vahakangasta, joka vihdoin ja viimein päätyi uuden ompelukoneen paininjalan alle. Tuloksena kaksi essua, jotka halusin nimenomaan vahakankaasta sen vuoksi, etteivät tussit, vesivärit tai muut värjäisi jatkossa meidän lapsukaisten vaatteita. Tarkoitus oli ommella vahakankaasta myös ruokalappuja, mutta kanttinauhat loppuivat harmillisesti kesken heti kun pääsin vauhtiin.
Kuvassa siis päällekkäin seinällä sekä pojan vihreä, että tytön vaaleanpunainen essu. Kangas Marimekon Puutarhurin parhaat. Kaavat piirsin Finlaysonin essun mittojen (50x57cm) mukaan vapaalla kädellä. Säästelin kanttinauhaa (aivan turhaan, koska se loppui kuitenkin kesken ja minulle jäi käteen vain tyhjänpäiväinen pieni pätkä), nyt harmittelen että niskaa varten nauhaa olisi voinut jättää enemmänkin. Halusin, että nauha ei ole niskasta yhtenäinen vaan sen voi solmia sopivalle korkeudelle lapsen kasvaessa. Neiti 8 kk nyt ehkä vielä hieman saa kasvaa muutenkin ennen kuin essua käyttää, mutta poika peilaili peilin edessä essu päällä hyvin tyytyväisenä.
Tässä sitten projekti, jonka kanssa en aio hätäillä, vaan teen meidän tulevaa torkkupeittoa hiljalleen, aina silloin kun siltä tuntuu. Ohje on Novitan kevään 2012 lehdestä. Aloitin peiton luonnonvalkoisella, lankana Novitan Nalle Aloe Vera. Ostin myös vaaleanharmaata, mutta en ole vielä aivan varma päätyykö harmaa peittoon lainkaan, tai jos päätyy, niin miten. Ohjeen mukaan peittoon tulisi kolme harmaata raitaa, mutta toisaalta voisi olla hauska niinkin että vain reunat tulisivat harmaalla.
Lukuisten muiden suunnitelmien (ja lankaostosten) lisäksi olen suunnitellut maton virkkaamista. Olen ihaillut Virkkuukoukussa-mattoja mutta tahtoisin ehdottomasti tehdä maton ihan itse. Olen miettinyt mistä ylijäämästä maton tekisin ja mielessä ovat käyneet mm. muovipussit ja vanhat lakanat. No, tahtoisin kuitenkin tyylikkään, kauniin ja yksivärisen (tai hillityn värillisen) maton tai mattoja, joten nämä luovat ideat eivät ole päätyneet vielä kovinkaan lähelle virkkuukoukkua. Tänään luonto antoi viimein näin yömyöhällä periksi ja googletin matonkuteet. Ja kappas, ensimmäinen Googlen tulos antoi osoitteeksi Kempele. Täytynee siis ehkä huomenna siirtyä naapuripitäjään ostoksille (ja lapset sitten kai nukkuvat taas päiväunet autossa...). Minkähän kokoisen virkkuukoukun hakisin? Niin ja mistä aika riittää näiden kaikkien suunnitelmien toteuttamiseen...?
PS: Meillä on vuokrakämpän keittiössä testailtu ahkerasti tiukasta alkukarsinnasta selvinneitä nuppivetimiä. Tästä valikoimasta meille siis valittiin keittiön kaappeihin ja laatikoihin nupit. Voittajan näette valmiin keittiön kuvista joskus tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti