Valmista vaihe vaiheelta

Minun käsityöni valmistuvat vaihe vaiheelta. Toisinaan kovinkin nopeasti, toisinaan vaiheet kestävät pitkään ja niiden välillä voi olla pitkiäkin aikoja. Jota kuinkin näin se etenee:

1. Tarve ja/tai inspiraatio. Huomaan, että tarvitsen jotain, tai vaihtoehtoisesti löydän jonkun kivan tai kauniin mallin ja minulle iskee mahdoton tarve tehdä se. Yleensä se on niin, että ensin löytyy malli ja sitten vasta tarve...

2. Suunnittelu. Koko, malli, kenelle, mistä, milloin, missä järjestyksessä ja niin edelleen. Voi kestää ihan tolkuttoman kauan, jos en esimerkiksi osaa päättää mistä vär(e)istä haluaisin työn tehdä.

3. Materiaalihankinnat. Ah, täältä maalta joka paikkaan on pitkä matka ja vaikka tukkukauppias oli ihmetellyt meidän lähimmän lankakaupan omistajalle että ei kai nyt sentään 60 kilometrin päästä kukaan lankoja hae niin se vain on todellisuutta täällä meillä. Itse hankin materiaaleja yleensä kolmesta eri kaupungista, kolmesta eri ilmansuunnasta, välimatkat jota kuinkin 45, 60 ja 70 kilometriä. Ja sitten kun olen käynyt nämä (vaihtelevat) valikoimat läpi, joudun usein tilaamaan netistä. Ulkomailta ja kotimaasta. Ja toisinaan toki suoraan siirryn tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon, eli tilaan. Pitää saada juuri sitä, mikä on mielessä se täydellinen lanka tai materiaali, muu (yleensä) kelpaa.

4. Työn aloittaminen. Materiaalien hankinnan jälkeen tai ennen sitä pitää monesti pähkäillä eri kokovaihtoehtoja ja erilaisia toteutusvaihtoehtoja. Niitä usein pähkäillään myös työtä aloittaessa. Voin esimerkiksi aloittaa ja todeta vaikkapa 15 kierroksen jälkeen että haluaisin sittenkin tehdä tämän eri tavalla. Ja sitten aloitetaan alusta. Ja tätä miettimistä ja purkamista jatketaan, kunnes ollaan tyytyväisiä siihen, mitä on aloitettu. Tässä kohtaa voi myös välillä iskeä ahdistus, jolloin työ on jätettävä hetkeksi rauhaan ja aloitettava tai jatkettava sitten uudestaan.

5. Työn tekeminen. Tämä vaihe voi kestää työn koosta, helppoudesta, mielekkyydestä, väsymyksestä, kiireestä ja monista muista seikoista riippuen todella vähän tai todella kauan aikaa, tai jotain siltä väliltä. Voi esimerkiksi olla, että aloitan neuletakin vauvalle ja huomaan, että ennen kuin työ on tarpeeksi pitkä, on lanka loppu. Sitten täytyy hankkia lankaa uudestaan. Ja sitten pähkäilen vaikkapa sitä, kuinka pitkän resorin tahtoisin työhön tehdä. Ja sitten kestää aikansa, kunnes saan resorin tekemisen jälkeen aloitettua hihat. Vaikka siinä ne apulangalla nätisti ovat odottamassa, ei niitä jostain syystä vain saa viimeisteltyä. Täytyy ehkä kerätä voimia tai inspiraatiota päivä tai pari.

6. Työn viimeistely. Siis lankojen päättely (kappaleitten yhdistäminen) ja työn kastelu sekä kuivattaminen mittoihinsa. Ah kuinka vaikeaa tämä voikaan joskus olla. Vaikka tässä vaiheessa tarve saada työ täysin valmiiksi ja käyttöön on yleensä (ainakin minulla) todella polttava, voi tämä silti kestää päiväkausia.

Otetaanpas esimerkkinä silkkihuivit, joista olenkin jo aiemmin kertonut. Ensin silkkikankaat (jotka sain tuliaisina Kiinasta) odottelivat pussissa parisen vuotta. Mietin hartaasti ja tarkkaan, mitä kankaista tekisin. Hankin silkkilankaa ja neuloja ompelua varten. En raaskinut tai viitsinyt aloittaa ompelua käsin. Ostin ompelukoneen (en nyt sentään ihan vain näitä huiveja varten...). Vajaan vuoden päästä tästä osasin mielessäni yhdistää päärmepaininjalan näppäryyden silkkihuivien tekemiseen (kun olin ensin käyttänyt päärmejalkaa mekon ompelussa). Tuumailin ja kaivoin pussin kaapista. Leikkasin kankaasta yhden huivin ja ompelin sen. Rohkaistuin, ja leikkasin loputkin kankaat huiveiksi.

Sitten säilöin viikon (tai pari?) kankaita keittiön tuolin päällä. Varoittelin miestäni nojaamasta kankaisiin. Harmittelin ompelukoneessa olevia silkkilankoja aikani (kun sain inspiraation johonkin toiseen koneella tehtävään työhön), kunnes vihdoin ja viimein nostin koneen pöydän vierestä pöydälle ja aloin ommella. Liian väsyneenä, koska seuraavana aamuna purin useamman reunan huivista. Seuraavina päivinä sain huivit ommeltua ja nostin ne tuolin päälle odottamaan inspiraatiota viimeistelyä varten. Ja toissapäivänä sitten vihdoin ja viimein aloitin viimeistelyn, siis lankojen päättelyn. Pari päivää siinä sitten meni, kunnes sain lopulta silitettyä valmiit huivit. Kas, kankaasta valmiiksi huiviksi vajaassa kahdessa vuodessa! 

Tässä niitä nyt sitten tosiaan on (lisää). Toinen kangas päätyi neljään osaan, huivin koot 55 x 55 cm. Timanttinen kangas taas taipui kolmeksi huiviksi, koot 90 x 90 cm, 24 x 113 cm ja sokerina pohjalla meidän pikkuneidin ihka ensimmäinen silkkihuivi 22 x 88 cm. Yhtään hukkapalasta kankaasta ei jäänyt. Ja kuvista muuten näkee yhden silkkihuivin ominaispiirteistä (ja yhden tavoista tunnistaa oikea silkki). Kangas ei suinkaan ole laikukasta, vaan valo taittuu silkkiin eri suunnasta ja eri kohdasta eri tavalla. Enkä nyt tarkoita noita kuvion laikkuja, vaan sitä kuinka yhdestä kohtaa kangas näyttää harmaalta ja toisesta mustalta. Havainnollistuu hyvin vaikkapa tuossa viimeisessä kuvassa.

Finally, my silk turned into scarves. And my sweet princess got her first silk scarf. Isn't it about a time, at the age of 1 year and 9 months?