Nämä langat on värjätty happoväreillä, käytössä oli sekä Jaqcuardin että Ashfordin värejä. Ensin vyyhditettiin langat, haltialankojen kera. Lankana minulla oli valkoista ja luonnonvalkoista Dropsin alpakkaa, saattoipa joukossa olla vaaleankeltaistakin. Lankavyyhdit upotettiin hailakkaan veteen kastumaan. Keitettiin kattilassa vettä, vähintään 65 astetta. Sekoitettiin sopiva väri ja upotettiin väri ja langat kuumaan veteen. Sitten perään happo tai etikka, joista jälkimmäistä käytettiin siinä vaiheessa kun sitruunahappo loppui. Lopuksi jätetään väri kiinnittymään lankoihin. Kun väri on kiinnittynyt, vesi kattilassa on kirkasta. Sen jälkeen langat voi vielä huuhdella.
Itse pääsin keittelemään langat vielä kotona kurssin jälkeen uudelleen etikkavedessä kun värit eivät ehtineet kiinnittyä ennen yötä. Eipä menneet hukkaan vanhat (induktiolieteen sopimattomat) kattilat eikä remontin aikaan ostettu keittolevy. Voisin vaikka vannoa, että näitä tulee käytettyä joskus toistekin. Paistomittarikin meni uusiksi, tätä langanvärjäyksessä käytettyä kun en enää ajatellut lihan sisään pistää. Ja voi, onnea on puuhella, joka toimii hienosti laskutilana kuumille kattiloille.
Ja mitä siitä tuli? Ensin yritin tehdä maitokahvin väristä lankaa. Tiedättehän, jotain sellaista sievää kamelia tai hiekkaa. Ja tämän sain.
Eikös vain olekin sievä vanha roosa? No mutta, ei lannistuta. Seuraavaksi päätin vaihtaa suunnitelmia ja yrittää tehdä liukuvärjättyä lankaa. Jotain vahvaa keltaista (sinappia tai sellaista) ja toiseen päähän tummanharmaata. Että löytyy kontrastia!
Ja kas, siinähän on nyt se kameli! On siinä keltaistakin, ja oikein nättiä oranssia. Tässä vaiheessa toki jo innostuin onnistumisen tunteistani niin paljon, että heitin aivan överiksi. Tehdään harmaata! Ja sinistä! Liukuvärjättyä, eri sävyjä ja vähän vaikka mitä.
Nyt ongelmana lienee enää se, mistä saisin tarpeeksi värejä (tarpeeksi edullisesti) ja mitä näillä kaikilla sitten tekisin.
Tuulia Salmela taught me how to dye yarn. I love it! First it kind of didn't go as I planned, but who cares when the result is as sweet as dusty pink (even though the aim was something more close to camel or sand). These are so beautiful! The only problem now is what to do with them.
Värjääminen on todellakin koukuttavaa! Varsinkin kasveilla värjääminen! Sitä testaat sitten seuraavaksi :) Värejä löytyy luonnosta ihan ilmaiseksi ja tarvittavat kemikaalit (aluna) saa Tetriltä erittäin kohtuuhintaan, vink vink ;) Ja kasvivärjäyksessä ei koskaan tiedä lopputuloksesta! H-hetki on se kun upottaa langat väriliemeen, joka voi olla jotain aivan muuta väriä kuin se mikä tarttuu lankoihin… Se vasta jännää onkin :D
VastaaPoistaJuu se on listalla sitten seuraavana! :) Tykkään yleensä kaikista murretuista sävyistä ja kuvittelisin että kasvivärjäyksellä etenkin saan sellaista aikaan.
PoistaEn kestä. Aivan ihania ♥ Kuulostaa just sellaiselle hommalle mihin mä sekoaisin täysin, jos ihan vähän vaan kokeilisin.
VastaaPoistaTuntuisko susta, että ehtisit mukaan mun alulle laittamaan hyväntekeväisyyshaasteeseen? Käy kurkkimassa mun blogista, nappaa ja laita eteenpäin jos ehdit.
Tää on just sitä hommaa johon seotaan ihan täysin ;) Mut lohduttavaa on se, että tätä voi oikeastaan tehdä ihan vaikka telkkaria katsellessa. Tai vaikka ruokaa laittaessa, kunhan muistaa missä kattilassa oli mitäkin... Ei niin kovin montaa vaihetta eikä ollenkaan liian vaikeaa!
VastaaPoistaJa voi että tuon haasteen kans! Ei kyllä varmastikaan olis aikaa mutta ehkä nyt pitäis vaan jostain sitä ottaa. Suunnittelin jo aikaa sitten hyväntekeväisyyttä ja jopa omaa haastetta aiheen tiimoilta, mut se toteuttaminen tahtoo aina jäädä... :)
Älä ota paineita. Voit joko lähteä mukaan jollain ihan pienellä tai jättää tällä kertaa väliin. Näistä hommista ei kannata ottaa stressiä ainakaan :)
PoistaEi kun mietin jo että täytyy vaan keksiä jotain semmosta sopivaa :)
PoistaIhania sävyjä! Itse värjätyt langat on kyllä tosi arvokkaita. :)
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista