Kerta kiellon päälle

Kun päätin perustaa tämän blogin, mietin mistä haluaisin kirjoittaa ja samalla päätin, että rajaan aiheen. Vaikka Rakkaudella tehty -otsikon alle sopisi myös rakas harrastukseni ruoanlaitto (ja melko monenlainen siihen liittyvä värkkääminen ja väsääminen), päätin että tämä aihe ei sisältyisi tähän blogiin.

Nyt kuitenkin kerta kiellon päälle, nimittäin ihan tavallisen koti- ja remonttihässäkän lisäksi viime aikoina elämään on liittynyt vähän muutakin pientä hässäkkää. Viikonloppuna järjestimme yhdessä toisen kaason kanssa rakkaan ystäväni polttarit ja tässä teille pieni vilaus siitä, mitä tehtiin.

Neulomistauon jälkeen...

Miten käy useamman kuukauden neulomistauon jälkeen?

Eikä tässä koko totuus, vaan kaikki lähti neidin neuletakista. Tätä oli suunniteltu jo monen monta kuukautta ja langat ja puikot ja ohje odottivat vain tekijäänsä ja aikaa neuloa.

Sitten keksittiin tiskirätit, joiden toimivuutta on mietitty pitkin talvea. No, kohta se nähdään (tai testataan).

Sitten päätin tehdä kesätopin, johon hain pellavalankaa. Joka ei taipunut minun käsissäni sopivaan tiheyteen millään, ja jolle keksittiin sitten uusi käyttökohde, pellavahuivi. Ja osa langoista käytiin vaihtamassa toiseen, kenties kesätoppiin sopivampaan.

Neuletakkia lukuun ottamatta ideat uusia, vanhat ideat (ja niitä varten jo hankitut langat) odottavat muuttolaatikoissa, joita en ole ehtinyt purkamaan... Mutta ne onkin sitten talviprojekteja!

(Melkein) valmis talo: wc

Hitaasti - mutta varmasti - lupaan esitellä valmistuvaa remonttia. Esittely aloitettakoon nyt talon pienestä vessasta, joka sijaitsee siis keskellä taloa ja johon astutaan suoraan pirtistä (tai keittiöstä).

Suurimpina muutoksina tähän vessaan: 1) lavuaarin paikka vaihdettiin ja 2) saatiin vessaan kaappi ja laatikot. Harmillisesti ennen-kuvaa ei ole olemassa, mutta kerrottakoon että ennen tässä vessassa ei ollut lainkaan säilytystilaa.

Niin ja tottahan toki myös pinnat ovat uusia, ja itse asiassa kaksi seinääkin on rakennettu uusiksi ja ehkä vähän jopa samalla siirretty. Siis, uusi laattalattia (ennen pyökkilaminaatti) ja uudet kipsiseinät (ennen vaaleanruskeaa laattaa suoraan 80-luvulta). Seinien värinä Tikkurilan Piazza, joka ehkä on jotain harmaan, ruskean ja valkoisen väliltä.

Vessan sisustuksen idea lähti oivalluksesta. Keittiön tasosta jäi altaan kohdalta iso hukkapalanen massiivista tasoa ja siispä päätettiin tilata laatikosto jonka päälle taso sopii. Ja laatikoston viereen kaappi. Altaan etsintä oli hieman haasteellista, kun kriteereinä oli että allas tulee tason päälle ja altaan syvyys täytyy olla sopivan pieni vain reilut 30 senttiä syvän tason päälle. Melko haasteellisen etsinnän päätteeksi löytyi Svedbergin allas jonka talon molemmat sukupuolet hyväksyivät heti.

Allas on tarpeeksi leveä ja syvä, jotta pienten peppujen peseminenkin onnistuu vaivattomasti ja toisaalta altaan pohja ei ole täysin suora, jolloin lika ei jää pohjalle pinttymään. Niin ja altaan taakse laitettiin laattaa, kun sitä sopivasti keittiöstä jäi yli. Näin ei haittaa vaikka pienet kädet hieman vettä roiskivat...

Pieni tämä vessa on edelleen ja tästä syystä esimerkiksi käsipyyhkeiden paikat päätettiin laittaa kahteen riviin - alas lapsille ja ylös aikuisille.

Mitäs sitten vielä puuttuu? Kaapin ja laatikoiden vedinten kanssa halusin hieman leikitellä. Isännän mukaan tuli hankittua tikkarit (eikä niitä ilmeisesti paikalleen saada ilman pientä keskustelua).

Tällä hetkellä ehkä yksi elämää suuremmista kysymyksistä meidän perheessä on se, millainen lamppu vessaan peilin päälle sopisi. Kenen lie suunnittelu- tai toteutusvirhe, mutta lampun paikka ei ole keskellä peiliä (ja ensimmäisestä kuvasta tarkkasilmäiset ehkä huomasivat että myöskään kattolamppu ei ole keskellä kattoa...). No, lamppu ei saisi olla liian iso. Yhden lampun jo ostin, mutta se taitaa jäädä kaappiin pölyttymään, ei kelpaa oikein emännälle eikä isännällekään.

Viirinauhaa

Nurmikko on leikattu (jo kaksi kertaa!), terassi siivottu ja kaiteitakin tehty, sauna on valmis ja paljon muutakin sisällä talossa valmistunut. Neidin 1-vuotissyntymäpäivien kunniaksi tein koristeeksi viirinauhaa.

Hain kangaskaupasta vihreän ja vaaleanpunaisen sävyisiä ruutu- ja pallokuosisia sekä yksivärisiä kankaanpaloja ja leikkelin ja piirtelin itse piirtämälläni paperimallilla viiriin paloja (lyhyt sivu noin 15cm ja pitkät sivut 21cm). Saumavaroja jätin lisäksi noin puoli senttiä. Ompelin kaksi kankaanpalaa oikeat puolet vastakkain pitkiltä sivulta kiinni (yläreuna jäi auki), käänsin oikein päin, silitin suoraksi ja ompelin vinonauhan väliin kiinni. Palasten väliin jätin noin 10 cm välit.

Toisesta viirinauhasta tuli varmaan noin kolme metriä pitkä, toinen taisi venähtää ehkä vajaan viiden metrin mittaiseksi.

PS: Ei meidän remontti valmis ole, ei vielä...

Ketjureaktio

Joku hullu (lue: talon isäntä) on pyörinyt ajettavan ruohonleikkurin kanssa meidän pihalla viimeiset kolme päivää ja tänään voi jo sanoa, että pojan mittaisen heinän sijasta meidän pihalta löytyykin ehkä jotain, jota voi melkein sanoa nurmikoksi (ja löysin myös kukkapenkkini kaiken sen heinän keskeltä!).

Ehkäpä tämän seurauksena iski inspiraatio myös allekirjoittaneeseen ja hain tänään Marimekolta Maija Isolan Heinää. Matkaan lähti siis 80 sentin palanen kangasta ja koska kaaoksen keskeltä löytyi myös valkoista lankaa, sain ommeltua keittiön ikkunaan uuden kappaverhon. Epähuomiossa tulin siis siirtäneeksi heinät meidän keittiön ikkunaan!

Kun verho oli valmis, alkoi tuntua siltä, ettei sitä voi ripustaa ikkunaan ennen kuin ikkuna on puhdas. Niinpä alkoi myös ikkunoiden pesu. Eikä nyt tartuta siihen pikkuseikkaan, että pesemättä on vielä noin 19 ikkunaa...

"Yhä ylös yrittää..."

Projektina siis portaat.

Kerrottakoon, että naapurikylän hyväksi ja edulliseksi kehutusta porrasfirmasta kysyttiin tarjous ja summa alkoi kakkosella. Muutama vuosi sitten portaita toiseen taloon hankittaessa hinta alkoi kolmosella. Nyt päätettiin sitten tehdä juuri sellaiset portaat kuin itse halutaan (ja osataan...). Tähän mennessä porrasvärkki on maksanut maaleineen ehkä noin 400 euroa ja ostamatta on vielä pinnat ja pilarit. Ja työtä on suunnitteluineen tehty portaiden eteen ehkä 11 tuntia ja paikoillaan on jo kaikki askelmat ja lapsilistat (toisin kuin kuvissa). Ei kaduta (ainakaan vielä)!

Remontoijan realiteetit

Täällä ollaan, hässäkän keskellä. Käsityöt on pakattuna pahvilaatikkoon tai pussiin xxx, joten ei lähitulevaisuudessa uutta esiteltävää. Sisällä talossa on vielä (kuukausia?) niin kaaos, etten raaski ottaa kuvia kauniista uudesta kodista täytettynä pahvilaatikoilla

Mutta niin, ne remontoijan realiteetit. Koska kaikki aika menee remonttiin, on muutama muu asia rempallaan. Katsokaapas vaikka meidän ikkunoista pihalle:

Keittiön ikkunasta, takapihalta löytyy remontissa kasattu hökötys jonka avulla lastattiin lattian alta maata kärryyn. Romut odottavat hakijaansa, nurmikkoa tahtoisi varjella...

Ja se nurmikko, sehän on aivan vallaton. Syksyllä ruohonleikkuri simahti, eikä kellään ole ollut aikaa tutkia mikä konetta vaivaa. Kukkapenkit ja kasvihuone odottavat huolehtijaansa ja nurmikkoakin pitäisi paikkailla viime vuotisen (hieman kesken jääneen) sadevesiputkiurakan jäljiltä.

Siirrytäänpäs sitten pirtin ikkunoiden maisemiin. Viime vuonna paremmalle paikalle siirretty lumipalloheisi on melkoisen hyvin kotiutunut uudelle paikalleen, mutta hieman ressukan näköinen se silti on, eikö? Nurmikon paikkausta täälläkin...

...ja täällä. Talon sivustalle saatiin viime vuonna hiekkalaatikko, jonka takaa tasoiteltiin melkoisesti maata (ja kuskattiin pois). Mutta nurmikko sieltäkin puuttuu. Ja pihavalotkin on jo kaksi vuotta ollut tarkoitus uusia. Vähän on "lakki" vinossa kaverilla.

Pirtin ikkunasta pääsee myös kurkistamaan etupihan ja terassin puolelle. Siellä odottaa viime vuonna uuden ulkovuoren saanut halli maalausta. Ja terassihan on auttamattomasti kesken, esimerkiksi kaiteiden osalta. Ja terassia tehtäessä etupihan nurmikko raavittiin pois. Ja pihakin on romua täynnä...

...samoin kuin itse terassi. Tämän voi todeta eteisen ikkunoista kurkistamalla.

Onhan sitä tekemistä. Mutta silti, omaa kotia ei voita mikään! Ehkä joku muukin kuin minä voi pienellä mielikuvituksella nähdä tämän kaiken ihanuuden (valmiina)...