Tämä meidän taloprojekti alkoi jonkinlaisena dominoefektinä viime vuoden marraskuussa. Päivää ennen pojan 2-vuotissyntymäpäiviä aloin leipoa kakkuja ja tajusin kesken taikinan teon ettei meidän uuni lämpene. Ei auttanut muuta kuin pakata lapset ja kakkuvuoat sekä taikinat ja kaikki loput ainekset autoon ja siirtyä paistamaan kakkuja naapuriin. Kaksi päivää tämän jälkeen saatiin mies reissusta kotiin ja vanhaa uunia tieltä siirtäessä päätettiin kurkistaa myös astianpesukoneen taakse (kone kun oli seisonut paikoillaan jo meidän muuttaessamme taloon kesällä 2010). Minä seisoin keittiöfirman pihalla uuden modernimman uunikaapin osat autossa kun sain mieheltä puhelun, "älä ota sieltä kaupasta mitään".
Niin, sieltä astianpesukoneen alta löytyi haljennut poistoputki ja meisselin sai painettua lattialevystä läpi, niin pehmeä se oli. Tätä ehdittiin tovi itkeä ja vakuutusyhtiön kanssakin päästiin neuvottelemaan. Säikähdyksellä selvittiin ja aika pian huomattiin että vesi oli valunut suoraan alaspäin eikä ollut tehnyt kovin isoja vahinkoja. Mutta päätettiin kuitenkin alkaa remontoida lattiaa (ja vähän muutakin), lattialämmitystä kun oli ollut jo kova ikävä ja keittiön nurkka tuntui varsin kylmältä, eivätkä lattialla pysyneet pallotkaan paikoillaan vaan valuivat nurkkia kohti. Ja kun se laminaatti oli jo keittiöstä avattu ja koko pirtti ja keittiö (noin 50 neliötä) ovat kuitenkin samaa yhtenäistä lattiapintaa.
Ja koska meillä halutaan tehdä asiat kunnolla, päätettiin avata lattia kokonaan. Aika monta kertaa on mietitty olisiko kannattanut, toivottavasti lopputulos joskus hamassa tulevaisuudessa on sen arvoinen.
Kun ensin revittiin laminaatit, lankut ja kaikki vuosien saatossa lattiaan liitetyt osaset pois, seuraavaksi lattian alta kannettiin kuutiotolkulla hiekkaa ja kiviä pois, koska ilmatilaa ei ollut tarpeeksi. Voin kertoa, että purkaminen on kamalaa. Siinä kestää uskomattoman kauan aikaa, se on raskasta ja tuntuu ettei loppua näy. Uutta tulee sitten huomattavasti nopeammin.
No mitäs sitten. On purettu, purettu, ja purettu. Lapsikin vuokrakämpän lattian listoja puri, "minä puren lattiaa". Sitten on tehty paljon uutta ja samalla purettu taas jostain nurkasta lisää. Ja on neuvoteltu (ja tapeltu). Ja sitten on neuvoteltu lisää. Kompromisseja on tehty melko monta. Nyt on taas sellainen tunne että asiat edistyvät ja neuvotteluissakin on päästy puusta pidemmälle. Ja tässä nyt siis ollaan.
Lattia on pirtissä, keittiössä, pienessä vessassa ja kahdessa makuuhuoneessa laminaattia vaille valmis. Levyn alla on lattialämmitysputket. Viime viikonloppuna puhdistettiin hirsiseinät jotka on tarkoitus jättää näkösälle (niitä on kaksi, loput oli levytettävä piiloon erinäisten, moninaisten seikkojen takia). Seinän puhdistukseen löytyy melko monta vinkkiä ja niitä otetaan myös vastaan täällä. Jatkossa seinä on vielä ainakin pestävä kunnolla ja välit on tarkoitus tilkitä pellavanauhalla.
Keittiön kaapit on tilattu ja toimitettu (odottavat paikkaa johon kasata), laminaatti ja laatat lattiaan on valittu ja tilattu (muttei vielä toimitettu), maalit on valittu seiniin ja kattoihin. Kodinhoitohuoneen muutoksista on neuvoteltu ja päästy yhteisymmärrykseen. Eteisen muutokset odottavat tekijäänsä, samoin kuin kylpyhuone. Niin ja vanha sali, nykyinen lastenhuone on vielä täysin tekemättä, on tällä hetkellä kattoa myöten täynnä meidän tavaroita ja huonekaluja.
Lattialistat on valitsematta, samoin ikkunalistat. Irrallista (vanhanaikaista) valkoista astiakaappia etsiskellään. Sain juuri eilen Ikeasta sähköpostilla tiedon että voin tilata haluamiani nuppivetimiä heiltä (eivät kuulu normaaliin valikoimaan). Ja koko ajan tämä lista kasvaa. Siis lista hankinnoista ja päätöksistä, niistä lisää jatkossa varmasti.
Huh mikä tekstioksennus. Hymy lopuksi ja yritän jatkossa tarinoida vähemmän kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti