perjantai 27. kesäkuuta 2014

Erään heppatytön syntymäpäivänä

Tyttäreni Aino sattuu olemaan erityisen eläinrakas ja vielä erityisesti heppatyttö. Tänä vuonna neidin ainut toive syntymäpäivälahjaksi oli vieno kuiskaus omasta ponista. Kun nyt sitten kuitenkin päädyttiin siihen, ettei ehkä ihan vielä kolmivuotiaana oma poni ole ajankohtainen syntymäpäivälahja, piti tälle päivää keksiä jotain muuta.

The only thing my daughter asked for her birthday was a pony. As it was quite clear to us parents a three year old girl would not yet get her own pony we had to find something else. This is what she got.



Heppatytön mekko on tehty Eurokankaan palalaarista löytyneestä puuvillasta ja aikaa siihen kului yksi päivä. Malli on Mekkotehtaan Riine. Harmaa poni taasen on Seitsemästä veljeksestä neulottu Sally the amigurumi pony ja sen sain valmiiksi viikossa - siis niinä hiljaisina väsyneinä illan tunteina kun neiti oli jo nukkumassa. Kyllähän syntymäpäivälahjan sentään yllätys pitää olla. Nimet nämä heppatytön syntymäpäivälahjat saivat luonnollisesti naapuritallilta. Heppatytön syntymäpäivämekko on nimeltään Pablo-mekko ja virkattu poni on Pongo - kuten kaikki pienet ponit meidän neidin leikeissä.





Malli pattern Riine Mekkotehdas-kirjasta
Kangas fabric puuvillaa Eurokankaan palalaarista

Ilmeisesti heppatyttö piti lahjoistaan, lupasi jopa laittaa mekon päälle huomisiin juhliin. Huolimatta siitä, että meidän neiti kun on yleensä houkuteltava mekkoihinsa. Ja Pongo-poni pääsi heti tänään maistamaan suklaata, jopa sen verran paljon että poni kuivuu nyt kuivaustelineessä. Illalla nukkumaan mennessä neitiä harmitti Pongon häviäminen, mutta ainahan nyt silti yhdellä villaponilla sulaa suklaata kannattaa vähän kupista kaapia?




http://ravel.me/RakkaudellaTiina/7sgg7

 Lanka yarn Novita Seitsemän veljestä
Koukku hook 3.5 mm

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Sitä aitoa maalaisromanttista ympäristöä

Hups, niin vierähti huomaamatta kolme viikkoa. Käsitöitä ei juuri ole tehty, vaan ne voimat mitä suurin väsymys on väistyessään antanut, olen käyttänyt pihalla touhuiluun. Tässäpä teille siis tunnelmia meidän pihalta näin kesäaikaan.





Olen kuullut huhua aidoista maatiloista, joissa on kaunis, hyvinhoidetun ja valmiin näköinen piha. Liekkö jotain urbaania legendaa? Meidän pihassa tämä maatalon pihanhoidon dilemma kulminoituu vähintäänkin kahteen asiaan. Ensinnäkin, pihan koko on valtava. Ja toisekseen, kesällä maatilalla on yleensä kaikkea muuta kuin aikaa pihahommille. Lisämausteen hommalle voi toki antaa myös tämän tilan emännän taidottomuus ja kokemuksen puute kaikesta viherhommasta. Ehkä joku siihen pystyy, mutta meillä pihahommia tehdään lähinnä joskus sateessa, siis silloin kun on esimerkiksi mahdotonta olla peltotöissä tai jos jostain kumman syystä yhtään konetta ei tarvitse korjata tai huoltaa juuri sillä hetkellä.

Olemme asuneet tilalla muutamaa päivää vaille tasan neljä vuotta ja sinä aikana olemme talon sisäremontin lisäksi onnistuneet kyllä aloittamaan jos jonkinmoista pihahommaa. (Ja ehkä tässä kohtaa on syytä myös mainita että perheemme koko on tämän neljän vuoden aikana kasvanut kohta kolmella, joten puuhaa on riittänyt noin ylipäätään melko paljon.) Sadevesiputkia on saatu kaivettua talon ympärille, joitakin pensaita on siirrelty ja lukuisia vanhoja lahonneita puita kaadettu talon ympäriltä, noin muutaman homman mainitakseni. Vähän joka nurkasta on ehditty aloittaa, mutta pitkäjänteisyys on ehkä unohtunut ja aloituksen jälkeen juuri mitään ei ole ehditty tehdä valmiiksi asti. Samalla kun on aloiteltu, on tehty kuoppia ja koloja, jotka vaativat ehdottomasti uutta nurmikkoa. Onkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että jokaisella pihan eri alueella on multaa. Tänä vuonna on sentään päästy jo asiassa eteenpäin, näitä alueita on osittain saatu jo tasoitettua ja lanattua, joten nurmikon istutus ei ole enää vuosien päässä.






Toimikoon meidän piha kannustuksena kaikille, jotka kuvittelevat oman pihansa näyttävän keskeneräiseltä tai hoitamattomalta. Ehei, olette väärässä ja teillä on todellakin toivoa! Itse olen alkanut sisäistää jo ajatuksen maalaisromanttisesta viidakkomaisesta pihasta. Ehkä se on se meidän juttu? Ainakaan lapsilta ei puutu virikkeitä.

May our yard work as an incentive for those who think their yards or gardens look unfinished. No, you are wrong! Your gardens look beautiful! What comes to our yard, I think it may be impossible to be a farmer and have a beautiful, finished yard. Maybe we are even happier in our unfinished jungle? At least we don't need any children's slides, as our children are kept busy picking up rocks or shoveling soil. And they love it!






http://communalglobal.blogspot.fi/2014/06/WATW11614.html