Aikuisten kypärälakki(ko)

Tämän käsityön tein itse asiassa jo vuosi sitten, mutta neule unohtui remonttihässäkän keskellä. Kuvia en ole saanut otettua ja käyttökin on itse asiassa jäänyt pariin hassuun kertaan, koska huppu unohtui pipolaatikon pohjalle ja löytyi vasta nyt (kun muuttolaatikoita on pikku hiljaa puolen vuoden jälkeen saatu kunnolla purettua).

Tässä siis alpakkahuppu. Ihan hauska neule, mutta ei ehkä kuitenkaan niin käytännöllinen. Auki pidettäessä huppu ei pysy kovin tukevasti päässä ja kiinni pidettäessä on vähän ufomainen olo. Voisi kylläkin toimia esimerkiksi ratsastuskypärän alla. Ohje on Novitan kevään 2012 lehdestä ja lankana tässä käytin ihanan pehmeää Dropsin Alpacaa. Tykkään langasta todella paljon, mutta tässä työssä lankavalinnasta johtuen hupusta tuli ehkä hieman liian lyhyt. Jos tekisin uudelleen samasta langasta, lisäisin vähän silmukoita tuohon otsan päälle.

PS: Näin vuosi neuleen tekemisen jälkeen alan ymmärtää, että olen oikeastaan inhonnut ainaoikeinneuletta. Tai en ehkä ole inhonnut sitä, mutta en ole pitänyt siitä neulepintana. Ehkä se on ollut mielestäni tylsä tai jotenkin halvan näköinen (vaikka mitä vikaa siinäkään on?). En oikein osaa sitä sanoiksi pukea, mutta olen vähän kuin vältellyt ainaoikeinneuleita. Mutta nyt alan kai päästä tästä välttelystä ainakin osittain eroon. Tämän alpakkahupunkin pinta on mielestäni oikein kaunis! Ehkäpä tässä ollaan nyt tiellä kohti useampia ainaoikeinneulepintoja...

PPS: Viikon päästä blogi täyttää vuoden! Mitä rakkaudella tehtyä te haluaisitte arvottavan?

Sweet, soft hood made from Drops Alpaca. A bit of contradictory feelings with this knit.

PS: What would you like to have as a giveaway next week when the blog will have its 1st anniversary?

(Melkein) valmis talo: makuuhuone

Kotiin muuton jälkeen meillä on vaihdettu nukkumisjärjestelyjä useamman kerran, vähän niin kuin olosuhteiden pakosta ja kulloiseenkin tilanteeseen parasta ratkaisua etsiessä (lastenhuoneen ollessa edelleen talon ainut remontoimaton huone). Makuuhuone on ollut pikkuneidin käytössä (ja erinäisten laatikoiden täyttämä) meidän vanhempien nukkuessa ensin pirtissä ja sitten yläkerrassa (joka toimii makuu-/työhuoneena ja romuvarastona tällä hetkellä). Nyt makuuhuone on kuitenkin siivottu ja järjestelty uusimman tulokkaan ehdoilla ja uskallan raottaa sen ovea teillekin. Nyt huoneessa nukumme minä ja pienokainen, joten tulevaisuudessa pojan kasvaessa sisustus tulee vielä muuttumaan.

Harmillisesti minulla ei ole makuuhuoneen entisestä olemuksesta yhtään kuvaa, joten muutosta ei kuvien kautta pääse vertaamaan. Vanhoista tapeteista hoksasin napata kuvan niitä seiniltä repiessäni ja jotain voitte tyylistä kenties päätellä. Lattia oli pyökkiä, katto käsittelemätöntä puupaneelia ja seinät vaaleanpunaiset, höystettynä kukkaboordilla. Kaapin takaa paljastui vielä vanhaa, kukkakohokuvioista (ja mielestäni paljon nätimpää) tapettia.

Ja mikä siis muuttui? Raskas päätös vanhan kakluunin purkamisesta makuuhuoneessa tehtiin, kun todettiin uunin olevan niin hataralla pohjalla ja sellaisessa kunnossa, ettemme sitä koskaan uskaltaisi käyttää (puhumattakaan välikatosta ylöspäin puuttuvasta piipusta). Koristeeksi kakluunia ei jätetty, koska purkamisen myötä yksi seinä päästiin rakentamaan uudestaan ja näin järkeistämään kahden huoneen seinät suoriksi. Makuuhuoneeseen tulikin tämän johdosta varmasti ainakin neliön tai kahden verran lisää tilaa.

Tilan tuntua makuuhuoneeseen tuo myöskin uusi valkoinen katto vanhan puunvärisen tilalle. Katto oli paneloitava kokonaisuudessaan uudestaan, koska seinien ja kakluunien muutosten myötä kattoon jäi paneelittomat kohdat ja paikkaaminen ei onnistunut (mm. samanlaisen kattopaneelin vaikean, ellei jopa mahdottoman saatavuuden vuoksi). Pirtin tavoin myös makuuhuoneen lattian alle kaivettiin lisää ilmatilaa ja näin ollen myös lattia on uusi, laminaattia ja lattialämmitystä myöten. Ikkunat on maalattu valkoiseksi ja vanhaa makuuhuoneessa ovat oikeastaan vain verhotangot.

 

 

 

 

Ja mitä olisin tehnyt toisin? Makuuhuoneessa ajateltiin säästää seinissä, joten tapetit revittiin irti (huh, mikä homma!) ja seinät ovat siis osittain vanhaa kipsilevyä. Ei olisi kannattanut, nimittäin vanhan ja uuden kipsilevyn rajat näkyvät ja esimerkiksi harmaassa tehosteseinässä päivänvalolla on selvästi näkyvillä levyjen rajat (saumanauhat). No, tarkoitushan olikin että seinät nyt maalataan ja tapetoidaan sitten jos kyllästytään. Nyt se tapetointi sitten varmaan tehdään siinä vaiheessa, kun seinien epätäydellisyys alkaa ärsyttää liikaa (ja remontoinnin aiheuttamat ahdistukset ovat unohtuneet).

Our bedroom after the renovation. Pink and wood turned into white and grey with new cealing, walls and floor. Only curtain rod remained the same.

Rakkaudesta raitoihin

Ihanan ihana Cladonia! Lämmin, pehmeä, kevyt ja ennen kaikkea, raidallinen.

Huivi on Kirsten Kapurin suunnittelema ja minun mieleeni (kurkista Ravelrystä täältä). Lankana käytin ihanan pehmoista ja ohutta Malabrigo Yarn Lacea, jota mielellään neuloisi enemmänkin (ja vain hinta saa harkitsemaan langan ostopäätöstä tehdessä). Sävyjen nimet ovat Paris Night ja Polarn Morn ja langat ovat eläväisen värisiä, eli sävyeroja näkyy valmiissa huivissakin.

 

 

Ainut harmituksen aihe tässä työssä on se, että huivi on ehkä mielestäni liian lyhyt. Jos pituutta olisi vielä vähän lisää, voisi huivia kieputtaa itsensä ympärille paremmin. Tämä on tietysti osittain makuasiakin, mutta seuraavaa huivia tehdessä tiedän miettiä pituutta tarkemmin. Tarkemmat tiedot minun huivistani löytyvät täältä.

For the love of stripes - Cladonia shawl, made from almost perfect Malabrigo Yarn Lace. 

Mekkotehtailua, osa kaksi

Kummityttö (muistatteko tämän kaunokaisen täällä) sai yksivuotislahjakseen uuden mekon. Ohje on Mekkotehdas-kirjan Orelma ja koko 86/92. Kangas on arkistojen aarteita, kangaskauppaan ei meiltä ehditty joten vanha helmalakana sai nyt uuden käyttötarkoituksen. Vinonauhaakaan ei minulla ollut, joten sen tekeminen itse tuli nyt samalla kokeiltua. Ei mitenkään mahdotonta, mutta silityksineen hieman aikaa vievää puuhaa. Napinlenkiksi ompelin kuminauhan pätkän, jotta pukeminen olisi varsin vaivatonta. Ja lopuksi silitin vielä merkkausnauhan pesuohjeineen mekon nurjalle puolelle. Koristeeksi pieni pätkä silkkinauhaa rusetin muodossa, valmista!

Kaiken kaikkiaan mekko valmistui varsin sutjakkaasti, nyt kun olen jo hieman päässyt mekon tekemisen makuun. Pidän tästä mekosta siksi, että se on mielestäni sopivan arkinen eikä vaadi juhlatilaisuuksia. Tarkoitus olisi, että mekon voi pukea päälle ihan vaikka maanantain iloksi!

Little bit of blue for my sweet god daughter, for her first birthday. The dress is from the book "Mekkotehdas" and the design is named Orelma.

Epätäydellinen kotimme

Miksi olen antanut teidän odottaa kuvia meidän talon eteisestä, saunasta, kylpyhuoneesta, lastenhuoneesta (eli vanhasta salista) tai makuuhuoneista? Koska on mukava kuvata kauniita kuvia, valmiita kohteita, askareita tai tavaroita. En esimerkiksi ole lainkaan kuvannut sitä, kuinka olen vaihtanut eteiseen jo neljä kertaa verhot. Tämä siis siksi, etten ole oikein ollut tyytyväinen verhoihin tai siihen kokonaisuuteen, miltä eteinen näyttää. Tyytymättömyys siksi, koska minulla on omassa päässäni selkeä kuva valmiiksi sisustetusta eteisestä, eikä nykyinen eteinen ole vielä lainkaan sen näköinen. Enkä siksi ole halunnut näyttää sitä teillekään. Sehän on ihan epätäydellinen.

Mutta vaikka haluankin näyttää teille kauniita kuvia ja kaunista kotia tai kauniita käsitöitä (ainakin minun mielestäni!), ei tarkoitus ole silti saada näyttämään siltä, että meillä koti (tai elämä) olisi täydellistä. Toisinaan ehkä pyrin vähän toiseen suuntaankin jopa (tai niin ainakin kuvittelen). Ja siksipä haluan näyttää teillekin nyt hieman epätäydellistä kotiamme (ja niitä neljänsiä verhoja jotka näyttävät jo oikeastaan aika hyviltä ja vähintäänkin vähiten epätäydellisiltä!) ja vieläpä aika epätäydellisillä kuvilla.

En silti mahtanut luonteelleni kuvaustilanteessa mitään ja siksipä näitä kuvia on vain eteisen kahdesta kulmasta. Ne kaksi muuta kulmaa eivät millään ajautuneet kameran eteen, liekkö syynä vaatekasat ja muut nurkissa pyörivät romut.

Siis, eteinen valojen kanssa,

ilman valoja

ja prinsessan kera.

Ja se toinen kulma, koirankarvoilla ja

sisustuksellisesti ihanilla yksityiskohdilla; sähkötaulu, vaipparoskis ja jauhesammutin. Kaikki muuten vallan tärkeitä meidän kodissamme!

Sneak a peak to our hallway, with its imperfect details.

Mekkotehtailua

Eilen meillä vietettiin kastejuhlaa ja se muutaman päivän takainen kurkistus olikin juhlamekko. Minulla ei ollut (tarpeeksi) aikaa etsiä sopivaa mekkoa kaupoista omilla vaativilla kriteereillä, joten päädyin opettelemaan. Mekkoa en ole koskaan ommellut, vaan ainoat itselle ompelemalla tehdyt vaatteet tätä ennen taitavatkin rajoittua yläasteajan housuihin ja toppiin.

Ehkä tästä hieman harjoittelukappale tuli, mutta ei kerrota sitä muille! Työn edetessä opettelin kuitenkin ompelukoneen päärmejalan ja poimutuslankojen käytön, joten olen ylpeä saavutuksesta. Ja haastavinta mekon ompelussa olivat mielestäni kankaan rajallinen määrä (koska minulle kelpaavaa kangasta vain ei ollut kangaskaupassa tarpeeksi) ja ajan puute (koska yöllä väsyttää...), ei niinkään itse ompelu.

 
Alun perin suunnittelin mekosta hieman kirjavampaa, mutta kangaskaupan rajalliset varastot saivat päätymään tähän lopputulokseen. Kangas on jenkkipuuvillaa ja koska kaupasta löytynyt palanen ei aivan riittänyt koko mekkoon, on röyhelöt tehty vuorikankaasta. Koska kangas on vaaleaa ja läpikuultavaa, päätinkin siis tehdä mekkoon myös vuoren. Vuoren helma on tarkoituksella tehty pidemmäksi, sopimaan yhteen valkoisten röyhelöiden kanssa.

Mekon malli on Mekkotehdas-kirjasta Maret-mekko. Olenkin jo aiemmin haaveillut kirjan ostamisesta ja tämän mekon myötä päätin haaveen vihdoin toteuttaa. Jatkossa siis tulossa ehdottomasti myös pikkuneidille mekkoja, vaikka aikataulua en uskallakaan luvata.

White cotton dress for my son's christening. 

Kurkistus

Pieni uusi tulokas (jo kuukauden ikäinen!) ja huomisen ristiäiset ovat pitäneet hieman kiireisinä, mutta monta kuvaa ja tekelettä on tulossa teillekin nähtäville. Tässä pikainen kurkistus tällä viikolla käsillä olleeseen projektiin.

Papan keinutuoli

Monta tovia jo palvellut, ulkonäkökin sen kertoo - ja niin monta ihanaa muistoa tämä kätkee syliinsä. Sain tänään lainaksi papan vanhan keinutuolin yöllisiä hiljaisia hereilläolon hetkiä varten.