Ihan itte värjätty lanka

Sen lisäksi, että sain tänä syksynä toteuttaa haaveeni langan kehräämisestä (värttinällä), pääsin joku viikko takaperin myös Tuulian vetämälle langanvärjäyskurssille. Ja kylläpäs olikin koukuttavaa hommaa. Pieni kemisti minussa nautti suunnattomasti erilaisten sävyjen sekoittelusta, puhumattakaan siitä kutkutuksen tunteesta kun näet viimein lopputuloksen.

Nämä langat on värjätty happoväreillä, käytössä oli sekä Jaqcuardin että Ashfordin värejä. Ensin vyyhditettiin langat,  haltialankojen kera. Lankana minulla oli valkoista ja luonnonvalkoista Dropsin alpakkaa, saattoipa joukossa olla vaaleankeltaistakin. Lankavyyhdit upotettiin hailakkaan veteen kastumaan. Keitettiin kattilassa vettä, vähintään 65 astetta. Sekoitettiin sopiva väri ja upotettiin väri ja langat kuumaan veteen. Sitten perään happo tai etikka, joista jälkimmäistä käytettiin siinä vaiheessa kun sitruunahappo loppui. Lopuksi jätetään väri kiinnittymään lankoihin. Kun väri on kiinnittynyt, vesi kattilassa on kirkasta. Sen jälkeen langat voi vielä huuhdella.

Itse pääsin keittelemään langat vielä kotona kurssin jälkeen uudelleen etikkavedessä kun värit eivät ehtineet kiinnittyä ennen yötä. Eipä menneet hukkaan vanhat (induktiolieteen sopimattomat) kattilat eikä remontin aikaan ostettu keittolevy. Voisin vaikka vannoa, että näitä tulee käytettyä joskus toistekin. Paistomittarikin meni uusiksi, tätä langanvärjäyksessä käytettyä kun en enää ajatellut lihan sisään pistää. Ja voi, onnea on puuhella, joka toimii hienosti laskutilana kuumille kattiloille.

Ja mitä siitä tuli? Ensin yritin tehdä maitokahvin väristä lankaa. Tiedättehän, jotain sellaista sievää kamelia tai hiekkaa. Ja tämän sain.

Eikös vain olekin sievä vanha roosa? No mutta, ei lannistuta. Seuraavaksi päätin vaihtaa suunnitelmia ja yrittää tehdä liukuvärjättyä lankaa. Jotain vahvaa keltaista (sinappia tai sellaista) ja toiseen päähän tummanharmaata. Että löytyy kontrastia!

Ja kas, siinähän on nyt se kameli! On siinä keltaistakin, ja oikein nättiä oranssia. Tässä vaiheessa toki jo innostuin onnistumisen tunteistani niin paljon, että heitin aivan överiksi. Tehdään harmaata! Ja sinistä! Liukuvärjättyä, eri sävyjä ja vähän vaikka mitä.

Nyt ongelmana lienee enää se, mistä saisin tarpeeksi värejä (tarpeeksi edullisesti) ja mitä näillä kaikilla sitten tekisin.

Tuulia Salmela taught me how to dye yarn. I love it! First it kind of didn't go as I planned, but who cares when the result is as sweet as dusty pink (even though the aim was something more close to camel or sand). These are so beautiful! The only problem now is what to do with them.

Haaste: Käytännön sisustamista

Sisustaminen ei ole mielestäni pelkästään kauniita esineitä joita laitan hyllyn päälle, vaan kaikkea sitä mikä kodissani on esillä. Ja ainakin meillä esillä on juuri niitä esineitä, joita päivittäin tarvitaan. Niitä ei ole välttämättä pakko piilottaa kaappeihin (varsinkaan jos ei ole tilaa tehdä sitä), vaan ne voivat olla osa sisustusta.

Haluaisinkin nyt haastaa bloggaajia esittelemään juuri näitä esineitä. Sitä käytännön sisustusta, jolla on oikeasti jokin tärkeä merkitys. Tarkoitan niitä esineitä, jotka ovat näppäriä arjen apureita. En ehkä tarkoita huonekaluja tai kodinkoneita (vaikka miksei niitäkin), vaan muita näppäriä keksintöjä. Ne voivat olla kauniita, tai vain käytännöllisiä, mutta joka tapauksessa ne liittyvät sisustukseen.

Siis, mitkä ovat sinun arkesi apurit?

Toivoisin, että esittelet vaikkapa kolmesta viiteen asiaa tai tavaraa sinun käytännön sisustuksestasi. Nappaa kuva tai pari, kerro vähän tarinaakin jos haluat. Voit ehkä haastaa yhden, kolme tai vaikka viisikin muut kertomaan omista arjen apureistaan. Toivoisin myös, että mainitset haasteen alkuperän (ja kuka juuri sinut tähän haastoi), jotta haastetut voivat käydä halutessaan myös minulle linkittämässä omia tarinoitaan. Säännöt eivät toki ole tässä haastessa pääasia, vaan se käytännön sisustaminen!

Tässä minun käytännön sisustamista. Ei liene sattumaa, että kaikki kuvat ovat pirtistä, juuri sieltä missä meillä aikaa eniten vietetään.

Heinäseipäät, joihin on ripustettu led-valot. Näitä meillä ei lasketa jouluvaloiksi, vaan ne ripustetaan paikoilleen syksyllä heti kun alkaa olla pimeää. Nämä toimivat meillä myös yövaloina, koska valaisevat pirttiä sopivissa määrin niin että pienetkin jalat löytävät yöllä vessaan.

Pienen keittiön pelastus, Ikean Grundtal-sarjan seinähylly, tankoja ja koukkuja. Minun keittiööni ei mahdu yhtään ylimääräistä kaappia eikä tavaraa, joten tavarat asetellaan juuri sinne, minne ne saadaan mahtumaan.

Käytettynä ostettu Leander-kehto roikkuu myös pirtissä. Jos ei muualle, niin tähän meidän nuorimmainen kyllä saadaan aina nukkumaan. Eikä tasainen hälinä haittaa mitään, päin vastoin.

Viimeisenä Sokeva Käsityön (suomalaisten näkövammaisten) valmistama Ilona lakaisuharja ja rikka. Tästä koivuisesta ihanuudesta meidän neiti tykkää niin, että kulkee setti sylissään pitkin taloa. Ja kyllähän tämä onkin nätti.

Aivan yhtä hyvin olisin voinut kuvata tähän myös vaikkapa tämän keinutuolin (KLIK) tai tämän vaatesäilytysratkaisun (KLIK). Meillä itse asiassa taitaakin olla niin, että ennen kaikkea juuri käytännöllisyys sisustusta määrittelee.

Jään innolla odottamaan, millaisia käytännön sisustamisen ratkaisuja ja esineitä teillä on! Haastan mukaan erityisesti seuraavat:

Pieni Lintu
SisustusUnelmia
Diagnoosi:sisustusmania
Jovelan talopäiväkirja
Sateenkaaria ja serpentiiniä

This is my practical interior design. Please feel free to tell me about yours!

Ihan itte tehty lanka

Tai ainakin pätkä sellaista! Jo jokunen viikko takaperin pääsin vihdoin ja viimein opettelemaan kehräämistä, kansalaisopiston kurssilla Tuulia Salmelan opastuksella. Ja onhan se ihanaa toteuttaa unelmia. Esittelen tätä lankaa siis teille kuin tuore äiti vastasyntynyttään.

As proud as a new mom, I am presenting you the yarn I spun with my own hands. I love it!

Siis, ensin oli kuitu. Tässä tapauksessa Manx Loaghtan.

Sitten värttinä, muistaakseni vaahterasta. Ja tämä on siis yläpainoinen värttinä, jossa koukku ja kehrä ovat kiinni karan yläpäässä.

Ja niin syntyy lankaa. Idea ei kehräämisessä ole vaikea, mutta vaatinee harjoittelua samaan tyyliin kuin pyörällä ajamaan opetellessa. Lopputulos ei ehkä ole täydellistä, tasaisesta puhumattakaan. Mutta tämä laitetaankin kehyksissä seinälle!

PS: Yksi haastavimpia asioita blogin kirjoittamisessa on kuvien ottaminen. Ehdin koko viime viikon suunnitella kuvien ottamista paremmalla ajalla, paremmassa valaistuksessa (keskellä päivää), mutta tänään päätin jo vihdoin luovuttaa ja ottaa ne kuvat tässä illan hämyssä.

Paniikki, pala kurkussa ja painajainen

Piti jo monta päivää sitten kirjoittaa teille ihan itse kehräämästäni langasta, mutta joku päätti pyllistää minun suunnitelmilleni ja keksi (taas) jotain muuta. Ei riittänyt panikointi siitä, että lapsi jätti kätensä traktorin oven väliin, vaan sen perään sitten vielä piti päätyä kokemaan neulojan pahin painajainen.

Että kun juuri tänään luin sattumalta tämän ja päätin vihdoin ja viimein ottaa itseäni niskasta kiinni ja pussittaa kaikki lankani. Ja sitten löysin merinosilkkilankavyyhdin päältä tämän (joka on nyt yhdessä koirankarvan kanssa säilötty teipin väliin).

Have you ever found any beetles, vermins or clothes mothes from your yarn stash? What did you do?

Paniikki. PANIIKKI. PANIIIIIIIKKI. P-A-N-I-I-K-K-I.

Mitäs sitten? Aerosolit kehiin? Sauna? Pakastin?

En jäänyt availemaan vyyhtiä vaan päätin, että lanka ja mustaherukkamehu ne yhteen soppii.

Ja kuinka paljon tekstiilejä yhdestä omakotitalosta löytyy! Hoidellaanko heti kaikki vai mietitäänkö ja odotellaan ja katsellaan?

Mitenkäs teillä muilla?

PS: Se käsi on onneksi kunnossa, tai niin kunnossa kuin käsi voi olla traktorin oven väliin jäämisen jälkeen.