torstai 23. elokuuta 2012

(Melkein) valmis talo: keittiö

Aloitetaan sillä, miltä meidän keittiö näytti ennen. Muutimme taloon kesällä 2010 ja nämä kuvat on otettu pari kuukautta muuton jälkeen, elokuussa. Siis melkein tarkalleen kaksi vuotta sitten.



Ja entäs nyt? Koska nyt ei kuvata myyntitarkoituksessa eikä sisustuslehden sivuille, päätin esitellä keittiön sellaisena kuin se on. En siis siivonnut pois näkyviltä pöydälle käytännöllisyyssyistä sijoitettuja kuppeja ja kippoja tai pesuaineita, en myöskään magneetteja ja lasten taideteoksia jääkaapin ovesta. Tältä meidän ennen kaikkea käytännöllisemmäksi haluttu keittiö nyt oikeasti näyttää.




Harmillisesti minulla ei ole keittiöstä ennen-kuvaa, josta näkyisi keittiö yhdestä kuvasta kokonaisuudessaan. Pienuudesta huolimatta keittiö nimittäin näyttää nyt huomattavasti avarammalta kuin ennen, ihan jo siitä syystä että eri elementtien (mm. jääkaapin ja hellan) paikkoja on vaihdettu. En ole ainut joka on tätä mieltä, vaan lähes jokainen meillä ennen ja jälkeen remontin käynyt on todennut saman asian.

No sitten yksityiskohtiin. Välitilan laatat ovat kiiltäväpintaiset valkoiset laatat (koko 10 x 30cm) ja saumaus myös valkoisella. Ensimmäisessä kuvassa valaistus on huono ja jälkimmäinen kuva näyttääkin paremmin, miltä laatoitus ja saumat todellisuudessa näyttävät. Idea tiililadontaan lähti siis tuosta meidän leivinuunista, joka näkyy myös jälkimmäisessä kuvassa.



Kaapinovet ylhäällä ja laatikostot alhaalla ovat myös valkoiset, samoin kuin keittiön kaapistojen rungot. Ovissa ja isommissa laatikoissa on urat pystyssä ja vaakassa, pienimmät halusin sileäpintaisiksi (koska en halunnut pelkkää pystysuoraa viivaa laatikon molemmille sivuille, pieniin laatikoihin kun urattua kuvioa ei olisi enempää mahtunut). Nuppivetimet on tilattu erikseen Ikeasta, tätä vedintä kun et irrallisena Ikeasta hyllystä löydä vaan ainoastaan heidän kalusteistaan. Tasot ovat massiivipuuta, eurooppalaista (vaaleaa) pähkinää ja kodinkoneet meillä on rosteripintaisia. Välitilan valaistus keittiön vasemmalla puolella on ledinauhaa, oikealla puolella on vain sievän pienen huomaamattoman (mutta sopivan tehokkaan!) ulosvedettävän liesituulettimen valo.



Yksityiskohdista voisin kertoa paljon enemmänkin, niitä kun keittiötä suunniteltaessa ja tehdessä on mietitty välillä melko paljonkin. Halusin esimerkiksi ehdottomasti tiskialtaan, joka on tarpeeksi syvä ja jossa on kaksi isoa allasta ja sen lisäksi vielä laskutasoa. Pöytätasoa (jota voi käyttää) on nyt varmasti puolet enemmän kuin ennen. Laatikot meillä otettiin kaikki hidastimilla jotta ei tarvitse pelätä laatikoiden paukuttelua, keittiön seinän takana kun on makuuhuone. Ja pidän siitä, että roskakorit ja muut lajittelulaatikot ovat laatikossa, jonka saa kokonaisuudessaan vedettyä ulos rungosta. Ei enää roskakaapin siivoamisia!

Sanottakoon vielä, että vanhaa taloa remontoidessa on aina tietyt rajoitteet. Seiniä voi toki räjäytellä ja rakentaa vaikka lisäsiipiä, mutta jos ei tehdä niin suuria muutoksia (joita meilläkin jopa on jossain vaiheessa harkittu), on tyydyttävä niihin mahdollisuuksiin jotka ovat olemassa. Meidän keittiö oli pieni ja on edelleen pieni. Säilytystilaa keittiössä ei vieläkään ole juuri lainkaan, siis naurettavan vähän. Mutta nyt saan tavarat mahtumaan kaappeihin niin, että myös löydän ne sieltä (toisin kuin ennen). Apupöydän rullilla aion vielä hankkia puuhellan sivulle, esimerkiksi jonkun tällaisen.

Nyt keittiö on kuitenkin mielestäni edellistä toimivampi (ja kaunis!) ratkaisu. Vieläkään minulla ei ole sitä saarreketta josta olen haaveillut, mutta nyt olen melkoisen tyytyväinen keittiööni ja siellä toimiminen on suhteellisen sujuvaa, jopa pieneksi keittiöksi.

PS: Myös lasten keittiö oli sopivan siisti kuvattavaksi (ja tähän paikalle siis tulee joskus se apupöytä).

tiistai 21. elokuuta 2012

Suosikkihousujen pelastus

Meillä on jouduttu toteamaan että syksy saapuu. Shortsit eivät tunnu enää olevan riittävä varustus ja tämän myötä on myöskin todettu että suurin piirtein joka toiset pojan housut ovat polvesta reikäiset. Parit suosikkihousut päätin ainakin pelastaa ja tässä tulos.

Silitettävä farkkupaikka (silitetään vaatteen silitysohjeiden mukaan, noin 20-30 sekuntia) ja lopuksi käsin ompelemalla reunojen huolittelu. En ole ompelua juuri lainkaan harrastanut sitten yläasteaikojen, joten hyvillä mielin voin sanoa että olen lopputulokseen tyytyväinen. Tuli testattua samalla pari erilaista ommelta. Toivotaan että kestää ainakin joitakin pesuja!



The summer is over and I realised my son has only a few pairs of pants in decent shape. This is a result of trying to rescue our favorites.

torstai 16. elokuuta 2012

Neidin uusi neuletakki (osa kaksi)

Sain myös tämän neidin uuden (kesäisemmän) neuletakin valmiiksi jo joitakin päiviä sitten, mutten ole ehtinyt ottaa takista kuvia aiemmin. Vielä riittää lämpimiä päiviä mutta kun ilma hieman viilenee, on tämä varmasti oiva lisä neidin vaatekaappiin.

Tämä neuletakki on neulottu Dropsin ohjeella (BabyDROPS 19-18 ja ohje löytyy täältä), lankana Dropsin Baby Alpaca Silk (70% alpakkaa ja 30% silkkiä), värinä hento vaaleanpunainen (3125). Lankaa meni hitusen enemmän kuin kaksi kerää, siis noin 105 grammaa. Puikkojen koko 2,5 ja neuletakin koko 12/18 kk. Kookospähkinänapit Lumoavasta langasta.





Pidin tämän neuletakin tekemisestä, vaikka keskittymistä se jonkin verran vaati. Valkoisen neuletakin tapaan myös tämä neulottiin alhaalta helmasta ylöspäin yhtenä kappaleena. Yläosan palmikoita aloittaessani purin työtä noin sentin verran kun tajusin että jos olisin aloittanut kavennukset kädenteitä varten noin kaksi kierrosta aiemmin olisin saanut yläosan palmikot täsmäämään reunan palmikon kanssa. Lopputuloksessa ne siis täsmäävät (enkä oikeastaan edes tiedä miten kavennukset lopussa olisi järkevä tehdä elleivät palmikot täsmäisi). Muuten ohje oli oikein kattava ja työ eteni sujuvasti. Lopputulos on mieleinen ja juuri sopiva neidille.

Kuvat mannekiinin kanssa tuovat ehkä langan oikean värin paremmin esiin, aiemmat kuvat kun on otettu illan hämyssä.





Sleeveless cardigan for my daughter ready. You can find ravelry details here. Lovely outcome with a lovely pattern! And what a model!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Hiljaa hyvää tulee?

Sain neidin neuletakin valmiiksi jo huhtikuussa, päättelytkin tein. Ja NYT vihdoin sain sen kasteltua, annettua asettua mittoihinsa ja ommeltua napin.

Neuletakki on tehty Therese Chynowethin ohjeella nimeltä Raglan Cardigan (kirjasta 60 quick baby knits), jonka ravelryn tiedot löytyvät täältä. Lankana minulla oli Cascade Yarnsin Cascade 220, sävy natural/luonnonvalkoinen (8010). Lanka on siis 100 % perulaista villaa ja menekki tähän neuletakkiin hieman vajaa 2 vyyhtiä (190 grammaa). Tämä oli ensimmäinen kerta kun kokeilin mitään Cascade Yarnsin lankaa ja täytyy sanoa että ainakin tähän lankaan ihastuin täysin.


Meidän neidin neuletakki on kokoa 18 kuukautta ja onkin vielä hieman reilun kokoinen neidille, joka on nyt vuoden ja kaksi kuukautta. Mutta talven mittaan varmasti oikea koko ja nyt jo voi ottaa käyttöön. Hihan ainaoikein-resorin päättelin tarkoituksella niin, että sitä voi käyttää joko suorana tai käännettynä. Ja napille ompelin vastaparin nappilistan taakse, josko pysyisi nätimpänä.





Etukäteen olin jo tietoinen siitä, että haasteita tekemisessä mitä ilmeisemmin tulisi, niin pitkä lista (sivu) muutoksia ohjeeseen oli netistä ladattavissa ja näiden ohjeen korjausten lisäksi kritiikkiä oli jo aiemmin tullut (paljon) kavennuksista. Ja totta, neuleen yläosassa kavennukset sovelsin minäkin itse, ohjeen mukaan kun ne eivät menneet (mielestäni) mitenkään järkevästi. Vaikka pidin muuten takin neulomisesta ja lopputuloskin on juuri sitä mitä halusin, en silti tiedä tekisinkö toista samanlaista (sen verran paljon kavennusten soveltaminen ärsytti).

Malli tuntui olevan jokseenkin tyytyväinen takkiinsa ja tapansa mukaan liikkui erittäin vikkelästi kuvattaessa. Kaksi onnistunutta otosta kuitenkin sain!



Raglan cardigan for my daughter is finally finished! You can find ravelry details here. I will defenately use Cascade Yarns again after this first time experiment!

torstai 9. elokuuta 2012

Yksi ruuvi ja proppu sekä kahdeksan naulaa

Mitä tarvitaan täydellisen (?) valokuvakollaasin tekemiseen?

Meillä ilmeisesti omaa rauhaa (lue: tein tämän ihan itse, juuri sillä tavalla, tyylillä ja niillä laskukaavoilla joita itse halusin käyttää), yhden illan, yön ja yhden aamupäivän, pitkän pitkän vatupassin, porakoneen, muutaman ruuvimeisselin, mittanauhan, lyijykynän, laskimen, yhden propun ja yhden ruuvin sekä kahdeksan naulaa, vasaran, valkoista paperia ja teippiä, kaksi makutuomaria (oma isä ja oma äiti!) sekä lukemattomia sommitelmia ja suunnitelmia ja mallaamista.





Niin ja löysin myös 15 oivallista vinkkiä ripustaa tauluja (voit käydä tutkailemassa täältä). Omassa mielessä olinkin jo suunnitellut suurimman kehyksen paikaksi vasemman alareunan ja näistä ohjeista sitten löysinkin tähän hyvän syyn: visuaalinen tasapaino. En halunnut suurinta taulua keskelle, koska mielestäni se oli siinä liian hallitseva. Ja seinä/tila johon kehykset meillä laitettiin, oli melko suuri, joten halusin sommitella kehyksetkin tarpeeksi suurelle alueelle. Ja loppujen lopuksi tämä oli pelkkä tunnepäätös, valitsin sen mikä tuntui itsestäni hyvältä järjestykseltä.





PS: Kuvat kehyksissä on ottanut Harri Rauhanummi / Linnan juhlakuva, kuvaaja joka saa tarvittaessa erittäin erittäin kiukkuisestakin lapsesta ehkä maailman valloittavimpia kuvia. Suosittelen kaikille, meillä jo kahdet 1-vuotiskuvaukset takana ja myös jatkossa Harri saa varmasti kuvata meidän perheen tähtihetkiä.

PPS: Pirtin/olohuoneen ja keittiön esittely tulossa (lähi)tulevaisuudessa, olkoon tämä pieni sneak-a-peak!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Sähkömies kävi kylässä!

Lukuisten kauppareissujen jälkeen (jo ehkä vähän luovuttaneenakin) tämä lamppu valikoitui vessan lampuksi. Siis siihen paikkaan peilin päälle johon lamppua arvottiin viikkotolkulla. Paikkaan, johon täytyi saada tarpeeksi peittävä lamppu, jotta koko seinässä oleva reikä (lampun takana) peittyisi. Mutta lamppu, joka ei olisi liian iso ettei esimerkiksi roikkuisi peilin päällä, tai korostaisi sitä seikkaa, että lampun paikka ei ole keskellä peiliä.

Ja tänään sitten sähkömies tuli kylään! Ah, siinä se nyt on!






Nyt vessasta ei puutu enää kuin ne vetimet. Kaikki ajallaan...

PS: Vaikka olenkin (melko) tyytyväinen nykyiseen Canonin kameraani, ei lainkaan haittaisi vaikka joulupukki kuulisi toiveeni ja toisi minulle järjestelmäkameran.