(Remontti)kiire, kiire, kiire

Matta laatta ja tummat saumat vai kiiltävä laatta ja valkoiset saumat?

Montako neliötä?

Mistä 11 senttimetrin kattolistaa enemmän kuin 16,8 metriä (joka löytyy valmistajan varastolta ja jos haluat enemmän, maksat melkein tuplasti enemmän metriltä, siis jokaiselta metriltä)?

Minkä suuntaisesti uudet kattopaneelit laitetaan?

Mitä tehdään nyt, mitä tehdään huomenna ja mitä tehdään ensi viikolla?

Miltä vessan kalusteet näyttäisivät ja mitä ne maksavat? Tuleeko se tarjous pian? Joko päästään tilaamaan?

Kauanko puuöljyn tilaamisessa (lue: saapumisessa paikalliseen rautakauppaan) menee?

Riittääkö kuultava maali paneeliseinän käsittelyyn (toiseen kertaan) vai haetaanko lisää?

Millainen suihkukaari?

Pistorasia sinne, pistorasia tänne...

Kuka katsoo lapsia?

Millainen lamppu keittiöön/eteiseen/vessaan/kylpyhuoneeseen (kysyy sähkömies)? Siis mihin, mikä, öö?

Entä jos ei ostettaisikaan uusia ovia kovin monta, vaan laitettaisiin vanhoja ovia kuntoon? Mutta kun uusiakin on ostettava, näyttääkö hassulta jos on uutta ja vanhaa sekaisin?

Kuka ehtii pestä pyykit kun lapsille ei enää ole (kohta) puhtaita vaatteita?

Mitä väriä se meidän talon ulkoseinä on?

Mitkä sävyt laitetaan tehosteseinien väriksi?

Kuka ehtii hakea kaupan varastossa jo kuukauden odottaneet kodinkoneet ja milloin?

Montako?

Milloin?

Mihin?

Mikä unohtui tänään (ja eilen?)?

Joko? Joko? Joko?

(Mikä vappu??)

Nyt siis yritetään tehdä kovasti töitä sen suhteen, että voisimme muuttaa takaisin kotiin mahdollisimman pian. Se tarkoittaa sitä, että olemattomien, hampaidentulokitinöiden täyteisten öiden kaverina päivät vietetään remontin parissa, niin paljon kuin mahdollista, niin kauan kuin mahdollista. Tuhat asiaa on mielessä ja ajatus ei juurikaan kulje.

PS: Muutama neuletyö odottaa mittoihinsa asettelua (sekä lukematon määrä keskeneräisiä ja aloittamattomia käsitöitä odottaa tekijäänsä) ja lisäksi olen saanut tunnustuksia ja haasteen, näistä lisää ehkä muutaman viikon päästä (lue: heti kun ehdin).

Haaste

Sain jo aikoja sitten hyvän mielen haasteen Ninalta Valkoisia Helmiä -blogista, mutten jostain syystä ole saanut aikaiseksi vastata siihen. NYT otin itseäni niskasta kiinni. Siis, tarkoitus on kertoa 10 asiaa jotka tuovat minulle hyvän mielen. Järjestyksestä en osaa sanoa, mutta tässä minun kymmenen hyvän mielen tuottajaa:

1. Perhe - mies ja lapset, koira, sekä sukulaisten joukko. Ei voi olla hymyilemättä kun katsoo omia lapsiaan.
2. Maaseutu - vihreys, hiljaisuus, luonto ja luonnon äänet! Kaikki luonnossa kasvava, sen tutkailu ja ihailu.
3. Ystävät - arvossa arvaamattomat. Kiitos!
4. Kevät herättää minut aina henkiin. Jokaisen talven jälkeen piristyn ja ilahdun luonnon heräämisestä. Suomen luonnossa erityisen ihanaa on se raikkaan vihreä sävy ja ihana luonnon tuoksu kun kevät ja vihreys alkaa. Ihanaa!
5. Tekeminen. Siis kaikki näpertely, askartelu, puutyöt, käsityöt, sisustaminen, kasvimaan ja kukkapenkkien kimpussa häärääminen, kirjoittaminen. Mitä kaikkea tähän listaan voisikaan lisätä...
6. Uudet asiat, siis tutustuminen itselle uusiin asioihin. Olipa se sitten jonkin uuden asian opettelua tai vaikkapa matkustelun kautta uusiin paikkoihin tutustumista.
7. Kauniit asiat. Olen todella visuaalinen ihminen ja ihastun ja ilostun kauniista asetelmista, astioista, kukkakimpuista, autoista, koirista, kynnetyn pellon oraasta ... kaikesta joka minun silmääni vaikuttaa kauniilta. Tästä syystä ostan myös paljon lehtiä, koska niitä selatessa pääsee tutustumaan moniin kauniisiin asioihin.
8. Lukeminen, kirjat ja lehdet. Niistä nautin paljon (ja lukemiseen on valitettavan usein liian vähän aikaa).
9. Ruoka - paitsi sen tekeminen, myös sen katseleminen ja ennen kaikkea eri makuihin tutustuminen. Olen nautiskelija!
10. Koti!

Ja haaste eteenpäin viidelle blogille:

Sohvi kuttoo
pluuperi
Sukat on sillä makkaralla
SisustusUnelmia
Pieni Pilvenhattara

PS: En pysty tilaamaan keittiön välitilan laattaa, koska en osaa päättää otanko laatan kiiltävällä vai matalla pinnalla. Miten vaikeaa päätöksen tekeminen voi olla??

Hirsiseinän kylpypäivä

Kiitos anopin lastenhoitoavun, tänään minäkin pääsin tekemään (rakkaudella) remonttia. Ja töitä teinkin kirjaimellisesti rystyset (rystynen) verillä. Vielä aamulla seinät olivat kalkkilaastin jäljiltä vaalean laikukkaat, mutta nyt ne on vihdoin pesty. Pesu käsitti juuriharjan, mäntysuopaa ja uskomattoman monta ämpärillistä vettä.

Kuvassa vasemmalta oikealle seinää kalkkilaastin rappaamisen jäljiltä, märkää pestyä seinää ja pestyä, jo hieman kuivunutta seinää.

Kovaa hommaa se oli. Jynssääminen tuntuu hartioissa ja vesi oli tosiaan vaihdettava suurin piirtein viiden minuutin välein. Ja valmiiden valkoisten sivuseinien varominen aiheutti myös haastetta ja työ oli välillä melko hidasta kun oli varottava roiskimasta likaa joka paikkaan. MUTTA kyllä lopputulos on mielestäni päivän työn arvoinen.

 

PS: Seinän pesu alhaalta ylös, näin vältettiin pysyvät likajäljet seinässä!

Kurkistus kylpyhuoneeseen ja matkustelevat astiakaapit

Yleisön pyynnöstä, tässäpä kurkistus meidän kylpyhuoneeseen. Kylpyhuoneesta on mahdotonta ottaa mistään nurkasta kuvaa, josta saisi edes jonkinlaisen käsityksen huoneesta. Lisäksi kylpyhuone on totaalisen kesken, joten en tiedä onnistuuko edes hyvällä mielikuvituksella luomaan edes jonkinlaista kuvaa huoneesta. Joka tapauksessa, kylpyhuoneeseen tulee siis kaksi seinää valkoista laattaa ja kaksi seinää harmaata kivijäljitelmälaattaa. Harmaalle seinälle tulee suihku, valkoiselle seinälle lavuaari (ja kuvassa ei näy kummankaan paikka, vaan kuvassa keskellä pilkistää saunan keskeneräinen seinä).

Niin ja keskeneräisen laatoituksen lisäksi toki yksi iso asia kylpyhuoneessa on jo muuttunut, nimittäin ikkunat. Meillä oli ennen kylpyhuoneessa samanlaiset ikkunat kuin muualla talossa. Siis nyt puhutaan isoista ikkunoista. Ja suihkuverhosta ommelluista ikkunaverhoista, jotta pihalla kulkijat eivät nähneet kuka suihkussa oli peseytymässä milläkin hetkellä. NYT meillä on kylpyhuoneessa kylpyhuoneeseen sopivat ikkunat, luonnonvalo eikä tulevaisuudessa minkäänlaisia verhoja!

Tänä viikonloppuna meillä ei kuitenkaan ole tehty remonttia, vaan matkusteltu. Ja tämän matkustelun seurauksena meillä on nyt myös matkustelevat astiakaapit. Olen etsinyt keittiöön hirsiseinän pätkän eteen valkoista, ehkä noin 170 senttiä korkeaa kunnollista puista astiakaappia, tuloksetta. Lauantaina Pellon Pentikin tehtaanmyymälästä sitten löytyi vihreä astiakaappi. En aluksi ajatellut että kaappi olisi täydellinen, mutta nyt alkaa tuntua siltä. Täydellinen oli myös hinta, jonka seurauksena meille tuleekin yhden astiakaapin sijasta kaksi kaappia (vaikkei vielä ole oikein minkäänlaista käsitystä siitä, mihin toinen kaappi laitetaan). Maalari lupasi jo maalata astiakaapit minulle valkoisiksi, mutta loppujen lopuksi mietimme kuitenkin että ehkäpä ne kaapit ovatkin täydelliset vihreänä. Ainakin se pitää testata kotona.

Niin ja se matkustelu. Koska meidän autossa ei ollut tilaa, astiakaapit matkasivat tänään pakettiautolla Pellosta Kolariin. Viettävät siellä varmaankin ehkä noin viikon loman maalarin nikkaripirtissä (sukulaisten hyvässä hoidossa), jonka jälkeen toivottavasti uskaltautuvat muuttamaan uuteen kotiin, siis meille. Hyvää lomaa, mangopuiset astiakaappimme!

PS: Kunhan ehdin, luvassa myös neuletakkikuulumisia.

Taloprojekti, osa neljä

Tänään kävin kotona ihailemassa keittiössä valmistuvaa laattalattiaa (jota tehdessä on muuten taas huomattu että vanhan talon remontoinnissa on todellakin haasteita - vai kuka teistä haluaisi päättää laitetaanko laatat suoraan linjaan keittiön kaappien ja niiden takana olevan seinän VAI leivinuunin mukaan, näissä kun on useamman sentin heitto...?!). Kotona piipahtamisen lisäksi kävin kiertelemässä laattaliikkeitä ja miettimässä välitilan laatan hankintaa. Mukana on kulkenut edellisestä laattakauppareissusta asti 10x10 valkoinen karheapintainen laatta ja tämänpäiväisen reissun jälkeen minusta alkaa tuntua siltä että juuri se kassissa kulkenut laatta on päätymässä meidän keittiön välitilaan. Vaikkakin mielessä kävi myös "tiililadonta" 10x30 laatalla, jolloin laatta ikään kuin mukavasti olisi jatkumoa leivinuunista ja sen tiilistä. Sauma-ainetta ei onneksi tarvitse vielä päättää, joten voin vielä arpoa valkoisen ja leivinuunin sävyyn sopivan tummanharmaan sauma-aineen välillä. Mutta voitte kenties kuvitella laatat tähän leivinuunin taustaa vasten, puuhellan päälle.

Lisäksi kävin vähän katselemassa tapetteja, vaikkakin olen jo aiemmin päättänyt että (ainakaan vielä) meillä ei tapetoida, vaan pelkästään maalataan kipsiseinät. No mutta, joku vinkkasi blogissaan Boråsin ihanista uusista vintagetapeteista (ANTEEKSI, en muista kuka se oli, koska olen lukenut muutamana viime iltana niin monta blogipostausta) ja siitä se idea sitten lähti. Nimittäin ajattelin että jos laitettaisiin meidän välikamariin (siihen josta ikkuna on nyt katoamassa) yksi tehosteseinä harmaalla ja siihen päälle boordi. Muut seinät sitten (maalarin)valkoisella. Tässä pari vaihtoehtoa, kaikissa kuvissa oikealla puolella Boråsin vintagemalliston boordia, maaleina vasemmalla puolella kuvaa Tikkurilan

uni

ajopuu

kalsiitti

Mainittakoon vielä että viimeisen kuvan boordit ovat yhtenäistä boordia kokonaisuudessaan, kun taas kolmen ensimmäisen kuvan boordissa on reikiä, eli maali näkyisi sitten myös boordin läpi/takaa (ja kuvan (viti)valkoista ei luonnollisestikaan ole itse boordissa). Niin ja suunnittelin boordia suurin piirtein keskelle seinää tai vähän alemmaksi, ei esimerkiksi katon tai lattian rajaan.

Kummityttöjen ruokalaput

Marimekon vahakangasta jäi vielä yli essujen tekemisen jälkeen ja projektina on siitä asti ollut käyttää loppu kangas ruokalappujen tekemiseen. Ensimmäisen sainkin jo aiemmin valmiiksi ja kiikutin kummitytölle, kaksi muuta kappaletta ovat odottaneet valmiiksi leikattuina hetkeä, jolloin kukaan lapsukaisista ei olisi pöydän alla painamassa ompelukoneen paininjalkaa kaverina. Ompelukoneen käyttö nimittäin on hieman haastavaa näiden lapsukaisten kanssa.

Nyt sain sitten vihdoin ommeltua ruokalaput valmiiksi ja vain kerran oli neiti pöydän alla painamassa äidille vähän lisää vauhtia. Ompelukoneen sain maaliskuussa syntymäpäivälahjaksi, enkä vielä ole kamalan paljon ehtinyt laitteeseen tutustua. Ompelukoneen käyttö on muutenkin jäänyt vähemmälle (sitten yläasteen), joten pientä tutustumista ja alkukankeutta on ehkä vielä havaittavissa. Haastavinta oli tässä ehdottomasti saada kanttinauha kaartumaan nätisti niskaan tulevissa "tiukoissa kaarteissa". Pienelle perfektionistille sisälläni on vaikea saada tyytyväinen olo mutta olen yrittänyt vakuutella itselleni että jostakin on aloitettava ja harjoittelu tekee (sitten ajallaan) mestarin. Lopputulos on kai nyt kuitenkin käyttökelpoista ja se lienee pääasia!

Eli tässä niitä nyt sitten on, uudelle kummitytölle yksi ja omalle tytölle yksi (ja kolmas kummityttö on jo niin iso ettei enää ruokalappua tarvitsekaan). Kankaana siis Marimekon Puutarhurin parhaat -vahakangas ja kanttinauhoina essuista tuttuja vihreää ja vaaleanpunaista. Ruokalapuissa on taskut ja kiinnitystä varten ompelin vielä tarranauhan palaset ruokalappujen yläreunaan.

PS: Seuraava projekti ompelukoneen ääressä lienee uusi koiran peti uudelle tulevalle perheenjäsenelle. Ihanaa!

Viime hetken neuleideoita

Mistä on meidän pääsiäinen tehty? Kakkutehtailusta, vaatteiden silittämisestä, räkänokista ja viime hetken neuleideoista. Useinkin ennen juhlia siis käy niin, että saan idean jostakin kivasta lahjasta neuleen muodossa ja toteutus jää sitten todella tiukkaan aikatauluun. Niin kävi nytkin, kolme päivää ennen kummitytön kastejuhlaa löysin itseni katselemasta sievän pienen neulotun hilkan ohjetta.

Ja nättihän siitä tulikin (ja valmis noin neljä tuntia ennen juhlia). Tykkäsin ohjeesta, kuvio oli nätti (ja yksinkertainen), työ oli helppo tehdä, melko nopeasti valmis ja nopea kasata. Ohje löytyy täältä ja lankana minulla oli Dropsin Babyalpaca Silk. Neuloin hilkan kolmosen pyöröpuikoilla ja tein pienimmän koon, 1/3 kuukautta. Ehkä lankavalinnasta johtuen lopputulos ei kuitenkaan ollut älyttömän pieni ja tämän aavistinkin jo etukäteen. Hyvä niin, nyt hilkka on varmaankin sopiva juuri silloin kun sitä voi alkaa pihalla käyttää. Silkkinauhaksi olisin ehkä halunnut hieman vaaleamman ja hempeämmän värisen vaaleanpunaisen, mutta kaapista löytyi tasan yksi pätkä silkkinauhaa ja kakkujen leipomisen lomassa en ehtinyt muuta nauhaa hakemaan.

Ja kun sitten näin hilkan pienen suloisen prinsessan päällä, olin aivan myyty.

Neulemekko ja tunnustus!

Taloprojektit sikseen, nyt pääsen vaihtelun vuoksi esittelemään jotain muutakin rakkaudella tehtyä. Olen kärsinyt todella kipeistä käsistä, joten neulominen on täytynyt jättää vähäiseksi. Voitte siis kuvitella että jätän neulomisen vähemmälle vain kun se on oikeasti tehtävä. Tämän mekon olen kuitenkin jo jonkin aikaa sitten saanut valmiiksi ja eilen vihdoin sain pääteltyä langat. Luulin, että koska mekko tehdään yhtenä kappaleena eikä ole tarvetta yhdistää kappaleita, olisi mekon viimeistely tapahtunut joutuisasti. Vaan yhtä kauan siihen meni että sain otettua itseäni niskasta kiinni ja pääteltyä langat. Vielä on mekon kostutus (ja muotoilu) tekemättä, mutta kuvia tässä jo valmiista mekosta.

Kyseessä siis Pikkuapila (Ravelryn mallin tiedot täältä ja minun tekemän mekon tiedot täältä), lankana Dropsin Nepal, puikot 5 ja tehty koko oli 2-3 vuotta. Kokeilin mekkoa 2,5 vuoden ikäiselle (pitkälle) tytölle ja näytti todella hassulta. Vähintäänkin aivan liian lyhyt ja ehkä vähän tiukka muutenkin. Niin ja todettakoon tässä vaiheessa että itse asiassa tämä mallihan on tunika, vaikka olen puhunut koko ajan mekosta. Siis liian lyhyt jopa tunikaksi, ainakin minun mielestäni. Mutta hyvin istuu päälle meidän 9 kuukauden ikäiselle neitokaiselle! Ja pituus taitaa olla aika sopiva, pystyy neiti kuitenkin konttaamaan vaivattomasti.

Lopputulokseen olen tyytyväinen! Ehkä muutaman hetken olen miettinyt onko tämä näillä värivalinnoilla liian jussipaidan oloinen, mutta ehkä ei?

Sitten se tunnustus. Sain siis tunnustuksen Ihanan elämän Mustikalta. Kiitos!

Tunnustus on tarkoitus jakaa eteenpäin viidelle kauniille blogille, joilla on alle 200 lukijaa. Minun tunnustukseni lähtee nyt seuraaville blogeille:

Modernia Maalaisromantiikkaa

Villa Blanco

Valkoisia Helmiä

Tähtihetkiä

Kissanminttutie